Putinin perjantainen puhe on jälleen herättänyt pelkoa, inhoa ja raivoa länsimaissa. Suomessa ja muissakin liberaalin lännen innokkaimmissa siirtokunnissa, poliittinen kenttä oikealta vasemmalle on yhdistynyt Venäjän-vastaisuudessaan.

Lännen hybridisodassa kaikki tahot poliitikoista toimittajiin ja asiantuntijoihin, hokevat päivästä toiseen samoja fraaseja, joita moni tavallinenkin kansalainen sitten toistelee. Ei voi välttyä ajatukselta, että tällainen informaatiovaikuttaminen on koordinoitua ja jäljet johtavat lännen operatiivisiin keskuksiin.

Mitä Putinin puheeseen tulee, angloamerikkalainen ja eurooppalainen liberaalioikeisto ei tainnut lämmetä lännen ”satanistisuutta” ja perverssiä identiteettipolitiikkaa pilkkaaville kohdille, eikä lännen vasemmisto kiinnostunut edes viittauksista länsimaiden harjoittamaan kolonialismiin ja rasismiin.

Tyypilliseen tapaansa, suomalaisetkin ulkopolitiikan asiantuntijat haukkuivat Putinin ja vakuuttivat, että Venäjän uudet alueliitokset tekevät Nato-lännestä vain yhtenäisemmän. Samoin ajateltiin, että Yhdysvaltojen rooli euroalamaistensa ”turvallisuuden takaajana” tulee vain vahvistumaan.

Putinista euroeliitin käytös ei ole enää vain amerikkalaisten nöyristelyä, vaan ”suoranainen petos” Euroopan kansoja kohtaan. Jälleen hän muistutti, ettei Venäjä ole vastaavasti valmis lännen siirtomaaksi, eikä luovuttamaan itsemääräämisoikeuttaan Yhdysvalloille. Tämän vuoksi länsi kokee ”venäläisen ajatusmaailman ja filosofian” uhaksi maailmanherruudelleen.

Yhdysvaltojen lisäksi Britannia on ollut jo pitkään aktiivinen Venäjän-vastaisessa sodankäynnissä. Lontoon hybridisota Moskovaa vastaan on kestänyt jo vuosisatoja, mikäli eräitä venäläisiä politiikan tutkijoita on uskominen. Niinpä ei ollut yllättävää, että Putin viittasi puheessaan ”anglosakseihin” ja syytti heitä myös Nord Stream -kaasuputkien sabotoinnista.

Lännen kuplassa kuvitellaan, että Putinin puhe oli tarkoitettu sisäpoliittisiin tarpeisiin, vaikka todellisuudessa viesti oli suunnattu muulle maailmalle, missä ymmärretään Venäjän presidentin historiallisia ja uskonnollisia viittauksia, patriotismia, sekä lännen tekopyhän politiikan suorasukaista kritisointia. Länsi kun on itse se kummajainen muun maailman silmissä, eikä Venäjä.

Korona-ajan poikkeusoloista olemme edenneet uuteen outoon tilaan, eräänlaiseen sotapsykoosiin, jossa moni valehtelee itselleen ja kuvittelee mustavalkoisesti kaiken kääntyvän hyväksi, kunhan vain Venäjä lakkaisi olemasta. Todellisuudessa ”kollektiivinen länsi” ei edusta J.R.R. Tolkienin fantasian hyviä voimia, eikä Venäjä ole Mordor örkkiarmeijoineen.

Jos jokin tässä maailmassa edustaa sivilisaation vastaisia voimia, se on juurikin ”globaali amerikkalainen imperiumi”, joka tuhoaa surutta kokonaisia kulttuureja, perinteitä ja valtioita, yrittäessään muokata koko maailmasta oman kieroutuneen peilikuvansa.

On myös irvokasta, että Yhdysvallat, jolla on itsellään yli kuusisataa sotilastukikohtaa miehittämässä eri maita, syyttää Venäjää ”imperialismista”. Mutta demokratian ja vapauden valesanomaa myös Hollywoodin elokuvateollisuuden ja amerikkalaisen populaarikulttuurin asein levittävä Washington osaa pelata mielikuvapeliä, vaikka se onkin vain silmänlumetta.

En tiedä, onko juuri Venäjästä tätä valtaa kaatamaan, mutta länttä hallitsevaa eliittiä tulee mielestäni vastustaa, vaikka ei sen kilpailijoiden aatteista välittäisikään. Mikään järjestelmä ei ole täydellinen, mutta arvelen, että moninapainen globalisaatio tarjoaa eri kansakunnille parempia vaihtoehtoja kuin lännen yksinapainen ”uuskolonialistinen malli”. Siirtymävaihe uuteen järjestykseen ei tule kuitenkaan olemaan helppo.

Oman lisänsä nykyiseen konfliktiin antaa alati kasvava uuden talouskriisin uhka. Käykö vielä niin, että sodankäynti taukoaa ja Ukrainan tukeminen tyrehtyy, kun länsimaat joutuvat jälleen talouspoliittisiin vaikeuksiin? Murtuuko Yhdysvaltojen dollarihegemonia tämän seurauksena?

Historiallisena vertailukohtana voisi mainita, kuinka suuren Pohjan sodan loppuvuosina Britannia pyrki yllyttämään erityisesti Ruotsia ja Puolaa hyökkäämään kanssaan Venäjää vastaan. Britannia joutui kuitenkin vetäytymään sotasuunnitelmista, koska sen piti Lontoon vuoden 1720 pörssiromahduksen jälkeen keskittyä sisäisiin asioihinsa. Olemmeko pian samankaltaisessa tilanteessa?