Tämän viikon suurin moninapainen tapahtuma, Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO) huippukokous, on meneillään Uzbekistanin historiallisessa Samarkandin kaupungissa, jota on kutsuttu ”suuren silkkitien helmeksi”.
Kokouspaikka on erittäin merkityksellinen, sillä aivan kuten muinaisina aikoina, Kiinan visio uudesta silkkitiestä, Vyö ja tie -suurhanke, sekä yhteistyö muiden alueen valtioiden kanssa, voi jälleen kerran tuoda kaupankäynnin, innovaatioiden ja kulttuurinvaihdon myötä rauhaa ja vaurautta Euraasian supermantereelle.
Huippukokous on saanut erityistä huomiota, koska siellä kokoontuvat Kiinan ja Venäjän johtajat, Intian pääministeri Narenda Modi, Iranin presidentti Ebrahim Raisi, sekä monet muut valtionpäämiehet, yhteistyöjärjestön jäsenet, tarkkailijat ja vuoropuhelukumppanit.
Jotkut länsimaiset tiedotusvälineet ovat kuvailleet Venäjän ja Ukrainan konfliktin yhteydessä pidettävää huippukokousta jopa ”länsivastaisen rintaman” luomiseksi. Tämä vainoharha kumpuaa siitä, että länttä hallitseva eliitti haluaisi säilyttää hegemonisen yksinvaltansa. Uusien monenvälisten yhteistyömekanismien synty on ollut kuitenkin väistämätöntä muuttuvassa maailmassa.
Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi Samarkandissa torstaina, että nykyiset yritykset ajaa yksinapaista maailmaa ”ovat viime aikoina saaneet todella rumia ilmenemismuotoja, joita maapallon kansojen ylivoimainen enemmistö ei voi hyväksyä”.
Putin kiitti kiinalaista kollegaansa Xitä ”tasapainoisesta suhtautumisesta” Ukrainan kriisiin. Kiina ei ole kritisoinut Venäjän toimia, vaan on syyttänyt Yhdysvaltoja siitä, että se laukaisi eskalaation pyrkimyksellään laajentaa sotilasliitto Natoa. Pekingissä ollaan tietoisia myös lännen yrityksestä vetää Kiina osalliseksi Ukrainan konfliktia.
Putin toisti Venäjän tukevan ”yhden Kiinan” politiikkaa ja Pekingin vaatimusta Taiwanin saaren suhteen. Kiinan hallitus on syyttänyt Yhdysvaltoja alueellisen koskemattomuutensa heikentämisestä, koska se pitää Taipeita yhä useammin erillisenä kansakuntana, eikä Kiinan itsehallinnollisena osana.
Putin kehui Shanghain yhteistyöjärjestöä ”rakentavan ja luovan yhteistyön foorumiksi”. Hän huomautti, että ryhmän jäsenillä on ”erilaiset kulttuuriperinteet, talousmallit ja ulkopolitiikan painopisteet”, mutta ”halukkuus työskennellä yhdessä on auttanut vahvistamaan järjestön näkyvyyttä suhteellisen lyhyessä ajassa”.
”Shanghain yhteistyöjärjestö on nyt maailman suurin alueellinen järjestö, joka yhdistää laajan maantieteellisen alueen ja noin puolet planeettamme väestöstä”, Putin korosti.
Xi Jinpingin mukaan Kiina on valmis jatkamaan yhteistyötä Venäjän kanssa ja kutsui maita ”johtaviksi valtioiksi”. Kiina on myös valmis ottamaan ”johtavan roolin vakauden ja positiivisen energian luomiseksi maailmassa, jota horjuttaa sosiaalinen myllerrys”, presidentti muotoili.
Yhteistyöjärjestön keskeinen käsite on ”Shanghain henki”. Siinä ehdotetaan uusia käsitteitä, uusia malleja ja uusia normeja siitä, miten kylmän sodan jälkeisten maiden tulisi elää tasavertaisesti, tehdä yhteistyötä ja kehittää globaalia järjestystä.
Euraasian maat ovat pitkään olleet lännen varjossa. Tietyt tahot Yhdysvalloissa ja muissa länsimaissa ovat halunneet leimata Shanghain yhteistyöjärjestön ”itäiseksi Natoksi”, mutta tällainen harhaanjohtava turvallisuuspoliittinen rajaus on ristiriidassa järjestön moniulotteisuuden kanssa.
Kiinasta ehdotetaan, ettei lännen pitäisi mustamaalata Shanghain ryhmittymää, tai yrittää kylvää eripuraa ja vaimentaa niiden maiden innostusta, jotka haluavat osallistua järjestön toimintaan.
Lännen kannattaisi sen sijaan vakavasti pohtia, mikä sen tavassa toimia on mennyt pieleen. Mitä enemmän Yhdysvallat ja länsi harjoittavat uhkailudiplomatiaa pakottaakseen muut ”puolelleen”, sitä voimakkaampi on globaalin yhteisön vastareaktio ja vaatimus aidosta monenkeskisyydestä.
Huippukokouksen päätteeksi annetaan ”Samarkandin julistus”, jossa selvitetään Shanghain yhteistyöjärjestön kantaa useisiin kansainvälisiin kysymyksiin. Epäilemättä tätäkin julistusta tullaan lukemaan lännessä tarkoituksenmukaisesti epäkohtia etsien.