YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet on julkaissut raportin Xinjiangin uiguurimuslimien kohtelusta Kiinassa, neljä vuotta kestäneen toimikautensa päätteeksi. Bachelet vieraili Kiinan Xinjiangissa toukokuussa.

Ihmisoikeusvaltuutetun virkaan kohdistuu usein kova poliittinen paine eri puolilta maailmaa. Lähes kaikki valtuutetut ovat jättäneet pestinsä yhden kauden jälkeen, eikä Bachelet ole poikkeus.

Chileläistä valtuutettua on Xinjiangin matkansa jälkeen kritisoitu erityisesti siitä, ettei hän ole ottanut tarpeeksi tiukkaa linjaa uiguurien tilanteeseen. Epäilemättä Bacheletia on painostettu Yhdysvaltojen taholta, joka pyrkii Kiinan sosialistihallinnon kaatamiseen.

Olen jo aiemmin kirjoittanut uiguureista, sekä lännen Kiinan-vastaisesta kampanjasta – joka näkyy myös Suomessa – mutta näköjään aihetta on käsiteltävä yhä uudestaan.

Koska lännen suuret mediatalot toimittajineen huolehtivat asenteellisesta Kiina-kritiikistä, keskityn itse tuomaan esiin muita näkökantoja. YK:n tuoreesta raportista erottuu muutama asia, joka jää varmasti valtamediassa huomiotta, joten korjataanpa edes tämä asia.

Valtaosa väitetyistä ihmisoikeusloukkauksista perustuu neljänkymmenen henkilön todistukseen, joista suurinta osaa ovat jo aiemmin haastatelleet järjestöt ja toimittajat, jotka ovat lähtökohtaisesti olettaneet, että kertomukset ovat totuudenmukaisia.

Raportissa mainitaan lähteenä viisi kertaa myös australialainen ajatushautomo Australian Strategic Policy Institute, vaikka kyseinen instituutti on osa lännen sotateollisen kompleksin propagandaosastoa, joka pyrkii tuottamaan Kiinan-vastaista aineistoa Yhdysvaltojen ”indopasifisen strategian” tarpeisiin. Jo tämä asettaa raportin sisällön outoon valoon.

YK-raportti toistaa länsinarratiivia, jossa viisastellaan kiinalaisesta perhesuunnittelupolitiikasta, pidetään uskonnollisten ääriliikkeiden toimintaan puuttumista huonona asiana ja viitataan moskeijoiden tuhoamiseen, vaikka Xinjiangin alueen moskeijoiden määrä on yksi maailman tiheimmistä.

Sopivasti juuri ennen Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokousta julkaistu raportti kertaa väitteitä, jotka perustuvat todentamattomiin lähteisiin, ”epävirallisiin” käännöksiin kiinalaisista asiakirjoista, sekä Kiinan lainsäädännön subjektiiviseen tulkintaan.

Vaikka YK:n raportin ottaisi täytenä totena, se todistaisi korkeintaan sen, että Kiina, joka pyrkii tekemään kaiken mahdollisimman tehokkaasti, on kitkenyt Xinjiangista islamistista ääriliikehdintää kansalliseen turvallisuuteen vedoten ja Kiinan lakien mukaisesti.

Länsimaiset puheet ”rikoksista ihmisyyttä vastaan” ja ”kansanmurhasta” ovat kuitenkin propagandistista liioittelua vailla todellisuuspohjaa. Jos esimerkiksi Yhdysvalloilla olisi vahvaa näyttöä tällaisista rikoksista, sen ei tarvitsisi tyytyä epämääräiseen vihjailuun ja loanheittoon. Informaatiosodassa ja hybridivaikuttamisessa käytetään kuitenkin kaikkia keinoja.

Uiguurimuslimien asian luulisi olevan muslimimaiden tarkassa seurannassa. Kuitenkin vain Yhdysvallat ja sen länsiliittolaiset esittävät väitteitä uiguurien kaltoinkohtelusta, vaikka juuri he ovat tappaneet miljoonia muslimeja ja aiheuttaneet likaisilla sodillaan pakolaisvirtoja. Kaiken tuon jälkeen, lännen huoli uiguurien suhteen ei vaikuta järin uskottavalta.

Myös Kiina on antanut napakan vastineensa YK-raportille, joka selventää Xinjiangin aiempaa tilannetta, terroristi-iskuja ja ääriainesten toimintaa. Näitä yksityiskohtia ei tietenkään esitellä sen tarkemmin lännen medioissa. Kiinan lausunnoissa, Xinjiangin kansanmurhaväitteitä onkin kutsuttu ”vuosisadan valheeksi”.

Lännen ”ihmisoikeusase” on suunnattu Kiinaa kohti geopoliittisen ja geoekonomisen valtataistelun ja luonnonvarojen vuoksi. Arvelin jo aiemmin, että uiguurit nostettiin esiin, koska Xinjiangista on löytynyt valtavia öljy- ja kaasuesiintymiä. Lännen ahnaat oligarkit eivät pääse niihin käsiksi, niin kauan kuin Kiinassa valtaa pitää kansallismielinen hallinto.

Lännen sota Kiinaa vastaan jatkuu kaikilla rintamilla ja panokset kovenevat. Jos Kiinan sosialistihallinnon kaataminen ei onnistu ihmisoikeussyytöksillä ja värivallankumousviritelmillä, infosodasta siirrytään varmasti ennemmin tai myöhemmin aseelliseen yhteenottoon.