Kiinan kommunistisen puolueen kahdeskymmenes kansalliskongressi on määrä järjestää 16. lokakuuta. Tuolloin edustajat vahvistavat Kiinan strategian ja kehityksen painopisteet ja valitsevat maalle johtajan seuraavaksi viideksi vuodeksi.

Kuten Valery Kulikov arvioi, on todennäköistä, että puolueen nykyinen pääsihteeri Xi Jinping valitaan uudelleen kolmannelle kaudelle, sillä sääntö, jonka mukaan sama henkilö voi toimia pääsihteerinä enintään kahden perättäisen kauden ajan, kumottiin vuonna 2018.

Xi Jinping on toiminut kommunistisen puolueen johtajana jo lähes kymmenen vuotta ja tänä aikana johdonmukaisesti keskittynyt Kiinan kansallisen suvereniteetin vahvistamiseen politiikan pelikentällä, sekä kaupan, talouden ja tieteen aloilla.

Tämä politiikka on varmasti lujittanut hänen henkilökohtaista arvovaltaansa Kiinassa, mutta se on myös herättänyt lännen vallanpitäjien vihan ja Washington on nyt päättänyt löytää keinon, jolla Xi voitaisiin poistaa vallasta.

Monet Joe Bidenin hallinnon jäsenet ovat ilmaisseet vastustavansa Kiinan nykyistä politiikkaa. Ulkoministeri Antony Blinken kuvaili tämän vuoden toukokuussa Kiinaa ”vakavimmaksi pitkän aikavälin haasteeksi kansainväliselle järjestykselle”. Hän lisäsi, että ainoa vastaus Pekingin muodostamaan ”uhkaan” on ”yhtenäinen pelotevaikutus” ja ”vahvuuksiin investoiminen”.

Amerikkalaiseliitin asenteen on siirtänyt kirjan kansien väliin entinen diplomaatti Roger Garside, joka on teoksessaan China Coup: The Great Leap to Freedom röyhkeästi kuvannut, miten Kiinan nykyinen johtaja voitaisiin kaataa poliittisten kilpailijoiden kapinassa. Kuinka ollakaan, vallankaappauksen tekijät siirtyisivät sen jälkeen sosialistihallinnosta länsityyppiseen liberaalidemokratiaan.

Garside esittää kirjassaan, että Xin ”liian itsevarman johtajuuden” aikana, Kiina on joutunut törmäyskurssille Yhdysvaltojen kanssa. Pekingin ”palatsivallankumouksen” laukaisijana toimisi Kiinan taloutta vahingoittavan kauppasodan uhka. Garsiden skenaariossa Yhdysvallat johtaa ovelasti kiinalaista ”viidettä kolonnaa” ja luo olosuhteet, joissa Xin kilpailijat käyvät häntä vastaan.

Vallanvaihtoideat eivät jää pelkän kirjallisuuden tasolle. Tämän vuoden alussa 92-vuotias miljardööri ja sijoituskeinottelija Georg Soros, joka on kaikkien lännen ”värivallankumousten” vankkumaton tukija, esitti Maailman talousfoorumin kokoontumisessa hädin tuskin peiteltyjä kehotuksia kommunistihallinnon vaihtamiseksi ja kutsui Xi Jinpingiä ”suurimmaksi uhaksi liberaalille maailmanjärjestykselle”.

Pyrkiessään järjestämään kumouksen kansallismielisessä Kiinassa, Soros ja hänen erilaiset järjestönsä, valitsivat pääkohteekseen maan nuoret talouden ja rahoitussektorin huippuosaajat siinä toivossa, että he voisivat toimia länsimielisenä oppositiona puolueveteraaneille ja armeijalle ja saada aikaan sisäpoliittisen kriisin Kiinassa.

Säätiönsä avulla Soros noudattaa yhä samaa kaavaa, jota on käytetty vallanvaihto-operaatioiden esivalmisteluissa: pyrkimyksenä on työskennellä poliittisesti aktiivisten nuorten kanssa ja valita ”lupaavimmat”, liberalismin houkutuksille altteimmat ehdokkaat, jotka koulutetaan Yhdysvalloissa ja Euroopassa ajamaan lännen finanssikapitalistien intressejä.

Mutta ikääntyvän valuuttakeinottelijan ja länttä hallitsevan eliitin suunnitelmia haitannee se, että Xi Jinpingin hallinto on viimeisten viiden vuoden aikana luonut useita järjestelmiä ulkomaisen vaikutusvallan torjumiseksi: kommunistisella puolueella on tätä nykyä entistä vahvempi komentohierarkia ja maassa on käynnistetty myös korruption vastaisia kampanjoita.

Tämän seurauksena, sabotaasikampanja ei ole onnistunut alustavien suunnitelmien mukaisesti. Niinpä Washington onkin vaihtanut suuntaa ja käynnistänyt uuden Kiinan-vastaisen viritelmän, joka keskittyy Taiwanin saaren itsenäisyyspyrkimyksiin.

Washington valitsi Taiwanin Manner-Kiinaan kohdistuvan hyökkäyksensä keskipisteeksi, koska aiemmat epävakauttamisyritykset, jotka keskittyivät Xinjiangiin ja Hongkongiin, ovat epäonnistuneet surkeasti.

Tämä kävi selväksi tänä keväänä, kun YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet palasi vierailultaan Xinjiangin uiguurien autonomiselta alueelta ja häntä ryhdyttiin lehdistötilaisuuden jälkeen syyttämään ”liian pehmeästä suhtautumisesta Kiinaan”. Muslimiyhteisöt eri puolilla maailmaa ovat myös vastustaneet yritystä käyttää uiguureja propaganda-aseena Kiinaa vastaan.

Washingtonin yritykset järjestää Xi Jinpingin vastaisia mielenosoituksia Hongkongissa kesällä 2019, eivät onnistuneet sen paremmin. Suunnitelmat tunnustaa Hongkong itsenäiseksi valtioksi ja luoda sen kanssa erilliset kauppasuhteet ja siten sulkea Kiina pois, kariutuivat lakimuutoksiin. Niinpä Washingtonin ”asiantuntijat” ottivat seuraavaksi kohteekseen Taiwanin saaren.

Bidenin hallinto lähetti elokuun alussa kongressin edustajainhuoneen demokraattipuolueen johtajan Nancy Pelosin provokaatiomatkalle Taipeihin. Tämän visiitin tavoitteena oli nöyryyttää Xi Jinpingiä ja heikentää hänen poliittista asemaansa, sekä houkutella amerikkalaisäänestäjiä demokraattien taakse tulevissa välivaaleissa.

Washington on hyvin tietoinen siitä, että tällä hetkellä, vähän ennen Kiinan kommunistisen puolueen kokousta, yhteiskunnallinen, taloudellinen ja poliittinen vakaus on Pekingille ensiarvoisen tärkeää, joten Xin hallintoa yritetään horjuttaa kaikin keinoin.

Tehtyään ensimmäisen siirtonsa Taiwan-pelissään, Yhdysvallat jatkoi provosointia uusilla poliittisilla vierailuilla saarelle. Elokuun 14. päivänä kongressin valtuuskunta, jota johti senaattori Ed Markey neljän muun senaattorin tukemana, saapui Taipeihin kahden viikon vierailulle. Sitten vierailuvuorossa oli Indianan republikaanikuvernööri Eric Holcomb ja pian sen jälkeen Tennesseen senaattori Marsha Blackburn.

Osoittaakseen uskollisuuttaan Yhdysvalloille, myös Baltian pieni vasallivaltio Liettua, joka on aina valmis tukemaan kaikkia lännen hegemonisia hankkeita, lähetti varaliikenne- ja viestintäministeri Agne Vaiciukevičiūtėn johtaman valtuuskunnan viiden päivän matkalle Taiwanin saarelle. Liettua on jo aiemmin asettunut Kiinaa vastaan, ”ollakseen uuden rautaesiripun oikealla puolella”.

Myös Japani, Kiinan vanha vihollinen Aasiassa, seurasi Atlantin takaisen isäntämaansa esimerkkiä ja lähetti Taiwaniin nelipäiväiselle matkalle valtuuskunnan, jota johti entinen puolustusministeri, liberaalidemokraatti Shigeru Ishiba. Pian tämän jälkeen myös toinen japanilaispoliitikko, Keiji Furuya, matkusti kiinalaissaarelle.

Kulikov tulkitsee, että näiden vierailujen tarkoitus on ”painostaa Taipeita antamaan virallinen itsenäisyysjulistus siinä toivossa, että Kiinan maltillinen vastaus näihin provokaatioihin nähdään iskuna sekä Kiinan hallitsevan puolueen että Xi Jinpingin arvovallalle”.

Edellä mainittujen tapahtumien edetessä, sekä Yhdysvallat että Kiina ovat esitelleet sotilaallista voimaansa Taiwanin lähivesillä. On todennäköistä, että Yhdysvallat jatkaa uhitteluaan siinä toivossa, että Kiina tekee virheen ja ajautuu konfliktiin, josta seuraa samanlaisia vaikeuksia kuin Venäjälle Ukrainan operaation myötä.

Xi Jinpingin hallinto on varmasti tietoinen Washingtonin kyynisistä suunnitelmista. Mitä luultavimmin Pekingissä on varauduttu Yhdysvaltojen juoniin, arvioitu eri skenaarioita ja valmisteltu vastatoimia syksyn varalle.