”Ukrainan alueluovutukset Venäjälle voivat tulevaisuudessa osoittautua rauhan kannalta välttämättömiksi”, arvioi sotatieteiden dosentti ja Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija Ilmari Käihkö.

Käihkö on yksi akateemisista ”ukrainisteista”, jotka ovat odottaneet lännen ”eskaloivan tilannetta”. Nyt kun realiteetit alkavat tulla vastaan, eikä lännen massiivinen infosotakaan auta rintamalla, retoriikka alkaa muuttua.

”Kompromissirauha” on Käihkön mielestä ”ainoa vaihtoehto”, koska ilman ”länsimaiden merkittävää apua”, sotilaallista voittoa Venäjästä on turha odottaa.

Nykyisessä ”kulutussodassakaan” Venäjä ei ole lännen valeuutisista huolimatta vailla ammuksia. Käihkö tuskaileekin, ettei ”meillä riitä antaa niitä Ukrainalle loputtomasti”.

Euroopan pakoterintama voi horjua jo seuraavien talvipakkasten alla, ”kun sodan vaikutukset energiatalouteen alkavat konkretisoitua” ja eurokansalaiset ymmärtävät, ettei hyvesignalointi sinikeltaisia lippuja heiluttamalla lämmitä koteja. Käihkön mukaan ”aika on Venäjän puolella”.

Käihkö rationalisoi jo tulevia ratkaisuja, koska demografiakin tulee tylysti vastaan: länsi on halunnut taistella Venäjää vastaan viimeiseen ukranalaiseen saakka ja nyt sotilaista alkaa olla jo pulaa.

Myös talous tulee vastaan, koska ”sotiminen on erittäin kallista”; materiaalia pitäisi tuottaa koko ajan, mutta euromailla ei ole tähän ”tuotannollisia tai taloudellisia edellytyksiä”. Venäjällä taas kalustoa ja esimerkiksi tykistön ammuksia vielä riittää.

Vaikka presidentti Zelenskyi on saanut uhota Suomen televisiouutisissa miltei päivittäin, ei Ukrainan ”vastahyökkäystä” näytä olevan tulossa. Käihkö viittaa ”riittämättömiin resursseihin” ja vihjaa, ettei ”sodassa kaatuneiden ukrainalaissotilaiden määrästä ole tarkkaa tietoa”. Epäilemättä luku saattaa olla musertava.

Tässä vaiheessa sotatieteiden dosentti suhtautuu epäillen Ukrainan taistelukykyyn. Ukraina ei ole pystynyt tekemään vastaiskuja edes Hersonin alueen pienellä kaistaleella, joten miten Kiova kykenisi sitten ottamaan viidesosan menetetystä maa-alasta takaisin?

Käihkö kaataa kylmää vettä ukrainistien niskaan toteamalla, että myös Krimin palautuminen Ukrainalle näyttää ”hyvin epätodennäköiseltä”. Valtaosa niemimaan asukkaista on lojaaleja Venäjälle. ”Mitä Ukraina tekee väestöllä, joka ei halua kuulua Ukrainaan”, tutkija kysyy aiheellisesti.

Kiovassa ei tietenkään tehdä itsenäisiä päätöksiä taistelujen jatkamisen tai lopettamisen suhteen, vaan määräykset tulevat Washingtonista ja Lontoosta, joiden intresseissä on ollut kokeilla Venäjän kestävyyttä ukrainalaisten kustannuksella.

Viileneekö Ukrainan konfliktin nykyinen kuuma vaihe ennen talvea? Milloin poliitikot lopettavat ”Ukrainan on voitettava”-hokemansa? Lännelläkin on paljon pelissä, mutta sen mediataikurit hoitanevat uutisoinnin niin, ettei ainakaan Yhdysvallat menetä täysin kasvojaan.

Venäjä jatkaa operaatiotaan niin kauan, että se saavuttaa tavoitteensa, tai sitten konflikti tosiaan eskaloituu Naton ja Venäjän väliseksi. Tuossa skenaariossa Suomellekin voisi käydä huonosti, joten olisi toivottavaa, että länsi tekisi ehdotuksen, jonka Venäjäkin voi hyväksyä.