BRICS-maiden (eli Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan) huippukokous on pidetty etäyhteyksin. Tänä vuonna puheenjohtajamaana toimi Kiina.

Presidentti Xi Jinping sanoi puheenvuorossaan, että ”maailman pitäisi vastustaa yksipuolisia pakotteita ja joidenkin maiden pyrkimyksiä ylläpitää poliittista ja sotilaallista valtaansa” – tämä oli ohuesti peitelty syytös Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan.

Xin esittämien huomautusten on katsottu heijastavan Kiinan hiljaista tukea Venäjälle Ukrainan konfliktissa ja sen halua muodostaa kansainvälinen liittouma, joka vastustaa ”lännen liberaalia järjestystä”.

Kiinan johtajan mukaan, kansakuntien on ”hylättävä kylmän sodan mentaliteetti ja blokkien vastakkainasettelu” sekä ”hegemonismin ympärille rakentuneet pienet piirit”. Lännen ylivallan vastapainoksi Xi markkinoi jälleen kiinalaista visiota ”ihmiskunnan yhteisen tulevaisuuden yhteisöstä”.

”Tärkeiden nousevien markkinoiden ja suurten kehittyvien maiden edustajina historiallisen kehityksen kriittisessä vaiheessa on maailman kannalta tärkeää, että teemme oikeita valintoja ja toimimme vastuullisesti”, Xi esitti.

Kehittyvien talouksien BRICS-kokous pidettiin keskellä kasvavaa huolta maailmantalouden epävakaista näkymistä.

Venäjän presidentti Vladimir Putinin mukaan ”globaali talouskriisi” johtuu siitä, että ”tietyt valtiot ovat rahoitusmekanismeja käyttäen siirtäneet syyn omista makropoliittisista virheistään koko maailmalle”. Hän lisäsi, että ”rehellinen ja kaikkia osapuolia hyödyttävä yhteistyö on ainoa tie ulos tilanteesta”.

Putin sanoi myös, että BRICS-maiden globaali vaikutusvalta ”kasvaa tasaisesti”, kun jäsenmaat syventävät yhteistyötään ja pyrkivät kohti ”aidosti moninapaista valtioiden välisten suhteiden järjestelmää”.

Kiina on kieltäytynyt tuomitsemasta Venäjän sotilaallisia toimia Ukrainassa ja kritisoinut samalla Moskovaa vastaan asetettuja pakotteita. Intia on ostanut suuria määriä venäläistä öljyä ja Etelä-Afrikka pidättäytyi solidaarisesti äänestämästä YK:n äänestyksessä, jossa Venäjän toimia yritettiin tuomita.

Xin ja Putinin lisäksi BRICS-ryhmän keskusteluihin osallistuivat Intian pääministeri Narendra Modi, Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa ja Brasilian presidentti Jair Bolsonaro.

Kiina on pyrkinyt käyttämään BRICS-kokouksia edistääkseen näkemystään liittoumasta, joka vastustaisi Yhdysvaltojen johtamaa liberaalidemokraattista maailmanjärjestystä. BRICS:in yhteydessä ongelmana on poliittinen kuilu Kiinan ja Intian välillä.

Xi on edelleen sitoutunut ajatukseen vaihtoehtoisesta globaalista hallintotavasta. Peking on solminut koko joukon strategisia kumppanuussopimuksia eri maiden kanssa. Kiina vahvistaa kaiken aikaa myös armeijaansa, joka saattaa vielä joutua kohtaamaan angloamerikkalaiset sotalaivat Etelä-Kiinan merellä.

Xi totesi, että [lännen] pakotepolitiikka voi toimia ”bumerangina” ja ”kaksiteräisenä miekkana” ja että koko globaali yhteisö kärsii taloudellisten suuntausten ja rahoitusvirtojen ”politisoinnista, mekanisoinnista ja aseistamisesta”.

”Talouden globalisaatio on tuotantovoimien kehityksen objektiivinen edellytys ja vastustamaton historiallinen suuntaus”, Xi lisäsi. Tässä skenaariossa Kiina ja muut maat nousevat ja Yhdysvaltojen johtama länsi taantuu.

Tähän liittyen, BRICS-ryhmän puitteissa kehitellään yhä myös yhteistä maksujärjestelmää. Putinin mukaan BRICS-maat ovat myös aikeissa perustaa oman yhteisen reservivaluuttakorin, joka toimisi vaihtoehtona Kansainvälisen valuuttarahaston luomalle erityisnosto-oikeudelle.

Jos ideologiset eroavaisuudet unohdetaan, maailmanpoliittisessa ”suuressa pelissä” kamppaillaan lähinnä siitä, kenen johdolla ja millä ehdoilla ”talouden globalisaatio” jatkuu. Oleellinen kysymys on, mikä konkreettisesti muuttuu, jos ja kun vetäjäksi nousevat ”kollektiivisen lännen” sijaan BRICS-maiden edustamat ”muut”?

Mikä ero on ”Yhdysvaltojen johtoasemalla” ja Kiinan presidentin kuvailemalla ”harmonisella tulevaisuudella”? Millainen on kansainvälisen yhteistyön malli, joka ei pohjaudu länsimaiseen tyyliin, muotoon ja periaatteisiin?

Autoritarismi, digitalisaatio ja biopolitiikka ovat viime vuosina voimistuneet niin idässä kuin lännessä, hieman erilaisin painotuksin (idässä woke-liike ja identiteettipolitiikka eivät sentään ole määräävässä asemassa).

Vaikka olenkin länsikriittinen, mielestäni ”muiden maiden” johtajat eivät vielä riittävästi kyseenalaista olemassa olevaa kansainvälisten instituutioiden järjestelmää, jossa todellisina vallankäyttäjinä hääräävät keskuspankkiirit ja jättiyhtiöt. Jääkö länttä hallitseva eliitti alakynteen järjestelmämuutoksen myötä, vai jatkuuko Ponzi-huijaus?