Sosialidemokraattisen puolueen Demokraatti-lehdessä päätoimittaja Petri Korhosta ahdistaa, kun Suomi ei päässytkään sotilasliitto Naton jäseneksi aivan noin vain. Esteeksi on noussut Turkin presidentti Erdoğan, mutta Korhonen kääntää vihansa suomalaisiin toisinajattelijoihin, joita tilanne huvittaa.

Valtamedian toimittajille tyypilliseen tapaan somekeskusteluista poimitut irralliset näkemykset keitetään salaliittosopaksi, joka koostuu ”putinisteista, rokotevastustajista, turtiaislaisista ja tunnelisalaliittojen ystävistä”. Leimakirves heilahtaa ja Korhonen kirjoittaa myös ”palkatusta hörhöistöstä” ja heistä, jotka vastustavat kaikkia ”kuvitellun eliitin ratkaisuja”.

Taustasyyksi Suomen lännettämisen vastustelulle Korhonen nimeää myös opportunistisen hyötynäkökulman: mikäli yhteiskunnassa jatkuisi ”epämääräinen, Venäjän vaikutusyrityksille ja painostukselle ihanteellinen harmaa aika”, se kuulemma jollakin lailla ”hyödyttäisi myös kotimaisen syvän päädyn huuhaatehtailijoiden omia bisneksiä”.

Myös Vasemmistoliiton liepeillä olevan ”vähemmistövassariston” Korhonen leimaa ”pieneksi, mutta äänekkääksi rauhantankkisiiveksi”, joka ei vain suostu hyväksymään, että ”mielipidemittauksissa enemmistö suomalaisista kannatti Nato-jäsenyyden hakemista” ja ”eduskunnankin päätös oli lukemiltaan täysin selvä”.

Korhosta sapettaa, että Turkin kaltainen ”ihmisoikeuksien polkija” voi tyrmätä Suomen ja Ruotsin kaltaisten ”rehellisten pikkumaiden” Nato-sotaretken heti alkuunsa. Tästä suivaantuneena päätoimittaja ilkkuu heti perään, että Turkille ”suomalaiset koronankieltäjät, Fixit-skriimaajat ja kremlinnuolijat ovat yhtä yhdentekeviä kuin vasemmistoliiton tankie-vähemmistöläisetkin”.

Suomalaisturistit lienevät vähemmän aatteellisia, sillä heitä ei Suomen Nato-hakemuksen torppaus ja Erdoğanin ärhentely tunnu haittaavaan. Matkatoimistojen mukaan suomalaiset ovat alkukesällä ostaneet halpoja lomamatkoja Turkkiin yhtä vilkkaasti kuten ennenkin. Ääridemari Korhonen toivoo heidän saavan ”ansaitusti esimerkiksi turistiripulin”.

Jos on perillä SDP:n puoluehistoriasta, Korhosen tannerilaiset näkemykset eivät yllätä. Yhdysvallat rahoitti jo kylmän sodan aikana demareiden toimintaa Suomessa, joten tämäkin turhautunut ulostulo on vain luontaista jatkoa dollaridemokraattoreiden todellisen taustaideologian ilmentämiselle.

Toisaalta kirjoitus voisi olla vaikkapa perussuomalaisen tai kokoomuslaisen natoilijan käsialaa. Suomessahan ei sallita enää muuta kuin amerikkalaisvetoisen liberaaliglobalismin edistäminen, vaikka sekin on muualla maailmassa jo laskusuunnassa. Virallinen Suomi tulee taas jälkijunassa uuteen, atlantismin jälkeiseen järjestykseen, jossa Washingtonin mielipidettä ei enää automaattisesti kunnioiteta.