Venäjän sotilaallinen operaatio Ukrainassa jatkuu jo neljättä kuukautta. Kyse ei ole kuitenkaan vain Venäjän ja Ukrainan välisestä asiasta, vaan konflikti heijastaa perustavanlaatuisia erimielisyyksiä siitä, millainen kansainvälisen järjestelmän tulisi olla.

Moskova käynnisti erikoisoperaationsa Ukrainassa nujertaakseen Washingtonin hegemonian. Ulkoministeri Sergei Lavrov teki selväksi, että yksi Venäjän tavoitteista Ukrainassa oli ”lopettaa Yhdysvaltojen pyrkimys hallita maailmaa”. Putin oli jo aiemmin varoittanut länsimaita ”punaisten viivojen” ylittämisestä.

Yhdysvaltojen ja länsimaiden reaktio operaatioon on ollut raju: venäläisyyttä vastaan on hyökätty joka rintamalla. Kulttuurisen ”canceloinnin” lisäksi, Venäjän federaatiolle on asetettu raskaita talouspakotteita, joiden tarkoituksena ei ole pelkästään vaikuttaa sotilaallisiin toimiin Ukrainassa, vaan sanktioilla on pyritty katkaisemaan lännen ja Venäjän väliset kauppa-, rahoitus-, teknologia- ja energiayhteydet.

Näin ollen, sekä Venäjän että Yhdysvaltojen tavoitteet Venäjän ja Ukrainan konfliktissa ovat systeemisiä ja tähtäävät kansainvälisen järjestelmän muuttamiseen. Aihetta on käsitellyt omasta perspektiivistään myös Fudanin yliopiston professori, politiikan tutkija Wu Xinbo.

Hän muistuttaa, kuinka Venäjä liittyi vuonna 1998 kehittyneimpien talouksien joukkoon ja entisestä G7-maiden ryhmästä tuli G8. Kiina puolestaan liittyi Maailman kauppajärjestöön vuonna 2001. Nämä tapahtumat merkitsivät kylmän sodan jälkeisen kansainvälisen järjestelmän uudelleenmuotoilua. Yhdysvaltojen kaksi suurinta vastustajaa, Venäjä ja Kiina, sulautuivat osaksi samaa järjestelmää.

”Voidaan sanoa, että kun Yhdysvallat salli Kiinan ja Venäjän liittymisen, se ylitti geopoliittiset ja ideologiset eroavaisuudet. Mutta seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana järjestelmä koki kolme suurta shokkia”, Wu listaa.

Ensimmäinen shokki oli Irakin sota. Yhdysvallat ”ei odotellut YK:n mandaattia sodan käynnistämiseksi, vaan haastoi YK:n roolin kansainvälisen turvallisuuden ylläpitämisessä, sekä joukon keskeisiä normeja ja periaatteita, jotka on vahvistettu YK:n peruskirjassa”. Tämä vaikutti negatiivisesti myös transatlanttiseen liittoutumaan, sillä jotkut Yhdysvaltojen liittolaisista, kuten Saksa ja Ranska, vastustivat Irakin sotaa.

Wun mukaan toinen shokki ilmeni Donald Trumpin presidenttikauden muodossa. Yhdysvaltojen yksipuolisuus ja vetäytyminen kansainvälisistä sopimuksista ja järjestöistä aiheutti vakavaa vahinkoa monille kansainvälisille mekanismeille ja säännöille.

”Trumpin käynnistämä kauppasota Kiinaa vastaan ei ole ainoastaan antanut raskaita iskuja globaaleille toimitus- ja tuotantoketjuille, vaan se on myös heikentänyt kansainvälistä talous- ja kauppajärjestelmää”, Wu selventää Trumpin politiikan heijastevaikutuksia.

Kolmantena shokkina kiinalaistutkija esittää ”Venäjän ja Ukrainan välisen konfliktin ja länsimaiden Venäjää vastaan asettamat pakotteet, joilla on huomattava ja pitkäkestoinen vaikutus kansainväliseen järjestelmään”.

Yhdysvaltojen jatkaessa Venäjän vastaisia pakotteita ja strategista kilpailua Kiinan kanssa, Fudanin yliopiston professorin mielestä maailmaan on syntymässä neljä merkittävää suuntausta.

Ensinnäkin, ”länsi tekee taloudellisesta keskinäisriippuvuudesta aseen Kiinaa, Venäjää, Irania ja Pohjois-Koreaa vastaan”.

Toiseksi, riippumatta teknologiasta, investoinneista tai tuotantoketjujen suunnittelusta, Yhdysvallat ja jotkin länsimaat keskittyvät yhä enemmän ”taloussuhteiden turvallisuusnäkökohtiin”. Tämä on ”dramaattisesti heikentänyt globalisaation logiikkaa, tai jopa kääntänyt sen päinvastaiseksi.”

Kolmanneksi, Yhdysvaltojen dollarista ja siihen perustuvista kansainvälisistä maksuista on tullut globaaleja julkishyödykkeitä. ”Yhdysvallat käyttää yhä enemmän näitä hyödykkeitä ulkopolitiikkansa välineenä.”

Neljänneksi, ”nykypäivän kansainvälisissä suhteissa painotetaan yhä enemmän niin sanottuja arvoja”, Wu huomioi. Presidentti Joe Biden vieraili hiljattain Aasiassa edistämässä Yhdysvaltojen indopasifista strategiaa ja hän liputti ”yhteisten”, lännen määrittelemien ”arvojen”, puolesta.

Wu katsoo, että tätä taustaa vasten, ”globaali talous- ja kauppajärjestelmä, hallinto ja kansainväliset suhteet ovat muuttumassa merkittävästi”.

Globalisaation alainen talous on muuttumassa ”blokkien alaiseksi taloudeksi”. Maailma on vähitellen jakautumassa kaupan, teknologian ja valuutan suhteen erilaisiin blokkeihin. Ja samalla kun länsi, erityisesti Yhdysvallat, on ”irtautumassa” Kiinasta kaupan, teknologian, investointien ja teollisuusketjun osalta, monet maat pyrkivät puolestaan eroon dollarista.

Globaali hallintojärjestelmä on heikentymässä, tai jopa jakautumassa. Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat tuoneet julki erimielisyytensä Venäjän ja Kiinan kanssa YK:n kehyksissä. Wu uskoo, että tämä suuntaus ”leviää vähitellen myös muihin globaaleihin hallintomekanismeihin, kuten Kansainväliseen valuuttarahastoon ja Maailmanpankkiin”.

Myös kansainväliset suhteet ovat uudelleenjärjestelyn kohteena. ”Venäjän ja Ukrainan konfliktin ympärillä pelattava globaali peli on johtanut siihen, että kansainväliset suhteet, joita aiemmin hallitsivat yhteistyöhön ja konsensukseen pyrkimisen ajatukset, ovat yhä enemmän jakautumassa kahteen vastakkainasetteluleiriin, sekä neutraaliin leiriin.”

”Neutraaliin leiriin kuuluvat maat eivät haluaisi valita puolta”, Wu sanoo. Sen sijaan ne omaksuvat mieluummin pragmaattisen asenteen ja päättävät kantansa tapauskohtaisesti. Toisaalta Yhdysvallat tunnetusti painottaa, ”jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan”. Yhdysvallat voi myös luoda lisää Ukrainan kaltaisia konfliktipesäkkeitä palvelemaan omia intressejään.

Kuinka pitkälle tämä suuntaus menee? Wu arvioi sen riippuvan siitä, ”miten Yhdysvallat ja länsi jatkossa suhtautuvat Venäjään ja Kiinaan”. Itse näkisin, että Moskovan pyrkimys päättää Washingtonin hegemonia, ei ole helposti saavutettava tavoite, varsinkin kun euromaat alistuvat itsetuhoisesti amerikkalaiseen komentoon. Uusi rautaesirippu on laskettu nyt lännen toimesta.

Venäjä voi ”heikentää Yhdysvaltojen ylivalta-asemaa kansainvälisessä järjestelmässä”, mutta kun huomioidaan Washingtonin kapasiteetti ja ulkopoliittinen linja, ”oikeudenmukaisemman järjestelmän muodostuminen voi riippua enemmän Kiinan ja muiden kehittyvien maiden valinnoista ja toimista”, kiinalaistutkija toteaa, vetäen kotiin päin.