Presidentti Sauli Niinistö isännöi eilen ja tänään vuosittaisia Kultaranta-keskusteluja, jossa kutsuvieraiden kesken käsitellään ulko- ja turvallisuuspoliittisia aiheita kesäisessä Naantalissa. Keskusteluja pystyi seuraamaan Yle TV1:n erikoislähetyksissä.

Tänä vuonna keskustelutapahtuman mahtipontisena otsikkona oli ”Vastuunsa kantava, vahva ja vakaa Pohjola” ja tilaisuuden päävieraina piipahtivat Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre.

Osallistujalista antaa hyvän kuvan lännetetyssä Suomessa hyväksytyn ajattelun kapeasta kirjosta. Yhtään Nato-jäsenyyteen kielteisesti suhtautuvaa henkilöä ei Kultarantaan oltu kutsuttu, eikä länsikriittisiä kannanottoja tietenkään kuultu.

Samanmielisten vieraiden joukkoa edustivat ulkopoliittisen instituutin amerikanterrieri Mika Aaltola, Viron ja Ruotsin vastaavien propagandakoneistojen Kristi Raik ja Björn Fägersten, ukrainisti Jussi Halla-aho, hybridisotakeskuksen Teija Tiilikainen, dollarirahoitteisen Nordic West Officen Risto E. J. Penttilä, sekä Ilkka-Pohjalaisen informaatiovaikuttaja Markku ”Nato” Mantila.

Niinistön tilaisuuksien anti on pysynyt vuodesta toiseen ennalta arvattavana, lännen narratiivia ajankohtaisin painotuksin kuuliaisesti toistavana. Tänä vuonna esillä olivat Suomen Nato-hakemuksen kohtalo, pohjoismaiden turvallisuusyhteistyö, sekä tietysti Ukraina, jonka ”olisi voitettava sota” (edes mediarintamalla, jos ei taistelukentillä). Myös ”Kiinan uhka” mainittiin Naantalin auringossa.

Sunnuntaina alkaneessa tilaisuudessa Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg kehui ensin Turkkia, koska strategisesti tärkeää jäsenmaata täytyy julkisesti nuoleskella, oltiinpa sotilasliitossa änkyröivästä Erdoğanista salaa mitä mieltä tahansa. Turkin presidentti on kansallisia intressejä ajaessaan sentään hidastanut Suomen Nato-prosessia, joten siitä pisteet hänelle.

Niinistön mukaan Ankaran suuntaan käydään yhä keskusteluja, jotta Suomi saataisiin Washingtonin vasallien eturintamaan. Muutama kurdi täytynee uhrata rikollisjärjestön täysjäsenyyden saavuttamiseksi, mutta se on vielä pientä: kaikki suomalaiset on jo tavallaan uhrattu lännen verirahavallan alttarilla.

Stoltenberg käänsi huomion myös Kiinaan, joka on ”alkanut herättää Natossa huolta” ja jonka ”autoritäärinen järjestelmä muodostaa uhan demokraattisille maille ja instituutioille”. Kiinan synteihin kuuluu myös sen ”yhä läheisempi yhteistyö Venäjän kanssa”, samoin Peking ”toistaa väärää kertomusta” siitä, että Nato olisi aiheuttanut Ukrainan sodan.

Orwellilaisesta demokratiamantrasta huolimatta, realisteille luulisi olevan selvää, että kyse on taloudellisesta ja geopoliittisesta valtataistelusta; tässä kuviossa Aasian mahtimaa uhkaa länttä hallitsevan eliitin hegemoniaa. Niinpä atlantistien hyökkäysliitto on kohdistamassa kiikaritähtäimensä Moskovan ohella Pekingin suuntaan.

Kokoomuslaisissa fantasioissa Nato-yhteensopiva, ”kokoaan suurempi Suomi”, pääsee Venäjään kohdistetun hybridisodan lisäksi myös Kiinan-vastaiseen rintamaan. Tästä hybristisestä hulluudesta seuraa vain lisää jännitteitä ja epävakautta peräpohjolaankin.

Maanantaina keskusteluissa käsiteltiin ”pohjoismaista yhteistyötä” ja ”Suomen muuttunutta turvallisuuspolitiikkaa”, joka on ollut ulkopolitiikkaa johtavan Niinistön pääprojekti koko hänen presidenttiytensä ajan.

Norjan pääministeri Støren mukaan Suomen ja Ruotsin myötä, ”Naton pinta-ala kasvaisi kuusitoista prosenttia”. Suomen ulkopoliittisen instituutin Katja Creuz intoili, että Itämerestä tulisi ”käytännössä liittoutuman sisämeri” (tosin Venäjän Kalingradin sotilastukikohta sijaitsee ”edelleen siellä”).

Paneelikeskustelussa ääneen päästettiin myös venäläissotilaiden kuolemista aiemmin iloinnut ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-Aho, Vasemmistoliiton puoluekokouksessa ”huumeita ja Natoa”-linjausta ajanut Li Andersson, seksityötä mainostaneen Kokoomuksen Petteri Orpo, tutkija Tuomas Forsberg, sekä puolustusvoimien komentaja, kenraali Timo Kivinen.

Halla-ahon mukaan ”arvaamattomien liikkeiden” Venäjällä vallitsee ”supervallan mentaliteetti”, eikä ”myönnytyksiä” Putinille tule tehdä. Anderssonin mukaan myös ”autoritaaristen maiden” kanssa pitäisi pystyä ”tekemään ilmastopolitiikkaa”. Kenraali Kivisen mukaan ”sodan laajenemisen riski” on kuitenkin pieni.

Kommenteissa toistui ajatus siitä, että lännen ja Venäjän välit viilenevät pitkäksi aikaa. Puolustusministeri Antti Kaikkonen heitti jopa kommentin ”pitkästä talvesta” lännen ja Venäjän välillä. Tutkija Forsberg tosin esitti pragmaattisemmin, että ”Suomella voisi olla Naton jäsenenäkin hyvät suhteet Venäjään”.

Tämän jälkeen keskustelijat vetäytyivät ”ei-julkisiin työryhmiin”, joissa aiheiksi oli valittu ”murrosaikojen talous”, ”Suomen suhde Venäjään”, sekä ”Kiinan kasvava haaste”. Televisioitu erikoislähetys päättyi, jäljelle jäivät enää presidentin yhteenveto ja päätössanat.

”Transatlanttisen kumppanuuden” nimeen vannova virallinen Suomi jatkaa nyt kärvistellen Nato-jäsenyyden odottelua, valtiojohdon torpedoitua jo ennalta välit Moskovaan. Samaan aikaan talouskriisi kurittaa euromaita, jotka ovat typerästi asettaneet Washingtonin tarpeet omiensa edelle. Kultarannasta taitaa tulla pakotepolitiikan myötä vielä Ryysyranta, mistähän sitten keskustellaan?