Suomessa ja muissa EU-maissa Ukrainan tapahtumia seurataan tiiviisti valtamedian toimittajien tuotosten ja uutislähetysten kautta. Virallinen Ylen anti on sävyltään yksioikoista ja enimmäkseen lännen sekä Ukrainan hallinnon tuottamaa propagandaa kierrättävää.

Länsi-Aasiassa (länsimaisittain ”Lähi-idässä”) Venäjän erikoisoperaatio on myös näkyvästi esillä alueen sosiaalisessa mediassa. Paikalliset analyytikot seuraavat myös, miten internetissä suhtaudutaan näihin tapahtumiin ja niiden vaikutuksiin elämän ja politiikan eri alueilla.

Poliittisten ja ideologisten mieltymysten ja näkemysten sekoitus on kuitenkin erilainen kuin lännessä. Ukrainan tapahtumia kritisoivia syytöksiä kohdistetaan enemmän Yhdysvaltoihin ja sen liittolaisiin kuin Venäjän suuntaan.

”Tähän sävyyn on useita syitä”, sanoo tutkija Juri Zinin. ”Yksi tärkeimmistä on se, että käsitykseen tämän päivän todellisuudesta vaikuttavat ihmisten muistot, jotka liittyvät länsimaiden aiempaan ylivaltaan arabialueella. Paikallisyhteisöillä on tästä katkeria kokemuksia, jotka tavalla tai toisella ruokkivat haavoja, jotka eivät ole koskaan parantuneet.”

Vuosikymmenten aikana kerääntynyt ”länsivastaisuus” on saamassa uuden merkityksen. Tämän vuoksi ”monet arabimaailmassa eivät hyväksy Yhdysvaltojen retoriikkaa kansainvälisestä oikeudesta ja valtioiden suvereniteetista Ukrainan tapahtumien valossa”, Zinin esittää. Vertailukohtana viitataan usein suvereniteetin ja kansallisten oikeuksien loukkauksiin Palestiinan, Irakin ja Libyan tapauksessa.

Kiovan nykyhallinto on myös yrittänyt liittyä Yhdysvaltojen johtamaan länteen. Ukrainan hallinnon sanastokin on ”lainattu Venäjän vihollisilta ja pahantekijöiltä”. Konfliktin seuraajat arabimaissa kysyvätkin, ”taistelevatko ukrainalaiset kansallismieliset Venäjää vastaan itseään puolustaakseen, vai rynnätäkseen vain Yhdysvaltojen ja Naton hoiviin?”.

Arabimaailman sosiaalisessa mediassa Ukrainan tapahtumia ja länsimaiden reaktioita verrataan myös oman alueen konflikteihin, jotka eivät ole saaneet samanlaista kansainvälistä vastakaikua, eivätkä länsimaiset ihmiset liputa yhtä herkästi kaukaisempien konfliktien uhrien puolesta, jos ollenkaan.

”Lännen laaja mediakampanja Kiovan hallituksen puolesta herättää arabeissa epäilyksiä sen moraalisista lähtökohdista”, arvioi tutkija Zinin. ”Materiaalit ja tv-raportit, joissa ukrainalaisten kärsimyksiä tyrkytetään yleisön myötätunnon herättämiseksi, ovat niin aggressiivisia, että ne saavat aikaan juuri päinvastaisen vaikutuksen ja reaktion sosiaalisen median käyttäjien keskuudessa.”

Sosiaalisen median käyttäjien mukaan maailman tiedotusvälineet ja kyberavaruus pitävät paljon meteliä Ukrainan sodankäynnistä, mutta siitä, mitä todella tapahtuu, vaietaan ja sitä salataan paljon enemmän. Internetin käyttäjän ymmärrystä värittävät pitkälti ukrainalaisten ja läntisten disinformaation ja väärentämisen alalla toimivien tekijöiden tuotokset.

Arabialainen Misbar-sivusto, joka on vuodesta 2019 lähtien erikoistunut löytämään ja paljastamaan väärennettyjä tiedostoja verkkoyhteisöissä, on ollut aktiivinen tässä suhteessa. Viime viikkoina se on tutkinut ja paljastanut melkoisen määrän tällaisia tapauksia Ukrainassa, jotka perustuvat todennettuihin asiakirjalähteisiin.

Näihin kuuluvat erityisesti julkaistut kuvat Venäjän armeijan polttamista taloista Sumyn kaupungissa koillis-Ukrainassa. Misbarin mukaan nämä eivät ole mitään muuta kuin mediakuvia, jotka on otettu 2. helmikuuta 2020 tulipalon jälkeen Irshavan kaupungissa, Taka-Karpatian alueella Länsi-Ukrainassa.

Toinen esimerkki on video ukrainalaisten väitetyistä hyökkäyksistä venäläisiä panssariajoneuvoja vastaan Kiovassa. Tässäkin tapauksessa kyseessä oli väärennös: se oli kuvamateriaalia, jossa ukrainalaiset mielenosoittajat heittelivät Molotovin cocktaileja Ukrainan joukkojen kalustoa kohti mielenosoitusten aikana vuonna 2014.

Emiraattilaisjulkaisu viittaa Ukrainan presidenttiin, joka paisutteli länsimaisen tiimin tuella Venäjän operaation siviiliuhrien määrää. On myös todennettu, että monet ”sotarikosten” todisteeksi mainituista valokuvista ovat montaaseja, peräkkäisiä otoksia samasta tilanteesta. Algerialainen sanomalehti Le Jeune Indépendant kutsui Butšan verilöylyoperaatiota ”atlantistien uudeksi valheeksi Venäjän mustamaalaamiseksi”.

Arabimaailma ilmaisee siis ”epäluottamuksensa kansainvälistä järjestelmää kohtaan, joka on myötävaikuttanut alueen kriisiin ja kiirehtinyt Ukrainan avuksi, jättäen samalla huomiotta ne kielteiset asiat, joita on tapahtunut tai tapahtuu edelleen monissa arabimaissa”.

Saudiarabialaisen Okaz-sanomalehden mukaan arabit ja heidän kulttuurieliittinsä kallistuvat Venäjän puolelle Ukrainan asiassa. Itse arvioisin, että heidän suhtautumisensa on kuitenkin myös osoitus Kremlin onnistuneesta suhteiden rakentamisesta arabikumppaneihinsa viime vuosikymmenen aikana.

Moskovalla on erityisen läheiset suhteet Arabiemiraatteihin ja nämä kaksi maata tekevät yhteistyötä merentakaisissa peleissä eri puolilla Afrikkaa ja Länsi-Aasiaa. Samaan aikaan Emiraattien ja alueen muidenkin maiden suhde Yhdysvaltoihin on kiristynyt viimeaikaisten Bidenin ja edellisen hallinnon aikana tehtyjen poliittisten muutosten vuoksi.

Arabimaat näkevät länsisuhteidensa heikentymisen pikemminkin trendinä, kuin sarjana yksittäisiä päätöksiä ja tapahtumia. Venäjä nähdään pitkällä aikavälillä kestävämpänä ja luotettavampana kumppanina kuin Yhdysvallat.

”Venäjän operaatio Ukrainassa on erityislaatuinen”, arvioi eräskin arabikirjoittaja. Siitä on tullut ”kauan odotettu kipinä, joka myötävaikuttaa prosessiin, jolla päästään eroon epävarmuuden aikakaudesta tai poliittisesta heilahtelusta, jota maailma on kokenut kaikki nämä vuodet”.

Amerikkalaiselle aikakaudelle on ollut ominaista, että ”kollektiivinen länsi harjoittaa hegemonista politiikkaa, ryöstää kansallisomaisuutta ja murskaa pakotteillaan kansakuntien tahdon, sekä muut navat, jotka ovat askel askeleelta rakentaneet taloutensa ja instituutionsa ottaakseen paikkansa kansainvälisessä voimatasapainossa kasvaneen potentiaalinsa mukaisesti”.

Nämä uudet geopoliittiset navat ovat kuitenkin joka kerta törmänneet lännen lujatahtoiseen pyrkimykseen säilyttää status quo ja pitää oma järjestyksensä maailman ainoana valtakeskuksena, moninapaisemman ja oikeudenmukaisemman järjestelmän sijaan.

”Se, että suhteet ovat nyt kärjistyneet ja muuttuneet myrskyisimmiksi muuallakin maailmassa kuin vain Ukrainassa, on merkki lähestyvistä muutoksista, joilla korjataan sen järjestelmän toimintahäiriöitä, jossa maailma on elänyt viime vuosikymmeninä”, Zinin enteilee.