Monille ihmisille Ukrainan tapahtumat tarjoavat helpotuksen rasittavista koronavuosista. Nyt näkymätön vihollinen, joka potentiaalisesti vaani jokaisen yskäisyn ja aivastuksen takana, on korvattu sotilaallisella konfliktilla, jota voi seurata kuin jännittävää väkivaltaviihdettä.

Kuten Johan Eddebo esittää, ”meillä on nyt helpommin lähestyttävä ja monipuolisempi moraalinäytelmä, jossa voimme kanavoida tunteitamme viholliskuvan vastaiseen raivoon tai heittäytyä omahyväisesti samaistumaan nykyiseen uhriin”.

Lähes kaikki humanitaariset kansalaisjärjestöt markkinoivat tällä hetkellä itseään lähinnä ukrainalaisten ahdingon perusteella, joka on epäilemättä todellinen, mutta jää vielä pieneksi esimerkiksi Jemenin tai Afganistanin kriisin rinnalla, joiden mahdollistajia ei rangaista, eikä heihin kohdisteta pakotteita.

Monet suomalaisetkin osallistuvat tähän uuteen psykologiseen operaatioon vähintäänkin liittämällä pienen sinikeltaisen Ukrainan lipun sosiaalisen median profiileihinsa. Näin he ilmaisevat identiteettinsä, ryhmään kuulumisensa ja omistautumisensa tietyille narratiiveille, symboleille ja auktoriteeteille.

Tämä tuonee vaihtelua korona-ajan ahdistukseen ja rajoituksiin. Rokotussarjaansa aiemmin esitelleet ”kulkutautimyönteisten” haukkujat ja osa koronakriittisistäkin, raivoavat nyt refleksinomaisesti Putinia vastaan sosiaalisessa mediassa. Rationaalista keskustelua ei tarvita ja kiihkeän orwellilainen ”vihaviikko” onkin jatkunut jo yli kuukauden ajan.

Mitä seuraavaksi tapahtuu? Epäilen, että jossakin vaiheessa ”myötätuntoväsymys” valtaa ihmiset ja he keskittyvät taas omiin ongelmiinsa. Jo nyt tämä on nähtävissä esimerkiksi Ranskassa, jossa presidentinvaalien alla huoli on kiinnittynyt omaan toimeentuloon, hintojen nousuun ja muihin kotoisampiin haasteisiin.

Suomessa jaksetaan vielä taputtaa Zelenskyin esiintymisille. Hallitus on presidentin johdolla ja valeopposition tuella tekemässä turvallisuuspoliittista hyppyä Naton sotalaivan kyytiin. Tämäkään ei erityisemmin ihmetytä, sillä kieroja siirtoja on suomalaispolitiikassa tehty aiemminkin, esimerkiksi euroon siirryttäessä.

Mitä on odotettavissa Nato-uhon seurauksena, kun kansanedustajaksi edennyt siviilipalvelusmieskin vaatii julkisesti Venäjän ”sotilaallista murskaamista”? Harhainen suomalaiseliitti ehtii kurjistaa koko maan, vaikka maailma on menossa toiseen suuntaan. Tulevaisuudessa idänsuhteilla on taas enemmän merkitystä kuin transatlantismilla.

Kiinassakin tiedetään, että Suomi harkitsee Natoon liittymistä. Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Zhao Lijian on sanonut tiedotustilaisuudessa, että Kiinan kanta Naton itälaajentumiseen on hyvin selkeä. Nato on kylmän sodan tuote, jonka olisi pitänyt olla historiaa jo kauan sitten. ”Neuvomme asianomaisia maita olemaan varovaisia kehittäessään suhteita Natoon”, Zhao sanoi.