Globalisaatio on vakavassa kriisissä, tai näin meille ainakin uskotellaan. Selvää on, että olemme keskellä globaalin vallan uudelleenjärjestelyä, jota orkestroidaan ylikansalliselta tasolta. Tällaista tapahtuu korkeintaan ”kerran vuosisadassa”, mikäli ekonomisti Sergei Glazyevia on uskominen.

Hälytyskellojen pitäisi ehkä soida, kun jopa varainhoitoyhtiö BlackRockin toimitusjohtaja Larry Fink on kirjeessään osakkeenomistajille selittänyt, kuinka ”Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tehnyt lopun viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana kokemastamme globalisaatiosta”.

Finkin mielestä ”Venäjän toimien laajuus vaikuttaa maailmaan tulevien vuosikymmenien ajan” ja ”merkitsee käännekohtaa geopolitiikan, makrotaloudellisten suuntausten ja pääomamarkkinoiden maailmanjärjestyksessä”.

Fink varoittaa, että globalisaation purkaminen ”nostaa inflaatiota entisestään, jolloin keskuspankit joutuvat tekemään vaikean valinnan korkeampien hintojen tai alhaisemman taloudellisen toiminnan välillä” (lienee selvää, kumman vaihtoehdon rahavalta valitsee?).

Fink kirjoittaa myös, että nykytilanne voi vauhdittaa virtuaalivaluuttojen käyttöönottoa. ”Harkitusti suunniteltu maailmanlaajuinen digitaalinen maksujärjestelmä voi tehostaa kansainvälisten transaktioiden selvittämistä ja vähentää samalla rahanpesun ja korruption riskiä”, hän muotoilee.

Digitaaliset valuutat tarvitsevat myös digitaalisen identiteetin, jota teknokraatit ovat jo pitkään valmistelleet. Hankkeeseen sisältynee myös ajatus universaalista perustulosta sekä välttämättömien hyödykkeiden säännöstelystä päällekkäisten kriisien aikakaudella. Klaus Schwabin ja Davosin klikin visio ei ole tältä osin enää kovin kaukana arkitodellisuudesta.

Tosiasiassa finanssieliitin omat toimet ovat aiheuttaneet nykyisen epävakaan tilan. Dollaritalous oli huonossa jamassa jo ennen koronakriisiä ja Ukrainan konfliktiakin. Selityksiä inflaatiolle on yritetty keksiä sitä mukaa, kun asiat ovat edenneet, mutta pankkipiirit eivät tietenkään myönnä omaa vastuutaan. Siitä hekin ovat yhtä mieltä, että talousjärjestelmä vaatii ”uudistuksia”.

Myös amerikkalainen uutistoimisto Bloomberg tiedottaa muutoksista. ”Globalisaation toinen aika” on päättymässä ja näyttää siltä, että juuri ”Putin ja Kiinan Xi Jinping” ovat paljastaneet toimillaan ”kapitalismin suuren illuusion”. Mitä tuleekaan sitten tilalle? Ideologisesti sosialistinen järjestys, vaiko vain uusi, digitalisoitu pyramidihuijaus?

Yhdysvalloissa ei haluta ajatellakaan vaihtoehtoa talousliberalismille, mutta New Yorkissakin tunnustetaan sentään, että ”lopputulos, jota kohti olemme liukumassa, on sellainen, jossa autokraattinen itä vähitellen eroaa demokraattisesta, mutta jakautuneesta lännestä – ja sitten mahdollisesti kiihdyttää sen ohi”.

Bloombergin mielestä vastaus globalisaation ongelmiin ei ole talousliberalismin hylkäämisessä, vaan sen ”uudelleenmuotoilussa”; lännen talousviisaat ovatkin viime vuosina puhuneet ”kapitalismin nollauksesta”. Tätä taustaa vasten sopii kysyä, onko kaikki ”kriisit” koronasta energiaan ja ruokapulaan järjestetty tätä päämäärää varten?

Maailmantaloutta tähänkin asti hallinneet pääomapelurit pyrkivät joka tapauksessa ohjailemaan tapahtumia ja radikaaleja teollisteknologisia muutoksia ja säilyttämään pihtiotteensa myös tulevien mullistusten keskellä.

Poliittisen teatterin puolella Bidenin hallinto yrittää koota Venäjän-vastaisilla pakotteilla horjuttamansa eurovasallit ja anglofonisen maailman taakseen, jotta Yhdysvallat säilyttäisi edes läntisen pallonpuoliskon johtajuuden. Venäjä on ”akuutti uhka”, mutta Kiinaa kutsutaan jo ”merkittävimmäksi strategiseksi kilpailijaksi”.

Samaan aikaan Washington vaatii, että Eurooppa korvaisi halvan venäläisen kaasun kalliimmalla amerikkalaisella – näin Yhdysvallat yrittää taltuttaa samalla kertaa sekä Venäjän että Euroopan, omaa asemaansa pönkittäen. Tosin bensiinin huimilla hinnannousuilla on merkitystä myös amerikkalaisille äänestäjille.

Lännen ylivaltaan nostalgisesti suhtautuvat toivovat, että Ukrainan sodankäynnin seurauksena Putin syrjäytetään vallasta, maahan pystytetään navalnilainen nukkehallinto, Venäjän luonnonvarat ryöstetään ja Amerikka-keskeinen atlantismi jää edes yhdeksi vaikuttavaksi voimaksi monenkeskisessä maailmassa.

Mahdollisuudet Kremlin vallanvaihdokseen ovat edelleen aika heikot, kun otetaan huomioon Venäjän syvän valtion yhtenäisyys ja lännen tympeä venäläisvastaisuus, jota mediakoneisto propagandallaan vain kiihottaa. Uusi rautaesirippu saatiin sentään nostettua ja Venäjästä luotua mielikuvamarkkinoinnilla uusi Pohjois-Korea, ellei peräti uusstalinistinen Neuvostoliitto 2.0.

Sotilaallinen operaatio Ukrainassa on kuitenkin vauhdittanut politiikan ja talouselämän muutoksia – aivan kuin resetointisuunnitelmien mukaisesti. Jonkinlainen etupiirien maailma häämöttää jo edessämme, jossa keskitytään vaihteeksi alueellisiin intresseihin ja sivilisaatioarvoihin.

Tällä välin Suomessa on virallisina puheenaiheina turvallisuuspolitiikan uusi suunta ja Nato-jäsenyys. Vahinko vain, ettei suomalaisten ihannoimalla Lännellä™ ole tarjota kuin sateenkaarikapitalistista identiteettipolitiikkaa ja Netflixiä, mutta perussuomalaisille ja muille pikkukokoomuslaisille ne tuntuvat riittävän.

Bloombergin toimituksessa vedetään kotiinpäin ja toivotaan Yhdysvaltojen selviävän orastavassa ”blokkien maailmassa”. Siellä odottavat näillä näkymin ainakin (eur)aasialainen blokki, ytimessään Kiina ja Venäjä, amerikkalaisjohtoinen länsiblokki ja ehkä jokin kolmaskin blokki. Muut vallat sukkuloivat sitten näiden liittoumien välillä, aivan kuten vanhan kylmän sodan aikana.