Yhdysvallat käy Venäjää vastaan kolminkertaista ”sotaa”, väittää pekingiläisessä Kiinan ja globalisaation keskuksessa tutkijana toimiva Andy Mok.

Ensimmäisenä on ”Ukrainassa käytävä aseellinen sota”. Sitten on ”propagandasota, jota käydään länsimaisissa tiedotusvälineissä ja sosiaalisen median alustoilla”. Kolmantena tulee ”taloudellinen sota, joka saattaa nopeuttaa maailmaa toisen maailmansodan lopusta lähtien hallinneen Yhdysvaltojen johtaman valtarakenteen tuhoutumista”.

Mokin mielestä Ukrainan pitkittynyt sotilaallinen konflikti on mahdollinen, koska Yhdysvallat on pitänyt sitä yllä. Ilman ”aseiden ja muiden tarvikkeiden tulvaa, sekä Yhdysvaltojen ja sen eurooppalaisten tukijoiden vuosia kestänyttä salakavalaa sotilaskoulutusta ja todennäköistä tiedustelutukea”, sotilaallinen konflikti olisi jäänyt epätodennäköiseksi.

Nyt Ukrainan alueella soditaan, mistä seuraa ihmishenkien menetyksiä ja kasvava pakolaiskriisi, jotka johtuvat suoraan ja väistämättä Yhdysvaltojen väliintulosta. ”Mutta niin traagista kuin tämä onkin, sotilaallinen sota on geopoliittisesti vähiten merkittävä”, Mok esittää.

Aseellisen yhteenoton rinnalla käydään tiukkaa propagandasotaa. CNN:n ja muiden Yhdysvaltojen hallituksen ohjailemilla tiedotusvälineillä on kaksi hyökkäysnäkökulmaa.

”Ensimmäisessä hyökkäyksessä väitetään, että Venäjän sotilasoperaatio Ukrainassa on provosoimaton hyökkäys, joka epäonnistuu. Toisen hyökkäysvektorin mukaan Yhdysvallat ja sen länsieurooppalaiset tukijat ovat jakamattomasti liittoutuneet Venäjää vastaan ja maailma seisoo näiden niin sanottujen vapauden puolustajien rinnalla”, Mok erittelee.

Kumpikaan ei kuitenkaan ole totta. Mitä tulee ensimmäiseen hyökkäyslinjaan, ulkopolitiikan tuntijat, kuten George Kennan, Henry Kissinger ja John Mearsheimer, ovat kaikki varoittaneet ylittämästä Venäjän punaisia linjoja Ukrainassa. Nämä varoitukset on tahallisesti jätetty huomiotta.

Toisen hyökkäysvektorin osalta uhkaillaan, vähätellään tai ei oteta huomioon niitä maita, jotka eivät kannata Venäjän vastaisia pakotteita. Näihin maihin kuuluu Kiinan lisäksi Intia, Iran ja useita muita geopoliittisesti merkittäviä maita.

”Venäjällä on todellakin paljon enemmän ystäviä OPEC-maista Etelä-Aasiaan, Afrikkaan ja jopa Latinalaiseen Amerikkaan, kuin mitä länsimaiset tiedotusvälineet antavat ymmärtää”, Mok huomauttaa.

Tämä johtaakin kolmanteen sodankäynnin muotoon eli taloussotaan. Venäjälle määrätyt pakotteet ovat ennennäkemättömiä ja niiden tarkoituksena on järkyttää presidentti Vladimir Putin alistumaan. Ne eivät kuitenkaan toimi tarkoitetulla tavalla, saaden liikkeelle voimia, jotka voivat vain nopeuttaa Yhdysvaltojen hegemonisen aseman tuhoutumista.

Erityisesti Venäjän keskuspankin varojen jäädyttäminen on osoittanut maailmalle, että Yhdysvallat ei ole ainoastaan epäluotettava poliittinen toimija, vaan että sen globaalin rahoitusjärjestelmän hallinnointi on nyt todistettavasti vilpillistä.

Venäjän vaatimus maksaa tuottamastaan energiasta ruplissa saattaa olla vasta alkua dollarin hylkäämiselle. ”Dollarin ylivalta-aseman menettäminen on sekä katastrofaalista Yhdysvalloille että aihetta juhlaan suuressa osassa muuta maailmaa”, Mok arvioi.

Vuonna 2021 Venäjältä tuotiin EU:hun yhteensä 155 miljardia kuutiometriä maakaasua sekä päivittäin 2,3 miljoonaa barrelia öljyä. Näiden toimitusten keskeytyminen ja merkittävä hinnannousu on katastrofaalista Euroopalle. Mok epäilee, että tämä voi olla ”seisminen siirtymä, joka murskaa Yhdysvaltojen johtaman Venäjän vastaisen koalition yhtenäisyyden peruuttamattomalla tavalla”.

”Lännen yhtenäisyyttä” korostetaan nyt jatkuvasti myös suomalaisessa valtamediassa, mutta Washingtonin vaatimat pakotteet ovat vapauttaneet voimia, jotka voivat lopulta heikentää Yhdysvaltojen etuja paljon enemmän kuin sen Ukrainan konfliktin lietsomisen tarkoituksena oli ratkaista. Virallinen Suomi liittyi silti mieluusti Venäjälle ”epäystävällisten maiden” joukkoon, poliittisista ja taloudellisista seurauksista välittämättä.

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei ole lainkaan selvää, että Venäjä olisi häviämässä tämän kolminkertaisen sodan. Mok näkee joitakin merkkejä siitä, että ”tämä viimeisin Yhdysvaltojen käynnistämä konflikti saattaa olla uusi strateginen tappio Vietnamin, Afganistanin ja Irakin tapaan”. Ukrainan konflikti saattaa aiheuttaa Yhdysvalloille paljon pidempiaikaisia vahinkoja.