Kun kyseessä on kansainvälinen kriisi, tarvittaisiin rauhallista mieltä ja kykyä tarkastella asiayhteyksiä kaikilta kanteilta. Tällaista edellytettäisiin esimerkiksi Ukrainan kohdalla, mikäli vuosia kestäneeseen konfliktiin yritetään yhä etsiä rauhanomaista ratkaisua.

Kuten brittiläinen politiikan tutkija ja sinologi Keith Lamb kommentoi, valitettavasti Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin viimeisin Varsovan puhe, joka oli ”täynnä manikealaista järjettömyyttä ja ad hominem -hyökkäyksiä”, ei tällaista analyyttista ulottuvuutta sisältänyt.

Koko puheensa ajan Biden kuvasi taistelua Ukrainasta ”pimeyden” ja ”vapauden liekin” välisenä taisteluna ja lainasi jopa paavi Johannes Paavalin sanoja. Venäjä pelkistettiin karkeasti Neuvostoliitoksi ja kutsuttuaan venäläistä virkaveljeään Vladimir Putinia aiemmin ”sotarikolliseksi” ja ”teurastajaksi”, Biden vaati puheessaan hallinnon vaihtamista, parahtaen ”Jumalan tähden, tämä mies ei voi pysyä vallassa”.

Lamb katsoo, että ”Ukrainan osalta länsimaiset tiedotusvälineet ovat antautuneet vapaasti hyvä vastaan paha -narratiiviin, joka Hollywoodin massiivisen indoktrinaation ansiosta helposti hyväksytään, mutta kulissien takana geopoliittisesti valistuneiden pitäisi käydä rationaalisia keskusteluja”.

Vaikka Bidenin sanoja on yritetty jälkikäteen selitellä, ei hänen retoriikassaan ollut mitään yllättävää: hän myönsi suoraan, että Yhdysvallat on käyttänyt Ukrainaa Venäjällä tapahtuvan vallanvaihdoksen lietsomiseen, eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun Washington toimii tällä tavalla.

Eurooppalaiset ovat tämän amerikkalaisen vallanvaihto-operaation etulinjassa. Eskaloitumisriskin lisäksi eurooppalaiset joutuvat sodan jatkuessa olemaan yhä riippuvaisempia Yhdysvaltojen resursseista ja asekaupasta. Euraasian mantereen läntisimmässä päässä asuvat eivät voi osallistua vauraan Aasian nousuun, vaan he ovat Lambin sanoin ”riippuvaisia Yhdysvaltojen hegemonisista päähänpistoista”.

Näin ollen Euroopan unionista ei ole tulossa itsenäistä toimijaa, omaa valtablokkia tulevaisuuden moninapaiseen maailmaan. Näyttää siltä, että Bryssel tulee jatkossakin tottelemaan kuuliaisesti Washingtonin käskyjä, olivatpa ne euromaille kuinka taloudellisesti ja poliittisesti haitallisia hyvänsä.

Suomalaisille natoilijoille ja transatlantisteille tämä ”länsilinja” tuntuu sopivan, vaikka elintaso ja elämän laatu radikaalisti maassamme laskisivatkin. Ainahan voi syyttää Venäjää, samalla kun tähyillään ihaillen Atlantin yli. Diplomaattinen retoriikka on hylätty ja Suomen poliittinen eliittikin tuntuu kilpailevan siitä, kuka on kovasanaisin Moskovan suuntaan. Uusi rautaesirippu on nostettu ja junaliikennekin maiden välillä on pysäytetty.

Bidenin ”manikealainen saarnaaminen järkevän keskustelun sijaan” on hyvä strategia, jos halutaan lisätä jännitteitä entisestään. Kun otetaan huomioon, että Yhdysvalloilla on paljon voitettavaa Ukrainan konfliktin pitkittymisestä, on selvää, että Bidenin sanat heijastavat Yhdysvaltojen todellisia aikeita.

Bidenin ”manikealaisten kulttiharhojen demystifiointi” ei ole ajattelevalle ihmiselle kovin vaikeaa, mutta jos luottaa Ylen disinformatiiviseen antiin ja lännen narratiivia puolustavien ulkopolitiikan asiantuntijoiden lausuntoihin, luultavasti uskoo myös Bidenin väitteisiin ”hyvästä” ja ”pahasta” sekä ”demokratiasta” ja ”itsevaltiudesta”.

”Ukrainan osalta tällaiset väittämät eivät voisi olla kauempana totuudesta”, Lamb esittää. Hän kertaa, kuinka Ukrainan demokraattisesti valittu hallitus ”syöstiin vallasta äärioikeiston väkivaltaisella, Yhdysvaltojen tukemalla vallankaappauksella vuonna 2014 ja opposition poliittiset puolueet ja lehdistö kiellettiin”.

Jopa Joe Biden puuttui henkilökohtaisesti Ukrainan itsemääräämisoikeuteen, kuten New York Post -lehti on uutisoinut. Vuonna 2015 Biden pakotti Ukrainan hallituksen erottamaan syyttäjän, joka oli vastuussa ukrainalaisen energiayhtiön tutkimisesta, jossa Hunter Biden oli ”töissä”. Bidenin perheen tekoset Ukrainassa eivät vain tunnu suomalaisia ”tutkivia journalisteja” kiinnostavan. Lokaa yritetään etsiä vain venäläispoliitikoista.

Bidenin lapsellinen puhe on omiaan vain kiihdyttämään vastakkainasettelua, varsinkin kun otetaan huomioon Washingtonin machiavellimaiset taipumukset kaataa lukuisia hallituksia Ukrainan lisäksi. Kremlissä tämä operaatio nähdään Yhdysvaltojen loppupelinä, jonka tarkoituksena on levittää maailmaan lisää omaa ”loisdemokratiaa”.

Keskittymällä Putiniin, laajempi historiallinen ja geopoliittinen konteksti hämärtyy näkyvistä. Venäjän toimissa ei enää ole kyse Naton laajentumiseen liittyvästä turvallisuusongelmasta, ukrainalaisnatseista, eikä siitä, että Yhdysvallat yrittää kaataa kilpailijansa keinoja kaihtamatta.

Aivan kuten manikealaisessa dualismissa, monimutkaisuus pelkistetään yksittäiseksi ”Putiniksi”, jota kaikkien olisi pidettävä ”pahan” maallisena ilmentymänä. Tätä kertomusta Venäjän päämiehestä on länsimaisessa informaatiovaikuttamisessa vahvistettu jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien.

Maailmanrauhan – sekä Ukrainan, Euroopan ja laajemman Euraasian mantereen vuoksi – olisi aika torjua amerikkalainen ällöpropaganda ja henkilöön menevät hyökkäykset, jotka meidän odotetaan nielevän monimutkaisten geopoliittisten tapahtumien rationaalisten, kontekstisidonnaisten selontekojen sijasta.