Suomalaismedia on valjastettu täysillä lännen infosotaan Venäjää vastaan. Tämä ei ole tapahtunut Ukrainan myötä, vaan jo paljon aiemmin. Nyt tosin vihoviimeisetkin objektiivisuuden rippeet on karistettu ja journalistinen etiikka vaihdettu täyteen (dis)informaatiovaikuttamiseen.

Samaan aikaan Yle varoittelee kansalaisia ”Kremlin infosotureista” ja siitä, että verkossa jaetaan nyt runsaasti ”harhaanjohtavaa tietoa” ja ”todellisesta kontekstistaan irrotettuja dramaattisia kuvia ja videoita”. Omasta sotaroolistaan lännetetty valtionmedia ei tietenkään sano mitään.

Minkäänlaista tasapuolista näkemystä on siis vaikea löytää, kun toimittajien päätehtävänä on demonisoida ”itsevaltaista” ja ”arvaamatonta” Putinia. Toisaalta yritetään myös esittää, ettei sotilasoperaatio Ukrainassa olekaan onnistunut ja koko Venäjän federaatio on – jälleen kerran – poliittisen ja taloudellisen romahduksen partaalla.

Ukrainan presidentti Zelenskyin vaatimuksista huolimatta, Yhdysvallat, EU ja Nato eivät ole oikeasti halukkaita ottamaan Kiovaa suojatikseen. Heille riitti, että Ukrainan hallinto saatiin yllytettyä uusiin iskuihin Donbassin separatisteja vastaan. Sitten siirryttiin suunnitelmien mukaisesti kiivaaseen taloussotaan Moskovaa vastaan.

Tällä välin tavalliset ukrainalaiset saavat toimia tykinruokana tai paeta maailmalle kotinsa hyläten. Tolkun ihmiset hyvesignaloivat netissä Venäjän julmuutta kauhistellen, ”suvereenin” Ukrainan lippua liehutellen, kuten vielä vähän aikaa sitten omaa rokotestatustaan ylpeästi esitellen.

Armeijan asiantuntijoilta saa sentään hieman tasapainoisempia näkemyksiä. Eläkkeellä oleva yhdysvaltalaisupseeri Douglas Macgregor on haastattelussa esittänyt, että ”lännen propaganda on luonut vääriä odotuksia Ukrainan menestyksestä”.

”Venäjä on suurelta osin saavuttanut tavoitteensa Ukrainan armeijan neutralisoimiseksi, mutta länsimaiden hallitukset uskovat virheellisesti, että siviiliuhrien välttämiseksi suunniteltu tarkoituksellinen eteneminen kuvastaa heikkoutta ja ne aseistavat Ukrainaa taistelujen pitkittämiseksi”, entinen Pentagonin huippuneuvonantaja on sanonut.

”Sota” on luultavasti ohi kuukauden kuluttua, ellei jo paljon aikaisemmin. Venäjän ja Ukrainan edustajien neuvotteluissa on jo soviteltu neutraalimpaa statusta maalle, joka on viimeiset kahdeksan vuotta toiminut lännen vihamielisenä sillanpääasemana Venäjän suuntaan.

Länsimainen propaganda yrittää viimeiseen asti väittää muuta, mutta reaalipoliittisen suuren kuvan paljastumista onkin turha odottaa tapahtuvaksi Ylen kanavien tai iltapäivälehtien kautta. Jossakin vaiheessa valehtelu ei kuitenkaan enää auta. Tällä välin amerikkalaisten likaisten sotien veteraanin Joe Bidenin täytyy tyytyä haukkumaan Putinia ”sotarikolliseksi”.

Ukrainan jatkuvan sekasorron ja muissa osissa maailmaa vallitsevien kriisien taustalla on viime kädessä lännen halu säilyttää globaali valta-asemansa. ”Tänään koko planeetan on maksettava hinta lännen kunnianhimosta, sen yrityksistä ylläpitää murenevaa valtaansa kaikin keinoin”, Venäjän presidentti sanoi viimeisimmässä puheessaan.

Huolestuneena vain ”omista eduistaan ja supervoitoistaan” länsimainen eliitti on johtanut maailman nykyiseen tilanteeseen, ”vuosien virheiden ja lyhytnäköisten päätösten kautta”.

Esimerkiksi ”Ukrainan konfliktin vuoksi asetettujen Venäjän-vastaisten pakotteiden vaikutukset tuntuvat jo länsimaiden tavallisilla ihmisillä – samalla kun eliitti yrittää syyttää siitä Moskovaa”, Putin on todennut.

Länttä hallitsevan eliitin ylivaltaa haastetaan nyt enemmän kuin koskaan, eikä vain Venäjän toimesta. Silti he pitävät edelleen kiinni oikeudestaan käyttää hupenevaa voimaansa, tuomita ja rangaista kilpailijoitaan, vasallejaan ja uhrejaan, samalla kun he itse surutta rikkovat oman ”liberaalin järjestyksensä” pelisääntöjä.

Olemme saapuneet vaarallisimpiin hetkiin sitten kylmän sodan huippuvaiheen ja luultavasti sitten toisen maailmansodan päättymisen. Vaara on ohi vasta sitten, kun vanha järjestys siirtyy historiaan ja uusi sivu aukeaa monenkeskisessä järjestelmässä, jossa yksi suurvalta ei enää sanele muille, miten näiden tulisi elää.

En sitten tiedä, onko orastava ”euraasialainen vuosisata”, tasapuolisemmaksi oletettu ”moninapainen maailma”, tai negatiivisimpien arvioiden ”geopoliittinen nollamaailma”, entistä angloamerikkalaista systeemiä parempi aivan kaikissa suhteissa, mutta toivottavasti se saa mahdollisuuden länsikeskeisten vuosikymmenten jälkeen. Ukrainalaisillekin se voi olla nykyahdinkoa vapauttavampi kokemus.