Ukrainan tapahtumat hallitsevat länsimaiden mediahuomiota. Itse olen seurannut hieman myös sitä, mitä Länsi-Aasiassa ja Afrikassa tapahtuu. Kannattaa muistaa, ettei ”länsi” ole koko maailma, eivätkä esimerkiksi afrikkalaiset välttämättä jaa lännen ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä.

Associated Press uutisoi, että Venäjän strategia Afrikassa on ollut ”yksinkertainen ja menestyksekäs”: Putin on solminut ”turvallisuusliittoja” sellaisten maiden kanssa, jotka ”Yhdysvallat ja Eurooppa ovat hylänneet tai laiminlyöneet, joko väärinkäytösten tai kilpailevien länsimaisten strategisten etujen vuoksi”.

Itä-Afrikassa sijaitsevassa Sudanissa, maassa vallan kaapanneen juntan johtaja on solminut uuden talousliiton Kremlin kanssa ja herättänyt henkiin Venäjän haaveet Punaisenmeren laivastotukikohdasta.

Malin hallitus on Yhdysvaltojen virkamiesten mukaan viimeisin niistä yli tusinasta luonnonvaroiltaan rikkaasta Afrikan valtiosta, jotka ovat solmineet turvallisuusliiton Venäjän kanssa ja saaneet apua venäläisiltä palkkasotilailta.

Vaikka Venäjä on aktivoitunut uusilla alueilla, läntiset asiantuntijat pitävät Kremlin toimia Länsi-Aasiassa ja Afrikassa ”mahdollisena pitkän aikavälin uhkana, ei nykyisenä vaarana Euroopalle tai Nato-liitolle”.

”Tämä uhkaa Natoa alhaalta päin”, German Marshall Fund -ajatushautomon Euroopan turvallisuusasiantuntija Kristina Kausch sanoo Venäjän aikaansaamasta vipuvaikutuksesta. ”Venäläiset ovat tunteneet olevansa Naton saartamia – nyt he haluavat saartaa Naton”, hän arvioi.

Saavuttaakseen strategiset tavoitteensa Venäjä tarjoaa sotilaallisia palveluja usein hylätyiksi joutuneiden johtajien hallinnoille. Vastineeksi nämä johtajat maksavat Venäjälle takaisin monin tavoin: käteisellä tai luonnonvaroilla sekä vaikutusvallan lisääntymisellä alueella.

”Nämä liittoumat auttavat edistämään Putinin pyrkimyksiä palauttaa Venäjän vaikutusvalta vanhoille kylmän sodan aikaisille rajoille”, lännen poliittisissa ajatushautomoissa ajatellaan.

Venäjän uudet turvallisuuskumppanuudet auttavat sitä myös diplomaattisesti. Kun YK:n yleiskokous tuomitsi Putinin toimet Ukrainassa tässä kuussa, Syyria äänesti yhdessä Venäjän kanssa vastaan. Monet Afrikan hallitukset, jotka ovat tehneet turvallisuussopimuksia venäläisten kanssa, pidättäytyivät äänestämästä.

Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock sanoi helmikuun puolivälissä, että länsi ei voi enää jättää huomiotta ”kilpailua vaikutusvallasta Afrikassa, jossa Kiina käyttää miljardeja infrastruktuurihankkeisiin varmistaakseen kaivosoikeudet ja jossa Venäjä huolehtii turvallisuudesta palkkasotilaiden avulla”.

”Näemme ja ymmärrämme, että jos vetäydymme tästä kilpailusta liberaalina demokratiana, muut täyttävät nämä aukot”, Baerbock sanoi länsimaisten diplomaattien keskustellessa Ukrainan kriisistä viimeisinä päivinä ennen Venäjän hyökkäystä.

Afrikassa Venäjä on valmis tekemään yhteistyötä länsikriittisten johtajien kanssa. Venäjän Ukrainan operaation aattona Kremlin virkamiehet tapasivat Moskovassa Sudanin vallan kaapanneen sotilasjuntan upseerin.

Lännen eristämä kenraali Mohamed Hamdan Dagolo vastasi lämpimästi Venäjän tarjoukseen uudesta talouspainotteisesta liitosta. Kotiin palattuaan kenraali Dagolo ilmoitti, että Sudan olisi valmis antamaan Venäjälle luvan rakentaa laivastotukikohdan Port Sudaniin Punaisellemerelle.

Pitkällä aikavälillä Punaisenmeren satama voisi auttaa Venäjää saamaan suuremman roolin Välimerellä ja Mustallamerellä, lisätä Venäjän pääsyä Suezin kanavalle ja muille vilkkaille laivaväylille ja antaa Venäjälle mahdollisuuden toimia myös Arabianmerellä ja Intian valtamerellä.

Venäjän laajenevat liittolaisuudet eivät koske vain perinteistä sotilaallista toimintaa. Wagner Groupille ja muille myönnetyt turvallisuussopimukset Libyasta Madagaskariin antavat Venäjälle pääsyn mineraalivaroihin, luovat asemapaikkoja ja huomattavia tukijalkoja, jotka haastavat lännen vaikutusvallan.

Malissa Yhdysvallat ja Eurooppa ilmaisivat joulukuussa huolestuneisuutensa tiedoista, joiden mukaan Wagner Group oli allekirjoittanut 10 miljoonan dollarin kuukausittaisen turvallisuussopimuksen Malin hallituksen kanssa.

Asiantuntijoiden mukaan Wagner hyödynsi paikallista tyytymättömyyttä Ranskan johtaman, vuosia kestäneen, ääriryhmien torjuntaan tähtäävän operaation epäonnistumiseen Saharan eteläpuolisessa maassa.

Mali on virallisesti kiistänyt tällaisen operaation, mutta jotkut Malissa toivottivat venäläiset tervetulleeksi entisen siirtomaaisäntä Ranskan jälkeen. ”Kauan eläköön Venäjä!” huusi eräs mies väkijoukossa, joka hurrasi nähdessään venäläisen valtuuskunnan pääkaupungissa tammikuussa. ”Kauan eläköön Malin kansa!”