”Yhdysvallat pani Euroopan tuhoamaan oman taloutensa vahingoittaakseen Venäjää”, kommentoin toisaalla pakotepolitiikkaa ja Venäjän ajamista paariavaltioksi, josta länsimaiset yhtiöt Shelliä, McDonaldsia ja Starbucksia myöten ovat nyt ainakin toistaiseksi keskeyttämässä liiketoimintansa.

Euroopan maat tulevat kuitenkin kärsimään eniten omista pakotteistaan, kun öljyn ja kaasun hinnat nousevat. Nato-maat ja muut Yhdysvaltojen vasallit joutuvat nyt myös kilvan kasvattamaan puolustusmenojaan Venäjän uhkaan vedoten, mistä hyötyvät eniten suuret amerikkalaiset aseyhtiöt.

Yhdysvallat, joka on Venäjän öljyn suurin tuoja, kärsii toki itsekin Venäjän vastaisista pakotteistaan ja on jo yrittänyt neuvotella vainoamansa Venezuelan presidentin Nicolás Maduron kanssa. Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit eivät ole viime viikkoina vastanneet Bidenin yhteydenottoihin.

Tällä välin julkisuuden henkilöt ja elähtäneet näyttelijät on valjastettu agitoimaan tavallisia amerikkalaisia ja vakuuttelemaan, että kansalaiset kyllä kestävät ruuan ja energian hintojen nousun, jos sillä keinolla voitetaan Putinin paha Venäjä. Oman elintason laskun sietäminen on radikaalin individualismin kotimaassa nyt ”isänmaallisuutta ja vapaustaistelua tyranniaa vastaan”.

Moskova on kuitenkin valmistautunut taloussotaan kultavarannoillaan ja omavaraisuudellaan. Venäjän omaa verkkoinfrastruktuuriakaan ei rakennettu turhaan globaalin internetin rinnalle, joten nyt maan kannattaa seurata Kiinan esimerkkiä, miten säilyttää suvereniteetti lännen painostuksen edessä. Venäjä selviää kyllä, Euroopasta en olisi niinkään varma.

Venäjän Ukrainan operaation seuraukset ovat epäilemättä vaihe, joka edustaa merkittävää käännekohtaa historiassa. Joidenkin idealistien mielestä maailmalla on nyt mahdollisuus päästä kertaheitolla eroon Yhdysvaltojen uusliberaalien ja neokonservatiivien tuhoisista pakkomielteistä ja jopa lännen keskuspankkikartellin velkaorjuudesta.

En menisi itse aivan näin pitkälle arvioissani, mutta ainakin talouspuolella Venäjä kääntyy nyt kohti liittolaistaan Kiinaa. Se turvautuu myös Pakistaniin, Intiaan ja Iraniin, sekä muihin Keski-Aasian maihin, jotka eivät ole vielä suostuneet Yhdysvaltojen vaatimuksiin Venäjän eristämisestä.

Ukrainasta kuuluu lännen valeuutisten ja pakolaisvirtojen lisäksi muutakin hätkähdyttävää. Kiina on moittinut Yhdysvaltojen armeijaa ”vaarallisten biolaboratorioiden” käyttämisestä Ukrainassa ja kehottanut Yhdysvaltojen armeijaa paljastamaan tietoja tutkimustyön tarkoituksesta ja turvallisuudesta.

Salaliittoteoriasyytöksistä huolimatta, Ukrainan vuoden 2014 vallanvaihdon veteraani, Bidenin hallinnon ”poliittisten asioiden aliulkoministeriksi” nimitetty Victoria Nuland on jo joutunut myöntämään biolaboratorioiden olemassaolon. Joku jopa ennätti spekuloimaan, mitä jos Venäjä ja Kiina paljastavat koronaviruksen olevan peräisin Ukrainan amerikkalaislaboratoriosta?

Yritys pakottaa Venäjä pitkään ja uuvuttavaan sotaan Ukrainassa on kuitenkin vain yksi osa Washingtonin suunnitelmaa. Yhdysvallat kuvittelee, että se kykenee Venäjää vahingoittamalla päivittämään oman ylivalta-asemansa. Historia ei päättynyt 90-luvulla lännen voittoon, joten nyt yritetään vielä kerran, vaikka sitten itsetuhon partaalta.

Yhdysvaltojen alamäestä kirjoittava amerikkalainen taloustieteilijä Michael Hudson esittää, että tarkoituksena on myös varmistaa, että ”Eurooppa osallistuu entistä enemmän Natoon, ostaa lisää Yhdysvaltojen sotatarvikkeita ja lukkiutuu entistä syvempään riippuvuuteen Yhdysvalloista. Tästä aiheutuva epävakaus saa Yhdysvallat näyttämään yhtä uhkaavalta, kuin mitä Nato-länsi väittää Venäjän olevan”.