Yhdysvaltojen entinen presidentti Donald Trump vitsaili lauantaina republikaanien tilaisuudessa pitämässään puheessa, että Washingtonin pitäisi ”pommittaa pas**t pihalle” Venäjästä käyttämällä Kiinan lipulla koristeltuja F-22-hävittäjiä.

”Ja sitten me sanoisimme, että Kiina teki sen”, hän jatkoi tilaisuudessa läsnä olleisiin lähteisiin vedonneen CBS Newsin mukaan. ”Sitten [Venäjä ja Kiina] alkavat taistella keskenään, ja me vain istumme ja katselemme.”

Yhdysvaltojen istuva presidentti Joe Biden ei ole juuri Trumpia parempi. Hän antaa virheitä viliseviä lausuntoja, jotka saavat epäilemään hänen terveydentilaansa. Vähän aikaa sitten Biden sanoi haastattelussa, että ”Putin valloittaa Venäjän”.

Kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan hän puolestaan esitti, että ”Putin voi saartaa Kiovan panssarivaunuilla, mutta hän ei koskaan voita puolelleen Iranin kansan sydämiä ja sieluja”. Sekavan oloinen Biden – aivan kuten hänen edeltäjänsä Trump möläytyksineen – on joutunut sosiaalisessa mediassa pilanteon kohteeksi.

En ole varmasti ainoa, joka on ihmetellyt, miksei Yhdysvalloista löydy presidentin virkaan edes hieman tasapainoisempia, terveempiä ja nuorempia ehdokkaita. Toki Bidenin hallinto ministereineen ja virkamiehineen tekee suurimman osan työstä ja päätöksistä, joten presidentille jää lähinnä symbolisen johtajan rooli.

Toisaalta Yhdysvaltojen seniili johtajuus heijastaa hyvin lännen yleistä alennustilaa. Olisiko aika jo kypsä Amerikan jälkeiselle maailmanjärjestykselle, vai uppoaako koko maailma yhä syvemmälle amerikkalaiseen sodanlietsontaan ja kaiken kieltämisen, ”canceloinnin”, epäkulttuuriin?

Sodankäynti Ukrainassa voi vielä kiihtyä entisestään. Ulkoministeri Antony Blinkenin mukaan Yhdysvallat on näyttänyt Euroopan Nato-maille ”vihreää valoa” hävittäjien toimittamiseksi Ukrainaan. Näin Washington yrittää selvästi sitoa euromaatkin mukaan konfliktin osapuoliksi.

Toisin kuin Yhdysvallat ja sen liittolaiset, Kiina on tietoisesti vältellyt joutumasta mukaan Ukrainan konfliktin aiheuttamaan pakotekohuun ja pysytellyt suhteellisen puolueettomana.

Pekingille on etua siitä, että Yhdysvallat sitoo taloutensa ja sotakoneistonsa pitkittyneeseen selkkaukseen toisen maailmanmahdin kanssa. Vaikka jotkut kiinalaiset yritykset ovat vetäytyneet liiketoimista Venäjän kanssa, toiset ovat tarttuneet tilaisuuksiin ja solmineet merkittäviä sopimuksia venäläisten kanssa.

Kiinan ulkoministeriö on tuominnut Venäjälle hyökkäyksen johdosta asetetut ”laittomat yksipuoliset pakotteet” ja kehottanut länsimaita välttämään ”vahingoittamasta Kiinan ja muiden osapuolten laillisia oikeuksia ja etuja” taloudellisilla rangaistuksillaan.

Kuinka kauan Kiina pystyy pysymään sivussa, mikäli sen strategista kumppania vastaan hyökätään toden teolla kollektiivisen lännen toimesta? Kiina on vuosi vuodelta kehittänyt omaa puolustuskykyään, mutta maan ei voi sanoa olevan ”militaristinen” länsimaihin verrattuna.

Kiina haluaisi pysyä maailmantalouden kasvun veturina ja keskittyä infrastruktuurikehityshankkeisiinsa, mutta onnistuuko tämä sotilaallisten uhkien ja globaalin epävakauden lisääntyessä?