”Huolimatta Naton, EU:n ja Yhdysvaltojen moraalisesta poseerauksesta, jonka mukaan mitään sellaista suunnitelmaa ei ole koskaan ollut, Ukrainaa on manipuloitu tikariksi, joka on suunnattu Venäjän sydämeen. Ulkopuolisen suunnittelun ja massiivisen rahoituksen avulla Ukraina irrotettiin orgaanisesta suhteestaan Venäjään”, väittää Kerry Bolton.

Se, missä määrin lännen globalistien verkosto on kohdistunut Venäjään Ukrainan kautta, käy helposti ilmi tarkastelemalla sellaisten lännen tiedustelupalveluihin kytkeytyvien ”kansalaisjärjestöjen”, kuten National Endowment for Democracy (NED) ja Open Society Foundations, vuotuisia rahoituskertomuksia, joihin Bolton on tutustunut.

Tällaisen tutkimustyön kautta on havaittavissa todellinen merkitys sen retoriikan takana, jonka mukaan Ukraina on ”demokratian”, ”liberalismin” ja ”avoimen yhteiskunnan” hehkuva esikuva. Kaikki lännen globalistien toimet tähtäävät vain kilpailevien valtojen alistamiseen tai tuhoamiseen.

”Globalistit ylpeilevät roolistaan Ukrainassa”, sanoo Bolton. Vuonna 2016 NED:n puheenjohtaja Carl Gershman, joka on kylmän sodan aikana Yhdysvaltojen puolelle siirtynyt trotskilainen veteraani, totesi, että NED on toiminut Ukrainassa aktiivisesti jo vuosikymmenien ajan: ”NED oli paikalla alusta alkaen, vaalimassa kansalaisyhteiskunnan aktiivisia juuria 1980-luvulla.”

Vuonna 2015 Gershman kirjoitti World Affairs -lehdessä Ukrainan Venäjä-mielisen hallituksen kukistamisesta ja siitä, miksi alue on lännelle niin tärkeä. Ukraina on keskeisessä asemassa Yhdysvaltojen tavoitteiden kannalta Venäjän saartamisessa ja horjuttamisessa. Gershman siteerasi innoissaan geopoliittista strategia Brzezinskiä:

”Ilman Ukrainaa Venäjä lakkaa olemasta imperiumi, kuten Zbigniew Brzezinski on usein sanonut. On mahdollista, että nykyisen kriisin myötä Venäjästä tulee normaalimpi maa, jopa demokratia.”

”Normaalilla maalla”, joka on ”demokratia”, tarkoitetaan tietysti Yhdysvalloille alisteista vasallivaltiota. Länttä hallitsevan eliitin käskyläiset ovat opetelleet samat kielikuvat, sillä jopa Trumpin hallinnon ulkoministeri Mike Pompeo sanoi, että lännen ylivaltaa vastustava Iran kelpaisi Yhdysvalloille vain, jos siitä tulisi ”normaali maa”.

Koska Putin ”tavoittelee toisenlaista maailmanjärjestystä kuin sitä, joka seurasi Neuvostoliiton hajoamista”, Gershman tekee selväksi, että Ukrainan kanssa on saatava aikaan välirikko, joka heikentäisi Venäjän asemaa. Tällä murtumalla on Gershmanin mukaan merkittäviä vaikutuksia ”globalisaatio- ja amerikkalaistumisprosessiin”.

Tämä ”välirikko” lavastettiin Ukrainassa vuonna 2014 ja se noudatti samaa kaavaa kuin synkät toimet monissa muissakin globalistien piiriin tuoduissa valtioissa. Mellakat Kiovan kaduilla ja muualla muodostivat halutunlaisen ”värivallankumouksen”, joka kulki läpi entisen Neuvostoliiton blokin valtioiden ja nostatti Pohjois-Afrikassa niin sanotun ”arabikevään”.

Mielenkiintoista on, että samaan aikaan kun Ukrainassa puhkesi mellakoita kohtalokkaana vuonna 2014, globalistien sponsoroimia mullistuksia tapahtui myös kahdessa muussa valtiossa, jotka olivat jo tuolloin liittoutuneet Venäjän kanssa: Venezuelassa ja Syyriassa.

Aiheeseen perehtynyt Bolton selittää, että Venäjää vastaan on käyty ”kylmää sotaa” vuodesta 1945 lähtien, ”jolloin Stalin torjui globalistien suunnitelmat YK:n alaisuudessa toimivasta maailmanvaltiosta”. Sota taukosi vähäksi aikaa Gorbatšovin ja Jeltsinin vuosina, mutta Putinin noustua valtaan, Venäjän-vastainen toiminta on taas kiihtynyt.

Näin ollen Ukrainan ympärillä pitkään jatkunut keinotekoisten kriisien sarja ei merkitse ”paluuta kylmään sotaan”, kuten ulkopoliittiset asiantuntijat ovat väittäneet. Boltonin näkemys on, että kylmä sota ei koskaan edes päättynyt.

”Amerikkalaiset ovat selvästi todenneet, että Venäjä on edelleen vihollinen; jokainen, joka pyrkii vahvistamaan Venäjän asemaa maailmanvaltana – kuten Putin on tehnyt – on Yhdysvaltojen silmissä oikeutettu kohde.”

Ukraina oli yksi niistä valtioista, joihin kohdistettiin niin sanottu ”oranssi vallankumous” jo vuonna 2004. Kun tämä ulkopuolelta järjestetty kapina epäonnistui, huudettiin, että Ukraina ei ole riittävän ”demokraattinen”, mikä on kiertoilmaus sille, että se ei ole riittävästi länttä hallitsevan eliitin vaikutusvallan alainen.

Globalistisen ulkopolitiikan veteraanineuvonantaja Zbigniew Brzezinski kehui Ukrainan mellakoivaa nuorisoa, joka sai aikaan Venäjän kanssa hyvissä väleissä olevan Janukovitšin syrjäyttämisen. Brzezinski suitsutti myös ukrainalaisten ”kansallistunnetta” ja piti sitä ”optimistisena merkkinä” tulevaa ajatellen.

Boltonin mielestä Brzezinskin ylistys ukrainalaiselle nationalismille oli outoa, sillä ”se tuli henkilöltä, joka on koko elämänsä ajan tuominnut nationalismin ja väittänyt, että kansainvälinen kapitalismi, joka perustuu alueelliset rajat ylittävän globalistisen eliitin hallintaan, on historiallisen kehityksen seuraava vaihe”.

Brzezinski ei uskonut Ukrainaan ”itsenäisenä kansakuntana”; hänen mielestään kansallisvaltioiden aika oli jo ohi. Brzezinski ja globalisaation äänitorvet, Yhdysvallat ja EU, sekä kaikki YK:n pontevasti puhuvat tahot, jotka tuomitsivat silloin ja tuomitsevat nytkin Venäjän, kuitenkin puolustavat tätä keksittyä ”Ukrainan kansallisuutta” ja ”suvereeniutta”.

Kukaan heistä ei tietenkään oikeasti puolusta kansallismielisyyttä, jota he pitävät vastenmielisenä ilmiönä. Se on toinen keino heikentää Venäjää ensisijaisena valtiona, joka on lännen globalistien ”uuden maailmanjärjestyksen” tiellä. Bolton katsoo, että nationalismia käytetään vain ”dialektisena strategiana, osana globalistista agendaa” kohti haluttua päämäärää.

Brzezinski paljastaa kirjoituksissaan, mikä on globalistien todellinen pelko: että Venäjä johtaisi euraasialaista blokkia, joka löytäisi liittolaisia ympäri maailmaa, aina Intiasta Venezuelaan ja Syyriaan. Tästä johtuvat samanaikaiset toimet kahta viimeksi mainittua valtiota vastaan vuonna 2014, joita lietsoivat samat voimat, jotka yllyttivät tuolloin ja myös tänä päivänä Ukrainan kriisiä.

Brzezinski puhui myös ”Euroopan laajentumisesta”. Hän totesi, että globalistit haluavat Ukrainan osaksi Euroopan unionia. Tämä olisi alkua prosessille, joka integroisi myöhemmin mukaan myös lännelle alistetun Venäjän. Brzezinski uskoi tämän olevan ”tulevaisuuden aalto”, kunhan Venäjän perustama ”Euraasian unioni” tulisi epäonnistumaan.

Jos Euroopan unioni edustaisi todella itsenäistä ”kolmatta voimaa”, globalistit olisivat ottaneet sen yhtä innokkaasti tuhoamiskohteekseen kuin Putinin Venäjän. Valitettavasti EU ei ole alun alkaenkaan noussut esiin itsenäisenä valtana, vaan ainoastaan lännen eliitin intressien edistämisen ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikan jatkeena.

Brzezinskin vuonna 2014 antamista lausunnoista voidaan nähdä, miksi globalistit olivat niin innokkaita syrjäyttämään Janukovitšin hallinnon, jonka alaisuudessa Ukraina oli lähentymässä Venäjää Euroopan unionin sijaan. Ukraina on tärkeä osa globalistien agendaa, koska he uskovat geopolitiikan klassikkoteoriaan: se, joka hallitsee Euraasiaa, hallitsee tavallaan koko maailmaa. Yhdysvallat on pyrkinyt tähän hallintaan jokaisella siirrollaan.

Venäjää vastaan on viime viikkojen aikana kohdistettu ennennäkemätön hybridisodankäynnin vaihe. Tietysti tätä on pohjustettu jo vuosien ajan monin eri tavoin. Samoin eri maiden kansalaisten mielikuvaan Venäjästä on pyritty vaikuttamaan valtamedian yksipuolisen negatiivisella uutisoinnilla ja Venäjän hallinnon mustamaalauksella.

Nyt näyttää siltä, että woke-ideologiaa levittävä kollektiivinen länsi yrittää ”canceloida” eli kieltää koko venäläisyyden, mistä kertovat massiiviset taloudelliset pakotetoimet, venäläismedioiden sulkeminen pois länsimaisten kuluttajien käytöstä, sekä Venäjän kansalaisiin kohdistuva syrjintä ja painostus, joka täyttää kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkit.

Venäjän sotilaallinen operaatio Ukrainassa on Boltonin mukaan ”hyökkäys lännen globalisteja vastaan”. En itse usko, että Putin on ”globalismia” vastaan – tämä kävi selväksi korona-aikana. Ennemminkin kyse lienee vallanpitäjien keskinäisistä erimielisyyksistä ”globaalihallinnon” käytännön toteuttamisen suhteen. Aivan täyttä teatteria tämä konflikti tuskin on, vaikka sekin kävi alkuun mielessä.

Ukrainan paluu takaisin Venäjän yhteyteen tarkoittaisi joka tapauksessa sitä, että koko joukko alueella toimivia ”kansainvälisiä saalistajia” ja ”agitaattoreita” joutuisi väistymään ja Venäjä olisi lähempänä omia geopoliittisia tavoitteitaan. Ottaen huomioon lännen valtakoneiston voiman, tämä ei tule olemaan helppoa.