Viime vuoden elokuussa, presidentti Joe Bidenin vetäessä Yhdysvaltojen joukot pois Afganistanista, läntisten tiedotusvälineiden närkästys täytti eetterin. Lännen nöyryyttävä vetäytyminen, uhmakas Taliban-liike ja Afganistanin tulevaisuus olivat pitkään otsikoissa.

Nyt, kun pahin pöly on laskeutunut ja maassa on humanitaarinen kriisi – nälänhätä, joka uhkaa miljoonien ihmisten henkeä – mediatalot kommentoivat aiheesta suhteellisen varovaisesti, mikäli ollenkaan.

Vaikka Afganistanin alueella vallitseva sodanjälkeinen tila, kuivuus ja uuden hallituksen alkukankeudet, vaikuttavatkin tämänhetkiseen kriisiin, taustalla on ennen kaikkea Yhdysvaltojen päätös jäädyttää maan keskuspankin varat ja jatkaa talouspakotteita, jotka eivät ainakaan helpota islamilaisen emiraatin arkea.

Viime perjantaina Biden ilmoitti aikovansa ottaa Yhdysvaltojen pankeissa tällä hetkellä olevat Afganistanilta ”jäädytetyt” (pikemminkin varastetut) seitsemän miljardia dollaria ja käyttää ne ”parhaaksi katsomallaan tavalla”: puolet niistä aiotaan antaa epämääräiseltä kuulostavalle ”afganistanilaisten humanitaarisen avun rahastolle” ja puolet ”9/11 -uhrien perheille”.

Tätä on turha pitää minään anteliaana laupeuden tekona Bidenin hallinnolta. Nämä seitsemän miljardia dollaria – joka koostuu kansainvälisestä avusta, Afganistanin keskuspankin varoista, kullasta ja joukkovelkakirjoista, mutta myös tavallisten kansalaisten säästöistä – kuuluvat afganistanilaisille, eivät Bidenille tai kenellekään muulle.

Afganistanilaiset eivät ole myöskään vastuussa syyskuun 11. päivän iskuista. Päinvastoin, he ovat myös niiden uhreja, koska Yhdysvallat päätti hyökätä ja miehittää heidän maansa terrori-iskuihin vedoten. Virallisen narratiivinkin mukaan syyllisistä valtaosa oli kotoisin Saudi-Arabiasta, eikä joukossa ollut yhtään afgaania.

Iltapäivälehdet Suomessa ovat toki jo huomioineet Bidenin ilmoituksen, mutta ajattelin silti raportoida Afganistanin tilanteesta. Moni suomalainen ei ehkä islamilaisesta emiraatista välitä, mutta itseäni kiinnostaa seurata näiden lännen sotavoimia vuosikymmenien ajan uhmanneiden vapaustaistelijoiden kuulumisia.

Lännen sotilaiden vetäydyttyä Afganistanista, valtamediassa oltiin huolissaan talibanien politiikan ja uskonnollisen vakaumuksen vaikutuksesta afgaaninaisten tulevaisuuteen. Nyt vain harvat toimittajat näyttävät olevan huolissaan näistä samoista naisista, joita uhkaa nälänhätä Yhdysvaltojen pakotepolitiikan ja rosvokapitalismin seurauksena.

Toimittajien ja aktivistien tulisi pitää meteliä tästä Afganistanin varoihin liittyvästä törkeästä varkaudesta, joka johtaa varmasti uusiin kuolemiin ja vaikeuksiin lännen sotatoimien runtelemassa maassa.

Jos saman päätöksen olisi tehnyt Trumpin hallinto, asiasta olisi jo noussut valtava kohu. Mutta koska kyseessä on demokraatti-Bidenin toimenpide, afgaanivarojen anastuksesta ei liikoja huudella, vaikka tämä tuleekin aiheuttamaan jälleen uuden humanitaarisen katastrofin ja vaikeuttamaan Afganistanin pääsyä jaloilleen.

Keskuspankin varojen takavarikointi on pysäyttänyt koko maan talouden. Kansalaiset ovat menettäneet pankissa olevien rahojensa saatavuuden. Valtion työntekijät ja opettajat ovat jääneet ilman palkkaa. Maahantuojilla ei ole pääomaa tuonnin rahoittamiseen, eikä myöskään vientiteollisuudella ole pääomaa, jolla pitää liiketoiminta käynnissä. Inflaatio on sen seurauksena paljon jyrkempi Afganistanissa kuin muualla maailmassa.

Mikään määrä humanitaarista apua ei voi korvata Afganistanin rahoitusjärjestelmän ja koko makrotalouden tuhoa. Austin Ahlmanin mukaan ”päätös asettaa Bidenin sille tielle, että hän aiheuttaa Afganistanissa enemmän kuolemaa ja tuhoa, kuin mitä hänen lopettamansa kaksikymmentä vuotta kestänyt sota on aiheuttanut.”

Kiina ja Venäjä ovat tuominneet Yhdysvallat varojen jäädyttämisen vuoksi, kun taas länsimaat, jotka usein mainostavat abstrakteiksi jääviä yleviä arvojaan ja ihmisoikeuksien tärkeyttä, ovat pysyneet enimmäkseen vaiti.

Afganistanin kansan kärsimyksiä pahentaessaan, Yhdysvallat on jälleen kerran osoittanut, että niin sanottu ”sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys” ei puolusta heikommassa asemassa olevia, vaan pyrkii vain ylläpitämään ylikansallisten pääomapiirien hegemoniaa, jo lähtökohtaisesti peukaloiduilla säännöillä ja määräyksillä.

Islamilaista emiraattia hallitseva Taliban-liike on jo varoittanut, että se harkitsee uudelleen politiikkaansa Yhdysvaltoja kohtaan, mikäli Washington ei peruuta ”perusteetonta” päätöstään kavaltaa Afganistanin Yhdysvalloissa olevia varoja. Kabulissa on osoitettu mieltä Bidenin päätöstä vastaan.

Kuten politiikan tutkija Mohsin Amin on huomauttanut, ”Yhdysvallat käytti Afganistanissa kahdenkymmenen vuoden ajan noin miljardi dollaria viikossa pommittamalla kyliä, tuottamalla voittoa sotilasurakoitsijoille ja lihottamalla sotapäälliköitä sekä kaksoiskansalaisuuden omaavia teknokraatteja”.

Seitsemän miljardia dollaria ei ole Yhdysvalloille suuri summa (sillä hankkisi korkeintaan kolme B-2-pommikonetta?), mutta afganistanilaisille se merkitsee ihmishenkien pelastamista. Nyt islamilaiseen emiraattiin nihkeästi suhtautuva Bidenin hallinto on harkinnut kuukausia, palauttaisiko se nälkää näkeville afganistanilaisille edes osan heille kuuluvista rahoista.

Washington luultavasti haluaakin, että Afganistan säilyisi epävakaana alueena, eikä islamilainen emiraatti nousisi ylös sodan raunioista, amerikkalaisen hegemonian jälkeiseen uuteen järjestykseen. Islamilaiseen šaria-lakiin pohjautuva konservatiivinen valtio ei miellytä lännen liberaaleja, mutta Afganistanin tulevaisuus ei olekaan heidän päätettävissään.