Vaikka Yhdysvallat väitti aiemmin, että Venäjä suunnitteli hyökkäävänsä Ukrainaan keskiviikkona, päivä sujui rauhallisesti. Atlantistit olivat selvästi pettyneitä, ettei Euroopan laitamille saatukaan lietsottua uutta sotaa.

Venäläisjoukot vetäytyivät osittain joiltakin raja-alueilta, vaikka Washington ja Nato toki väittävät, etteivät ne ole nähneet vetäytymistä ja pitävät yhä kiinni ”sodan uhasta” estääkseen jännitteiden lieventymisen. Suomalaismediat ovat uskollisesti toistaneet lännen väittämiä.

Kaikkein surkuhupaisimmat turvallisuuspoliittiset kommentit tuovat jo mieleen maailmanlopun odottajien näkemykset, joissa tuomionpäivän ajankohtaa vain siirretään, kun ennustettua loppua ei tulekaan.

Tarkkailijat huomauttivat, että ”Venäjä säilytti strategisen tyyneytensä käsitellessään tätä erittäin arkaluonteista kysymystä, huolimatta eräiden länsimaisten poliitikkojen sotaretoriikasta ja läntisten tiedotusvälineiden disinformaatiosta”.

Britannian pääministeri Boris Johnson nosti aiheen esiin jopa kiinalaisella sosiaalisen median alustalla Sina Weibolla väittäen, että osapuolet ovat ”jyrkänteen partaalla” ja kehotti kiinaksi Venäjää välttämään ”katastrofaalisia päätöksiä”.

Venäjän Kiinan-suurlähetystön tili kiisti sotatoimet, niin ikään kiinaksi, ja sanoi Downing Streetin lausunnon Venäjän invaasiosta olevan ”informaatioterrorismia”.

Ennen länsimaiden asettamaa ”maihinnousun aikaa”, Venäjä ilmoitti tiistaina vetävänsä joukkonsa pois Ukrainan rajojen läheisyydestä, saatuaan päätökseen yhteiset sotaharjoitukset Valko-Venäjän armeijan kanssa. Länsimaat väittivät harjoitusten olleen Venäjän ”hyökkäysvalmistelua”.

Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Marija Zakharova kommentoi olematonta hyökkäystä Facebookissa sanoen, että ”helmikuun 15. päivä vuonna 2022 jää historiaan länsimaisen sotapropagandan epäonnistumisen päivänä”.

Izborskin klubin ”Venäläinen unelma-Kiinalainen unelma” -analyysikeskuksen johtaja Juri Tavrovski kertoi kiinalaismedia Global Timesille keskiviikkona, että ”vetäytyminen ennen ennustettua hyökkäystä kyseenalaistaa Yhdysvaltojen ja Naton tiedustelupalvelujen tehokkuuden”.

”Saavutettuaan sotilaallisen etulyöntiaseman hypersonisten ohjusten myötä, Putin sai tilaisuuden keskustella Bidenin kanssa tasavertaisesti”, Tavrovski esitti ja lisäsi, että Venäjä on ”muuttanut sotilaallis-tekniset saavutuksensa geopoliittisiksi saavutuksiksi”. Venäläisanayytikon mukaan ”lähitulevaisuudessa keskustelu lännen kanssa on paljon kovempaa”.

Venäjän YK-lähettilään sijainen Dmitri Poljanski kommentoi aiemmin Valkoisen talon kansallisen turvallisuuden neuvonantajan Jake Sullivanin spekulaatioita ”Venäjän väitetystä hyökkäyksestä milloin tahansa” ja huomautti, että amerikkalaisten taktiikkana on ”paniikkikampanja”.

Retorista pommitusta harrastivat erityisesti amerikkalaiset poliitikot, koska Washington haluaa sotaa eniten. Yhdysvallat käyttää Euroopan ahdistusta Venäjän läsnäolosta lietsoakseen hysteriaa ja sitoakseen Euroopan tiukasti Yhdysvaltojen Venäjän-vastaiseen rintamaan toitottamalla ”Venäjän uhkaa”.

Sen enempää Venäjä kuin Eurooppakaan eivät halua kärjistää tilannetta ja Kreml on sitoutunut diplomaattisen ratkaisuun Nato-maiden kanssa. Tavrovski totesi, että Ukrainan kysymys on ”pakottanut länsimaiden johtajat jonottamaan tapaamisiin Putinin ja ulkoministeri Sergei Lavrovin kanssa”.

Putin tapasi tiistaina Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin, keskusteltuaan aiemmin Ranskan Macronin kanssa. Putin kertoi tapaamisen jälkeen tiedotusvälineille, ettei hän halua sotaa. Neuvottelujen pitäisi johtaa ”sopimukseen, joka tarjoaa yhtäläisen turvallisuuden kaikille”.

Suomessa Scholzin Naton itälaajentumista koskevaa lausuntoa on jo kauhisteltu sotilasliiton jäsenyyttä kannattavissa piireissä ja ilmaistu pelko siitä, että Saksa jättää niin Ukrainan kuin Suomenkin ”Venäjän etupiiriin” ajaakseen omia intressejään. Olisiko Suomen jo korkea aika päivittää ulkopolitiikkaansa pois länsimielisestä idealismista kansallisen realismin suuntaan?

Venäläisen akateemikko Viktor Larinin mukaan ”monet venäläispoliitikot ovat menettäneet aiemmat illuusionsa länsimaiden säädyllisyydestä, eivätkä he nykyään usko länsimaisten poliitikkojen lupauksia”. Siksi Venäjän johto vaatiikin nyt länsimaiden johtajia ”panemaan kaikki ehdotuksensa ja lupauksensa paperille”.

Sen jälkeen, kun Venäjä ilmoitti joukkojen vetämisestä, Biden sanoi, ettei Yhdysvallat ole vahvistanut vetäytymistä ja että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ”edelleen hyvin mahdollinen”. Ilmeisesti Washington haluaisi Ukrainasta uuden ”Berliinin muurin” idän ja lännen erottajaksi?

Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Wang Wenbin sanoi keskiviikon rutiininomaisessa lehdistötilaisuudessa, että ”Yhdysvallat on leikitellyt sodan uhalla ja luonut jännityksen ilmapiiriä. Tämä on vaikuttanut vakavasti Ukrainan talouteen, yhteiskunnalliseen vakauteen ja ihmisten elämään ja lisännyt esteitä vuoropuhelun ja neuvottelujen etenemiselle asianosaisten osapuolten välillä”.

”Juuri eräiden länsimaiden harjoittama jatkuva väärän tiedon levittäminen on lisännyt turbulenssia ja epävarmuutta maailmassa, joka on jo ennestään täynnä haasteita”, Wang sanoi.

Sen lisäksi, että Yhdysvallat juonittelee Ukrainan kriisin ympärillä ja lietsoo sotaa, kriittiset politiikan tarkkailijat ovat huomauttaneet suuntauksesta, jonka mukaan Yhdysvaltojen johtama Nato ottaa yhä useammin Kiinan asialistalleen ja yrittää sotkea Pekingin mukaan myös Ukrainan kriisiin.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg sanoi tiistaina lehdistötilaisuudessa, että Kiina ja Venäjä, jotka ovat entisestään vahvistaneet suhteitaan Pekingin talviolympialaisten alla allekirjoitetulla yhteisellä julkilausumalla, ovat ”autoritaarisia voimia”, jotka eivät jaa Nato-lännen ”arvoja”.

Venäläisanalyytikko Tavrovski puolestaan sanoi, että ”Xin ja Putinin viimeisimmässä tapaamisessa osoitettu strategisen kumppanuuden uusi taso on suuri askel eteenpäin lännen ylimielisyyden hillitsemisessä”. Voisi olettaa, että maat yhdistävät voimansa informaatiosodassa, jossa länsi on tullut taitavaksi.

”Aivan kuten Venäjä on saanut kokemusta pitkästä kilpailusta länttä vastaan, Kiina ottaa oppia vastakkainasettelusta Yhdysvaltojen kanssa ja tietää, miten hallita suhteita maailmanvaltoihin ja puolustaa kansallisia etujaan”, kiinalaisasiantuntijat arvioivat.