”Olemme poistumassa sodanjälkeisestä maailmasta ja siirtymässä jälkikapitalistiseen maailmaan”, sanoo venäläinen historioitsija ja yhteiskuntatieteilijä Andrei Fursov.

Maailma, josta olemme siirtymässä uuteen, on ”vuosien 1945 ja 2020 välinen maailma”. Fursovista on outo yhteensattuma, että tämä ”sodanjälkeinen sosialisoitu kapitalismi ehti olla olemassa noin 74 vuotta, aivan kuten neuvostojärjestelmäkin”.

Kahden viime vuoden aikana saavutettu lopputulos ei ollut toki ainoa mahdollinen, mutta se oli ”sodanjälkeisen maailmanjärjestyksen kehityksen looginen seuraus”.

Fursovin mukaan biofasistisen teknokratian ideologinen valmistelu aloitettiin jo kauan sitten. Rooman klubin julkaisema raportti Kasvun rajat kehotti rajoituksiin ja kulutuksen vähentämiseen ja loi pohjaa ympäristöliikkeelle ja ”vihreälle siirtymälle”, jota suurpääoma nyt epäilyttävän innokkaasti ajaa.

Jo vuonna 1971 Klaus Schwab esitti ajatuksen ”sidosryhmäkapitalismista”, joka ei suinkaan ollut klassista kapitalismia, vaan täysin päinvastaista, sillä siinä ei korostettu omistamista, vaan ”osallistumista”. Tässäkin mallissa pääomapiirien ”globaalihallinto” ohjailee taustalla kaikkea.

Tämä ajanjakso huipentui vuonna 1975 Trilateraalisen komission raporttiin Crisis of Democracy, jossa todettiin hyvin selvästi, että suurin uhka lännelle ei olekaan Neuvostoliitto, vaan ”demokratian liiallinen määrä lännessä”.

Samaan aikaan 1970-luvun puolivälissä Neuvostoliitto menetti Etykin kuuluisasta Helsingin kokouksesta huolimatta historiallisen aloitteensa ja siirtyi hyökkäyksestä strategiseen puolustukseen, joka johti 90-luvun alussa Neuvostoliiton hajoamiseen.

Trilateraalisen komission ja muiden globalistien etujärjestöjen asiamiehet alkoivat nousta valtaan kaikissa keskeisissä länsimaissa. Se oli siis sodan jälkeisen kolmenkymmenen ensimmäisen vuoden loppusoitto.

1990-luvulla alkoi liberaali euforia ja sen hovifilosofi Francis Fukuyama julisti ”historian loppua”: poliittisten ideologioiden välinen taistelu oli hänen mielestään päättynyt liberaalin demokratian riemuvoittoon.

Fursov muistelee, että tuolloin alkoi ”sosialistisen leirin ryöstö”, joka erityisesti ”Neuvostoliiton jälkeisellä alueella sai valtavat mittasuhteet”. Vuoden 1991 Neuvostoliiton romahduksesta 1990-luvun puoliväliin, Venäjän talous oli syvässä lamassa. Jeltsinin ajan yksityistämisohjelma synnytti ”rosvokapitalismiksi” kutsutun ilmiön.

Teollinen kasvu alkoi kuitenkin hiipua muuallakin ja modernin ajan instituutiot, ennen kaikkea kansallisvaltiot, alkoivat menettää merkitystään. Globaalin päätöksenteon ytimessä olivat ylikansalliset sijoitusrahastot, jotka yhdistivät maailmantalouden ylimmät portaat, vanhan rahan aristokraattisuvut ja ”uuden rahan” edustajat.

Samanaikaisesti tapahtui yhteiskunnan epäpolitisoituminen, kansalaisyhteiskunnan kutistuminen ja sen korvautuminen rahoitusrakenteiden haaroilla, mikä johti tänä aikana kaikkien perinteisten identiteettien kriisiin.

2000-luvun ensimmäiset vuodet osoittivat, että yksinapaisella maailmalla oli puutteensa. Kävi selväksi, että nopeaan kehitykseen tarvittiin useampi valtakeskus. Silloin, vuoden 2008 talouskriisin aikana, joka haihdutti viimeisetkin illuusiot ”liberalismin voitosta”, syntyi lopullinen suunnitelma siirtymiseksi jälkikapitalistiseen maailmanaikaan.

Suunnitelman tavoitteena oli purkaa ja pakkolunastaa ”keskiluokka” kaikkialla, yhdistettynä globaalin väestön totaaliseen valvontaan ja hallintaan. Kaiken tämän piti tapahtua evolutiivisesti, ”keittämällä sammakkoa” hitaasti, sen huomaamatta ja ilman joukkoprotesteja.

Sitten tuli ”musta joutsen”, Donald Trump, joka edusti niitä ryhmiä amerikkalaisessa ja globaalissa järjestelmässä, joita edellä mainitun kaltainen skenaario ei tyydyttänyt. Trumpia ennen esiin lensi pienempi musta joutsen, Brexit, ja Britannia jätti Euroopan unionin.

Molemmat tapahtumat suistivat raiteiltaan kehityssuunnitelman siirtymisestä jälkikapitalismiin Yhdysvaltojen potentiaalia hyödyntäen. Osa angloamerikkalaisesta establismentista oli tämän takana. ”Jos siirtymistä jälkikapitalismiin ei voida toteuttaa evolutiivisella tavalla, se on toteutettava vallankumouksellisella tavalla”, Fursov arvioi osan eliitistä päättäneen.

Optimaalisessa tilassa ongelmat olisi voitu ratkaista ja pysyä suurin piirtein entisenlaisessa järjestyksessä. Vallankumouksellisessa muunnelmassa ihmiskunnan ja rahavallan ongelmat ratkaistaisiin väkivaltaisemmin ja siirryttäisiin laadullisesti uudenlaiseen tilaan.

Globalistien radikaalin muutosvaihtoehdon seurauksena ylä- ja alaluokista tulisi kaksi miltei täysin eri lajia. Mitään ”keskikerrosta” ei enää olisi. Rikas eliitti eläisi ”pitkäikäisinä ekologisesti puhtailla vyöhykkeillä ja nauttisi kaikista sivilisaation eduista”. Alaluokat eläisivät ”pohjalla” ghettometropoleissaan, ”tautien ja epidemioiden, huonon ravinnon ja ympäristön paineen alla”.

Mitä vähemmän ”ruohonjuuritaso” olisi yhteydessä yläluokkaan ”huipulla” ja mitä vähemmän se edes tietäisi heistä, sitä parempi, ajattelivat tämän ylimielisen vision luojat ja edesajajat. Kuulostaa varsin dystooppiselta, mutta tästä on saatu jo esimakua.

Tässä yhteydessä herää kysymys, miten tämä siirtymä käynnistetään niin, että ”ruohonjuuritason” vastarinta olisi mahdollisimman vähäistä? Periaatteessa tällaisia hankkeita on toteutettu useammin kuin kerran maailmanhistorian aikana (Fursov antaa esimerkkinä Ranskan vallankumouksen).

Tällaiset riskialttiit yhteiskunnalliset muutoshankkeet eivät juuri koskaan toteudu täysin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Mutta jos suuri tarina halutaan aloittaa uudelleen, on luotava laukaiseva tekijä tai tapahtuma.

Koronapandemia oli tällainen laukaiseva tapahtuma, joka käynnisti siirtymän uuteen maailmanjärjestykseen. Schwab sanoi hyvin suoraan ja selkeästi Thierry Malleretin kanssa kirjoittamassaan kirjassa Covid-19: The Great Reset, että pandemia on tilaisuus koko ihmiskuntaan vaikuttavalle ”suurelle uudelleenkäynnistykselle”.

Uudelleenkäynnistyksen onnistuminen vaati kuitenkin tiettyjä ennakkoedellytyksiä. Ensinnäkin tapahtuman olisi oltava yleismaailmallinen. ”Yhtäkään suurta valtiota, olipa kyseessä sitten Yhdysvallat, Kiina, Venäjä tai Intia, ei pitäisi jättää sen ulkopuolelle, jotta ne kaikki noudattaisivat nollauskäskyä. Toiseksi prosessin olisi oltava nopea ja peruuttamaton, niin ettei kukaan ehtisi reagoida, ennen kuin kaikki olisivatkin jo rokoteriippuvaisia”, Fursov heittää.

Venäläisajattelijan mielestä schwabilainen uudelleenkäynnistys on kuitenkin epäonnistunut, eikä erimielisyyksiltä voi välttyä. Venäjän eliittiä on estetty tekemästä rahaa rokotteilla, eikä pakotteitakaan ole poistettu. Kiinan eliittiä on uhattu massiivisilla korvausvaatimuksilla ”Wuhanin virukseen” vedoten. ”Mikä tärkeintä, he ovat yliarvioineet väestön passiivisuuden asteen erityisesti Euroopassa.”

Fursov ei odottanut, että kolmesataa tuhatta ihmistä osoittaisi mieltään Wienissä, tai että sama tapahtuisi Brysselissä, Lontoossa ja Pariisissa. Mutta koronarajoituksiin tuskastuneet ihmiset reagoivat kokemaansa vapauden menetykseen. Osa eliitistä on jo kääntänyt takkinsa: Bill Gates on sanonut, että epidemian ”akuutti vaihe” päättyy vuonna 2022. Myös Rothschildien julkaisema The Economist lupailee samaa.

Se, että koronapandemia on nyt päättymässä, ei lopeta transhumanistisen teknoglobalismin esiinmarssia. Fursov mainitsee, että Venäjän federaation YK-edustaja Vasili Nebenzia sentään esti aloitteen, joka olisi määritellyt ilmastonmuutoksen turvallisuusuhaksi, jolloin kaikki kansakunnat olisi painettu ekofasistisen rautakoron alle.

”Kukaan ei ole kuitenkaan peruuttanut digitaalista kuristusotetta”, Fursov huomauttaa. Toisin sanoen prosessi saattaa hidastua, mutta se ei pääty kokonaan. Jos koronaoperaatio epäonnistuu tavoitteessaan, ennen pitkää käytetään ”uusia, entistä vaarallisempia ja tappavampia viruksia”. ”Tai sitten meille luodaan erilainen todellisuus.”

Wernher von Braun, Natsi-Saksan rakettisuunnittelija, joka myöhemmin kehitteli Yhdysvalloissa ohjuksia ja Nasan avaruusohjelmaa, kertoi jo 70-luvulla puoli vuotta ennen kuolemaansa avustajalleen, että Neuvostoliiton uhka katoaisi jonain päivänä ja länsi keksisi uuden ”mörön”, joka olisi islam.

Seuraavana vuorossa olisi ilmastouhka. Ja kun Von Braunilta kysyttiin, että entä jos ilmastouhkakaan ei toimi, hän vastasi jäljellä olevan ulkoavaruuden ”muukalaisuhan”. Nasa antoikin 25. kesäkuuta 2021 virallisen ilmoituksen, jonka mukaan ufot, eli tunnistamattomat lentävä esineet, ovat ”vakava uhka Yhdysvalloille”.

Toisin sanoen, ”kirjanmerkkejä tehdään tulevaisuutta varten, lisätyn todellisuuden teknologioita hiotaan ja kehitetään”, Fursov vihjaa. Aiemmin ”salaliittoteorioiksi” haukutut hankkeet näyttävät toteutuvan nykyajassa yksi toisensa jälkeen.

Kapitalismin jälkeinen maailma on Fursovin mielestä alkanut jo muuttua arkitodellisuudeksi esimerkiksi Kiinassa. Sama autoritaarinen tulevaisuus on osittain saapunut myös Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja muuallekin, ”pandemian” ja ”neljännen teollisen vallankumouksen” nimissä.

Vaarallisinta on kuitenkin se, että ”olemme siirtymässä maailmaan, jossa ei ole kaaosta eikä järjestystä”, ”välimaastoon” – tai Félix Guattarin ”kaaosmoosiin” – ”ilman riittävää käsitteellistä ja toiminnallista välineistöä näiden prosessien tutkimiseksi”.

1900-luvun tiede ei kyseenalaistanut omaa pätevyyttään; se löysi ja muotoili luonnonlakeja, toisin sanoen se suoritti vallan tehtävää ympäröivässä maailmassa. Jopa termi ”tilastot”, statistiikka, on johdettu sanasta state eli valtio. Nyt kun valtiot ovat sulamassa pois, saamme vain ”käsitteisiin perustuvan järjestyksen”.

Ylikansallisilla rakenteilla on tulevassa järjestyksessä ratkaiseva rooli. Fursov näkee, että tämä ei tarkoita vain suuryhtiöitä, vaan kaikenlaisia yhteisöjä, joilla on suuri sisäinen autonomia: yhtä hyvin esimerkiksi voisi nostaa anglomaiden ”viiden silmän” tiedusteluallianssin, tai vaikkapa erilaiset rikollisjärjestöt.

Käynnissä olevat globaalit prosessit tekevät tästä ”turbulenssin aikakauden”, jossa ”uusi järjestys luodaan kaaoksesta”. Ketkä ovat 2000-luvun todellisia voittajia, elitistiset teknokraatit vaiko kapinoivat kansanjoukot? Käykö tosiaan niin, että se taho, joka hallitsee tekoälyteknologiaa, hallitsee vielä koko maailmaa?