Kanadan Ottawaan on kokoontunut viikonlopusta lähtien ennätyksellinen määrä rekkoja ja koronarajoitusten ja rokotemandaattien purkamista vaativia mielenosoittajia. Rekkakuskien kapina on inspiroinut kansalaisten protestiliikehdintää muuallakin päin maailmaa. Myös Suomessa on odotettavissa uusia mielenilmauksia.

”Tässä on kuitenkin kyse paljon muustakin, jostain perustavanlaatuisemmasta. Kaksi vuotta kestäneen biofasistisen vallan määräykset näyttävät yhä kestämättömämmiltä – hallittujen suostumus on peruuntumassa – mutta mitä seuraavaksi tapahtuu, näyttää vielä epäselvältä”, arvioi Jeffrey A. Tucker.

Tällä hetkellä Kanadan pääministeri Justin Trudeau piilottelee salaisessa paikassa kuin epäsuosioon joutunut diktaattori, jonka kansanjoukot ovat häätäneet palatsistaan. Trudeau on ilmoittanut vetäytyneensä omaehtoiseen karanteeniin korona-altistumisen johdosta.

Samaan aikaan kadut ovat maailmanlaajuisesti täyttyneet ihmisistä, jotka vaativat rokotemandaattien ja rajoitusten lopettamista. Myös poliittista johtoa vaaditaan vastuuseen. Valtamedioissa näitä mielenilmauksia vähätellään ja aktivisteja mustamaalataan.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään Putinin juoni, vaan spontaani, ”alhaalta päin” tuleva reaktio hallitsevan luokan ylilyönteihin: kansalaiset Kanadassa ja muualla ovat yksinkertaisesti saaneet tarpeekseen. ”Nyt meillä on edessämme moderni vertauskuva keskiajan talonpoikaiskapinasta”, Tucker vertaa.

Suomessa puolestaan astui tänään voimaan hoitohenkilökunnan rokotusvelvoite. Tartuntatautilain väliaikainen muutos edellyttää, että asiakkaiden ja potilaiden kanssa työskentelevillä hoitajilla on joko rokotussuoja, sairastettu koronatauti tai korkeintaan 72 tuntia vanha negatiivinen virustesti.

Oikean pandemian aikana tuskin irtisanottaisiin kokeneita työntekijöitä, mutta rahavallan ”suuren uudelleenkäynnistyksen” hankkeeseen tämäkin terveydenhuollon alasajo valitettavasti sopii.

Yhä puuhataan myös ”rokotepassia”, ilmeisenä välivaiheena kohti kokonaisvaltaisempaa ”digitaalista identiteettiä”, vaikka oikeusoppineiden mielestä kyseessä on ”kuolleena syntynyt ajatus”. Tämä ei selvästikään voi jatkua näin. Jonkin on muututtava, eikä tämä muutos todennäköisesti odota seuraaviin vaaleihin saakka.

Kuluneissa koronavuosissa on monia outoja piirteitä, mutta yksi niistä on Tuckerin mielestä se, miten epädemokraattista tapahtumien kulku on ollut myös länsimaissa. Kun ihmiset määrättiin jäämään koteihinsa, se oli vaaleilla valittujen itsevaltiaiden päätös. Myös kokeellisten rokotteiden ajateltiin olevan kansanterveyden kannalta oikea ratkaisu.

Valtio toisensa jälkeen alkoi yhtäkkiä toistaa lähes totalitaristista hallintomallia, jossa terveysbyrokraattiset lukitussuunnitelmat ohittivat kaikki perinteiset metodit, perustuslait, valtion vallan rajoitukset ja yleisen mielipiteen. Näin tapahtui kaikkialla maailmassa.

Yhtäkkiä monille ihmisille kävi selväksi, että tuomioistuinelinten valvoma julkisen hallinnon järjestelmä ei ollutkaan enää entiseen tapaan voimassa. Poikkeusoloihin vetoamalla Suomestakin muovattiin kansalaisia syrjivä ja kahtia jakava bioturvallisuusvaltio.

”Näytti siltä, että oli olemassa alarakenne, joka oli piilossa näkyvillä, kunnes se yhtäkkiä otti täyden vallan, median hurraa-huutojen saattelemana, aivan kuin olettaen, että asioiden pitäisi olla juuri näin”, Tucker havainnoi.

Lukitukset ja mandaatit antoivat heille täyden vallan, ”ei vain yhdellä tai kahdella alalla, joita he aiemmin hallitsivat, vaan koko yhteiskunnassa ja sen kaikessa toiminnassa”. Vallanpitäjät kontrolloivat jopa sitä, ”kuinka monta ihmistä kodeissamme voi olla, voivatko yritykset olla avoinna ja sanelivat, mitä meidän pitää tehdä omille kehoillemme”.

Mitä tapahtui vallan rajoille? Jossain vaiheessa historiaa hallitseva luokka keksi kiertoteitä vakiintuneiden hallintojärjestelmien rajoituksille. Valtio pysyvine byrokraatteineen pystyivät saavuttamaan asioita, joihin lainsäätäjät eivät pystyneet, joten heille annettiin vähitellen vapaat kädet eri verukkeilla (sota, lama, terroriuhka, pandemiat).

Lisäksi hallitukset oppivat vähitellen ulkoistamaan hegemoniset pyrkimyksensä yksityisen sektorin suurimmille yrityksille, jotka itse hyötyivät sääntöjen noudattamisesta aiheutuvien kustannusten kasvattamisesta.

Ympyrä sulkeutui, kun suuret tiedotusvälineet valjastettiin kansalaisten valvontaan ja hiljentämiseen. Ne välittävät hallitsevan luokan sanomaa ja leimaavat väestössä olevat toisinajattelijat ”äärioikeistolaisiksi” tai muiksi arveluttaviksi epähenkilöiksi, joiden eriävillä mielipiteillä ei ole merkitystä.

Tämä on luonut myrkyllisen yhdistelmän, joka koostuu teknologiayrityksistä, hallituksista ja mediasta. Tämän finanssieliitin luoman salaliiton koronanyrkki on viime vuodet rusikoinut kansalaisyhteiskuntaa, sulkien kirkot, kuntosalit, konsertit ja ravintolat ja estäen kansalaisryhmien toiminnan.

Meillä pidetään näennäisdemokraattisia vaaleja, mutta niistä ei ole apua, koska valitut johtajat eivät ole todellisen vallan lähde, vaan lähinnä kokoelma nukkehallitsijoita, jotka ottavat ohjeensa ylikansallisilta pääomapiireiltä, joiden kutsuvieraskokouksissa he vierailevat koulittavina.

Onko tästä kriisistä – tai oikeammin hätätilateeskentelystä – ulospääsykeinoa? Myöntääkö hallitseva luokka virheensä, kumoaa rajoitukset ja sallii taas kaikille yhtäläiset vapaudet ja oikeudet?

Osa kansalaisista on tosin niin hyvin peloteltu, etteivät he edes uskalla siirtyä elämään entiseen tapaan. Kiinaa demonisoidaan valtamediassa, mutta samaan aikaan meilläkin on haluttu toteuttaa tiukkoja rajoituksia. Rokottautumattomien syyllistäminen jatkuu yhä, mutta tätä ei katsota kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.

Voi olla, että vuosien kuluttua katsomme kauhistuneena taaksepäin sitä, mitä yhteiskunnissamme tehtiin sulkutiloilla, kasvomaskeilla, rokotepakotteilla ja sellaisen pelon ja vainoharhaisuuden lietsonnalla, joka ei missään vaiheessa vastannut tämän viruksen aiheuttamaa todellista uhkaa.

Tuckerin mielestä ilmeinen vastaus tämänhetkiseen epävakauteen olisi hallitsevan luokan joukkoirtisanoutumiset. Poliitikkojen, virkamiesten sekä niiden mediaelinten johtajien, jotka ovat harjoittaneet propagandaa heidän puolestaan, tulisi maksaa tämä hinta.

”Rauhan, ihmisoikeuksien sekä vaurauden ja luottamuksen palauttamisen nimissä tämän on tapahduttava tänään. Haudatkaa ylpeys ja tehkää se, mikä on oikein. Tehkää se nyt, kun vallankumouksella on vielä aikaa olla samettivallankumous”, Tucker ehdottaa.