”Parag Khannaa voisi sanoa Davosin ihmisen ruumiillistumaksi”, kirjoittaa Joe Allen. Khanna on ”hopealusikka suussaan syntynyt maailmanmatkaaja ja globalisaation asiantuntija”, joka kannattaa avoimesti monietnisen Baabelin, ”Sivilisaatio 3.0:n”, luomista ”maailmanhallituksen” alaisuudessa.

Harvardin valtiotieteilijä Samuel Huntington keksi termin Davos Man (”Davosin mies” tai ”Davosin ihminen”), jota hän käytti vuonna 2004 julkaistussa artikkelissaan. Huntington totesi, että nämä ”kultakaulustyöntekijät” muodostavat ”globaalin superluokan”, jolla on hyvin vähän yhteistä tavallisten ihmisten kanssa.

Davoslaiset ovat ylikansallisia elitistejä, jotka eivät perusta kansallisista lojaliteeteista. Itse asiassa he ”pitävät kansallisia rajoja esteenä, jotka ovat jo onneksi häviämässä”, samoin kuin ”kansalliset hallitukset”, jotka he näkevät ”menneisyyden jäänteinä, joiden ainoa hyödyllinen tehtävä on helpottaa eliitin globaaleja operaatioita”.

Tutkija ja kirjailija Parag Khanna sopii hyvin Huntingtonin kuvaukseen, arvioi Allen. Khanna haluaa, että ”globaalin etelän nuoret muuttavat sankoin joukoin ränsistyneeseen pohjoiseen”. Khannan mielestä ”teknokraattisen eliitin kuuluu hallita tätä ihmisvirtaa digitaalisten passien, tekoälyanalyysien ja ylhäältä alaspäin suuntautuvan sosiaalisen manipulaation avulla”.

Khanna kuvailee innostuneesti globalistien vuosikymmeniä vanhoja lempihankkeita vaatiessaan kansallisten rajojen poistamista ja koko planeetan kartoittamista uudelleen infrastruktuuriyhteyksien kautta. Hän visioi, että ”megakaupungit heräävät eloon älykkäillä antureilla ja että kehoissamme parveilee joukko nanorobotteja”.

Ennen kaikkea Khanna haaveilee ”suuresta muuttoliikkeestä”. Tämä olisi seurausta jo ”pandemian” aikana näkemästämme ”globaalista sulkutilasta” ja meneillään olevasta ”suuresta uudelleenkäynnistyksestä”. Lyhyt silmäys vaikkapa amerikkalaiseen kansojen sulatusuuniin tai kalergilaiseen euromaisemaan osoittaa, että Khannan toive on jo toteutumassa laajamittaisen maahanmuuton ja pakolaisvirtojen myötä.

Se, että Khanna käyttää Maailman talousfoorumin muotisanoja, kuten ”Great Reset” ja sen muunnosta, ”Great Migration”, ei ole sattumaa. Vuonna 2010 hän väitteli tohtoriksi London School of Economicsista väitöskirjallaan The World Economic Forum: An anatomy of multi-stakeholder global policy-making. Khanna myös työskenteli tälle globalistien etujärjestölle 2000-luvun alkupuolella ja on yhä foorumin asialistan muokkaajia.

Khannan kirjallinen tuotanto heijastaa ajattelutapaa, joka vallitsee Sveitsin Davosissa kokoontuvan Maailman talousfoorumin kokouksissa: kaikki on ”etäistä, teknokraattista ja täysin vailla kosketusta tavallisiin inhimillisiin tunteisiin”. Khannalle kansainvälisyys on kansallisia intressejä tärkeämpää. Hänellä itsellään ei ehkä ole suoraa valtaa, mutta monet vallankäyttäjät jakavat hänen näkemyksensä.

Yhdysvalloissa Bidenin hallinto ajaa samanlaista kehitystä ja myös Euroopan unioni on juonessa mukana kehittäessään eurokansalaisten ”digitaalista identiteettiä”. Kiina, Venäjä ja muutkin lännen kilpailijat huomioivat davoslaisen kehityssuunnan ja ”neljännen teollisen vallankumouksen” omissa kulttuurisissa konteksteissaan.

Kaikki tämä on sopusoinnussa Khannan globaalin sivilisaationäkymän kanssa. ”Terveyspassit, matkahistoria, rikosrekisterit, tilitiedot – meidän pitäisi digitalisoida nämä todistukset ja kehittää turvallisia lohkoketjualustoja, jotka helpottavat tietojen vaihtoa vastuullisten viranomaisten välillä”, hän esitti viime vuonna Skift Global Forumin haastattelussa.

Tulevaisuudessa ”tämä organisoitu häiriö, yhdistettynä täydelliseen digitalisointiin, johtaa täysin uudenlaiseen ihmiseen”. Uudessa kirjassaan Davosin eliitin visionääri kirjoittaa, kuinka ”Latinalaisessa Amerikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa istuu joutilaana noin kaksi miljardia nuorta, jotka pystyvät hoitamaan vanhuksia ja ylläpitämään julkisia palveluja”. Refugees welcome.

”Entäpä yhteensopimattomiin arvoihin, sosiaaliseen hajaannukseen ja kollektiivisen identiteetin rapautumiseen liittyvät ongelmat, jotka vain kiihtyvät massamaahanmuuton lisääntyessä”, kysyy Allen huolestuneena. Khanna väittää ylimielisesti, ettei meillä ole enää mitään menetettävää. Eliitin markkinoima ”monikultturismi” ja ”ilmastohätätila” tasoittavat tietä ”globaalille sekasivilisaatiolle”.

Tämä ”globaali fuusio” ei pysähdy verisiteisiin tai kulttuuriperintöön. Täydellisen digitalisaation myötä ihminen ylittää ruumiilliset rajoitukset kokonaan. ”Teknologia on dematerialisoinut tavarat, palvelut ja rahan”, Khanna kirjoittaa, ”ja muuttanut ne biteiksi, jotka kiertävät hetkessä maailman ympäri. Oli väistämätöntä, että näin kävisi myös ihmismielelle”.

Khannan digitaalista tulevaisuutta käsitteleviin kirjoihin ja julkisiin luentoihin paneutunut Allen huomaa ”puolittain johdonmukaisen, joskin levottomuutta herättävän maailmankuvan”.

Koska Khanna on ”elänyt lentokoneissa, junissa ja internetissä suurimman osan elämästään, hän näkee ihmisen olemassaolon fyysisen ja digitaalisen infrastruktuurin kannalta”. Myös kapitalistien tuorein ponzi-huijaus, ”vihreä siirtymä”, palvelee Khannan mukaan ”välineenä suurelle muuttoliikkeelle”.

Kaikki perinteiset eroavaisuudet häviävät ”tulevassa ihmistulvassa”. Khanna selitti jo vuonna 2016, että ”kun globaali konnektiivisuus yhdistää meidät, lajistamme tulee planetaarinen superorganismi. Valtatiet, rautatiet ja meriväylät ovat luurankomme. Öljyputket ja sähköverkot ovat suonemme. Tietokoneiden näytöt ja valokaapelit ovat hermostomme”.

Entä sitten kansalliset rajamme? Ne ovat Khannasta ”kuollutta ihoa, joka on kuorittava pois ilman tunteilua.”

”Konnektiivisuudesta [yhdistettävyydestä] on tullut ihmislajin järjestämisperiaate suvereniteetin sijaan”, Khanna sanoi yleisölleen ja piti tauon aplodeja varten. ”Rakennamme seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana enemmän infrastruktuuria kuin olemme rakentaneet viimeisten neljän tuhannen vuoden aikana.”

Loppujen lopuksi tämä johtaa rajattomaan ”tulevaisuuden karttaan”, joka on piirretty eliitin mieltymysten ja pääoman mukaan. Meidät muut alennetaan ”superorganismin soluiksi”, joita siirretään tarpeen mukaan paikasta toiseen ”hybriditodellisuudessa”.

Tämä kaikki tuo mieleen myös Kiinan uuden silkkitien infrastruktuurihankkeen ja nousun teknologian ja talouden suurvallaksi, josta jopa Wall Streetin sijoittajat pyrkivät hyötymään. Myös Khanna on jo analysoinut, että jos 1800-luku oli eurooppalainen ja 1900-luku amerikkalainen, 2000-luku tulee olemaan aasialainen.

Khanna ja hänen tekoälytutkijavaimonsa Ayesha mainostavat ”geenitekniikan, veressä elävien nanobottien, design-vauvojen, etäopiskelun, nomadityön, robottiseuralaisten, lisätyn todellisuuden, aivokoneliitännän, lohkoketjuvaluuttojen, itseajavien autojen, älykkäiden kaupunkien ja keinotekoisen superälyn väistämätöntä käyttöönottoa”.

”Hybridiaika on uusi sosiotekninen aikakausi, joka on kehittymässä, kun teknologiat sulautuvat toisiinsa ja ihmiset sulautuvat teknologiaan”, he kirjoittivat jo kymmenen vuotta sitten. ”[Se] on siirtymäkausi informaatioajan ja singulariteetin hetken (jolloin koneet ylittävät ihmisen älykkyyden) välillä. Tulevaisuus saattaa muistuttaa menneisyyttä niin vähän, että kiinnostusta jälkimmäistä kohtaan pidetään vanhentuneena.”

Khannan futurismi on varmasti Klaus Schwabin ja muiden transhumanistien mieleen. Samaa voidaan sanoa Khannan odottamasta ”suuresta siirtolaisvirrasta”, joka syrjäyttää länsimaiden ikääntyvän ja vähenevän alkuperäisväestön. Tämäkin vaihe – jonka kritisoijia on haukuttu ”rasisteiksi” ja ”salaliittoteoreetikoiksi” – näyttää toteutuvan Euroopassa ja muualla hyvin vähäistä vastarintaa kokien.

Khannan tapauksessa tavoitteena on ”kitkeä miljardeja ihmisiä pois juuriltaan, tehdä heistä kyborgeja ja saada työväenluokka asumaan sähkökäyttöisissä asuntoautoissa tai muunnetuissa laivakonteissa tarpeen mukaan”.

Aivan kuten hän on varma siitä, että ”pandemia todistaa, että vain teknokraatit voivat pelastaa meidät”, hän on yhtä varma siitä, että ”asiantuntijat” voivat ”muuttaa ja päivittää ihmiskunnan yhteensopivaksi sivilisaatio 3.0:n kanssa”.

”Khannan totalisoivien unelmien toteutuminen olisi meille muille painajaista”, Allen katsoo. ”Suuren muuttoliikkeen” todennäköisin lopputulos on ”epävakauden ja yhteiskunnallisen rappion jatkuminen”, kuten näimme koronasulkujen yhteydessä ja näemme edelleen ”suuren uudelleenkäynnistyksen” edetessä.

Ei ole mikään ihme, että globaalia superluokkaa edustava ”Davosin ihminen” on usein demonisoitu hahmo. Monet meistä eivät jaa teknokraattien käsitystä ”hyvästä elämästä”. Syvempiäkin kontrasteja löytyy: siinä missä ”traditionalistit etsivät transsendenssia hengestä, transhumanistit etsivät pelastusta koneesta”, Allen jaottelee.

On vaikea kuvitella rauhanomaista yhteiseloa perinteisemmän maailmankuvan omaavien ja davoslaisten teknofetisistien välillä. Mutta vallankäyttäjät ja ylikansalliset pääomapiirit, nuo ”juurettomat kosmopoliitit”, ovat asettuneet jo lähtökohtaisesti kyseenalaisenkin ”edistyksen” puolustajiksi, jos siitä on heidän omille intresseilleen etua.