Onko Itä-Euroopasta alkamassa uusi siirtolaiskriisi? Suuri joukko pakolaisia – enemmistö ilmeisesti Irakin kurdeja – on matkannut Valko-Venäjälle ja sieltä Puolan rajalle, suuntana läntinen arvoyhteisö. Miksi jäädä Yhdysvaltojen länsiliittouman sotatoimien raunioittamiin kotikaupunkeihin, kun voi muuttaa avoimien rajojen Eurooppaan?

Puola syyttää Valko-Venäjää ”hybridisodankäynnistä” ja kyseessä onkin arvattavasti presidentti Lukašenkon kosto viime vuoden vallanvaihtoyrityksestä, jossa lännen rinnalla toimivat Puola, Liettua ja Ukraina.

Jännitteet ovat viime päivinä dramaattisesti kärjistyneet, kun siirtolaisjoukko ja puolalaissotilaat ovat ottaneet yhteen. Sekä Valko-Venäjä että Puola ovat syyttäneet toisiaan ”ihmisoikeusrikkomuksista” sekä ”vaarallisista sotilaallisista provokaatioista”. Varsova on syyttänyt myös Kremliä osallisuudesta Minskin epäsymmetriseen vastaiskuun; Puolan pääministerin mukaan ”kaiken takana on Putin”, jälleen kerran.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kommentoi myös asiaa ja syytti länsimaita siitä, että ne ovat epävakauttaneet muslimimaita ja ovat siten perimmäinen syy sieltä ajoittain lähteviin siirtolaisaaltoihin. Lavrov on toki oikeassa, mutta rehellisyyden nimissä on muistettava, että lännen syrjäyttämisyrityksistä suuttunut Lukašenko uhkasi jo kesällä lopettaa EU:n ”suojelemisen” maahanmuuttajien virralta ja antaa ihmisten kulkea mihin mielivät.

Puolalla on toki oikeus ja velvollisuuskin puolustaa maataan ”joukkomuuttoaseilta”, mutta sen ulkopoliittinen johto on osasyyllinen asioiden nykyiseen tilaan. Kannattiko Puolan osallistua Yhdysvaltojen ja EU:n rinnalla vallanvaihtoyritykseen Valko-Venäjällä ja tukea ”demokratia-aktivismia”? Nyt Lukašenko iskee takaisin hyödyntämällä EU:n suurinta heikkoutta, lepsua maahanmuuttopolitiikkaa.

Ratkaisu olisi periaatteessa yksinkertainen, mutta poliittisesti kiusallinen toteuttaa. Euroopan unionin olisi neuvoteltava Lukašenkon kanssa ja kumottava Valko-Venäjän vastaiset pakotteensa. Valitettavasti Brysselillä ei liene valmiutta tällaiseen pragmaattiseen siirtoon. Länsi saattaa halutakin pahentaa tilannetta strategisista syistä: rajaselkkauksen yhä eskaloituessa, on helpompi syyttää Venäjää tämän puolustusliittolaisen hybridioperaatiosta.

Olipa Lukašenkoa kohtaan esitetty kritiikki oikeutettua tai ei, kukaan ei voi ainakaan väittää, että hän luovuttaisi helpolla. Koronapandemian suhteen hänkin on tehnyt myönnytyksiä aiempaan skeptisyyteensä nähden, mutta kaiken kaikkiaan Valko-Venäjän päämies on osoittanut kykenevänsä kestämään valtavaa painetta viimeisen vuoden aikana.

Puolalla puolestaan on omat ongelmansa. Euroopan unionissa se on jo pitkään ollut hankalan jäsenmaan maineessa ja jatkuvan uhkailun kohteena, koska se ei Brysselin mielestä jaa ”unionin arvoja”, joihin liittyy ”oikeusvaltioperiaate” (mitä se sitten milloinkin tarkoittaakaan) ja suopeampi suhtautuminen maahanmuuttoon. Tätä yritetään muuttaa Puolan oppositiota yhdistävän Kansalaisfoorumin johtajan Donald Tuskin euromielisellä politikoinnilla.

Myöskään Bidenin demokraattihallinnon kanssa Puolan konservatiivijohto ei ole parhaimmissa mahdollisissa väleissä, joten nähtäväksi jää, miten Yhdysvallat suhtautuu Nato-vasallinsa edesottamuksiin. Onpa Puolan konservatiivis-nationalistisen hallituksen väitetty joutuneen jopa Washingtonin ja Berliinin liberaaliglobalistien hybridihyökkäyksen kohteeksi.

Rajaselkkaus saattaa toki antaa Varsovalle mahdollisuuden esiintyä lännen ”kilpenä” ”venäläisperäistä hybridisodankäyntiä” vastaan. Toisaalta Bidenin hallinnon kerrotaan yrittävän sopia tietyistä asioista Venäjän kanssa ja siirtolaiskriisin pitkittyminen saattaa pilata sovitteluyritykset.

EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vaatii jäsenmaita asettamaan uusia pakotteita Valko-Venäjää vastaan. Pakotteet saattavat koskea myös kolmansien maiden lentoyhtiöitä, joilla Eurooppaan pyrkivät ovat matkustaneet Minskiin. Myös Suomen presidentti Sauli Niinistö haluaisi panna ”kovan kovaa vastaan”, mutta hän harmittelee, että liberaali demokratia on niin kovin kädetön tällaisen haasteen edessä.

Tällä välin myös Lukašenko on antanut haastattelun tapahtumiin liittyen. Siirtolaisvirtaa hän kommentoi toteamalla, että Euroopan unionissa toimii ”mafian kaltainen rakenne, joka järjestää maahanmuuttajien kauttakulkua”. Ihmiset pyrkivät omasta tahdostaan Saksaan ja muualle Eurooppaan, Valko-Venäjän ollessa vain välietappi.

EU:n pitäisi nyt päättää, ottaako se avosylin kaikki tulijat vastaan, vai muuttaako kenties maahanmuuttopolitiikkaansa. Siinä missä itärajalta tulevia siirtolaisia pidetään Venäjän hybridisodankäyntinä, länsirajalta on saanut tulla vapaasti yli isompiakin määriä turvapaikanhakijoita, kuten vuonna 2015, jolloin Ruotsista kuljetettiin Tornion linja-autoasemalle bussilasteittain ihmisiä päivittäin.

Pidetäänkö vastaisuudessa kaikkia euromaihin pyrkijöitä osallisina ”hybridioperaatioihin” ja maahanmuuttomyönteisiä ”Venäjän trolleina”? Vai onko vain niin, että lännessä on voimassa kaksoisstandardi, mitä tulee pakolaisuutisointiin?

Näyttää siltä, että Lukašenkoa yritetään taas kammeta vallasta antamalla kuva, että hän on suurin piirtein hyökkäämässä Puolaan. Virolainen europarlamentaarikko Riho Terras haluaisi jo sotilasliitto Naton neljännen artiklan mukaisia ”yhteisiä toimia” Valko-Venäjää vastaan.

”Emme ole koskaan aikoneet, emmekä aio hyökätä Puolaan. Meillä on kädet täynnä töitä sillä alueella, joka meillä on. Mutta he itse haaveilevat koko [Valko-Venäjän] alueesta”, Lukašenko on sanonut haastattelussa, jossa hän myös kuvaili Valko-Venäjän joutuneen ”länsimaisen mustamaalauskampanjan uhriksi”.

Lukašenkon mielestä lännen vaatimukset siitä, että Valko-Venäjän pitäisi pysäyttää siirtolaisvirta, ovat täysin epäloogisia: ”Olette asettaneet pakotteita minua ja valkovenäläisiä vastaan. Olette aloittaneet hybridisodan Valko-Venäjää vastaan. Ja nyt te haluatte minun suojelevan teitä maahanmuuttajilta?”