Talibanit ovat perustaneet Afganistaniin väliaikaisen hallituksen ja julistaneet maan ”islamilaiseksi emiraatiksi”. Uuden hallituksen ministerit ovat kaikki Talibanin omia edustajia tai heidän liittolaisiaan. Heillä oli pokkaa asettaa jopa FBI:n etsintäkuuluttama militantti sisäministeriksi. Toisin kuin meillä, naisia ei hallituksessa ole.

Olen itse asiassa iloinen, että Talibanilla oli rohkeutta muodostaa hallitus, joka ei olekaan ”inklusiivinen”, koska koko termi haiskahtaa länsimaiselle poliittiselle korrektiudelle. Talibantaistelijat voittivat, joten tietenkin heidän pitäisi hallita. Muun maailman on vain hyväksyttävä tämä tosiasia.

Meneillään olevasta muutoksesta kertonee sekin, että Taliban ei tietääkseni toivottanut länsivaltoja tervetulleiksi uuden hallituksensa julkistamistilaisuuteen, vaan kutsun saivat Kiina, Venäjä, Pakistan, Qatar, Iran ja Turkki. Naapurien ja yhteistyökumppanien kanssa kannattaisikin säilyttää asialliset välit.

Tiedotustilaisuudessa Talibanin tiedottaja kielsi ulkomaita sekaantumasta Afganistanin sisäisiin asioihin ja yrittämästä vallanvaihtoa. Toimittajien kysymyksiin kapinamaakunta Panjshirista hän totesi, että kapina on ulkomailta johdettu, samoin kuin Kabuliin masinoitu ”naisten mielenosoitus”.

Talibanit ovat luultavasti jo hyvin perillä CIA:n toimintatavoista ja juonista. En ihmettelisi, jos Afganistanissakin yritettäisiin nostaa esiin naisia ”kansannousun” keulakuviksi, joita voi markkinoida lännen liberaalille yleisölle, samalla islamilaisen emiraatin takapajuisuutta ja konservatiivisuutta paheksuen. Mielenosoittaminen uutta hallintoa vastaan ei tosin taida onnistua senkään vertaa kuin Valko-Venäjällä.

YK on jo todennut, että peruspalvelut ovat romahtamassa maassa ja että elintarvike- ja avustustoimitukset ovat vaarassa. Yhdysvallat on puolestaan ilmoittanut, ettei se aio tunnustaa Talibanin hallintoa. Senaattori Lindsey Graham on kuvaillut Afganistanin uutta hallitusta ”roistojen ja teurastajien kokoonpanoksi”.

Soraäänistä huolimatta, Yhdysvallat ei katso olevansa enää virallisesti vastuussa Afganistanista. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Afgaaniheimot tuskin alkavat yhtäkkiä toimia yhtenäisenä ryhmänä, joka ajaa maan kansallisia intressejä (onpa kerrottu, että erimielisyyksiä puidaan kaiken aikaa Taliban-liikkeen sisälläkin).

Kaksikymmentä vuotta kestänyt sota oli taloudellinen koettelemus Yhdysvalloille, eikä joukkojen läsnäololle ollut enää kannatusta amerikkalaisten keskuudessa. Kuitenkin on esitetty epäilyjä siitä, että koko tilanne on enemmän tai vähemmän järjestettyä teatteria. Ymmärrän näitä skeptisempiäkin näkökantoja, vaikka itse toivonkin yhä erilaista lopputulosta.

Tosiasia on, että epävakaalle alueelle jätettiin lentokoneita, helikoptereita, lennokkeja, yönäkölaitteita, aseita ja muuta kalustoa kokonaisen armeijan tarpeisiin. Minne nuo sotatarvikkeet päätyvät? Yhdysvallat on nyt – ikään kuin vahingossa – aseistanut alueen aivan Iranin, Pakistanin ja Kiinan rajoilla, mikä saa miettimään syitä ja seurauksia.

Iranin korkein hengellinen johtaja, ajatollah Khamenei, on sanonut Iranin tukevan Afganistanin kansaa, vaikka maan ”hallitukset tulevat ja menevät”. Hän on myös varoittanut, että ”Yhdysvaltojen ulkopolitiikan kulissien takana piilee saalistava susi, joka joskus muuttuu ovelaksi ketuksi. Tämän päivän tilanne Afganistanissa on tästä esimerkki”.

Olisi toivottavaa, että Kiina ja muut maat onnistuvat auttamaan Afganistanin vakauttamisessa ja islamilaisesta emiraatista kehkeytyisi ennen pitkää oikea valtio – muuten edessä saattaa olla uusi eskaloituva tilanne Libyan ja Syyrian tyyliin. Venäjä, Kiina ja Iran ovat luultavasti ottaneet tämänkin skenaarion jo huomioon.