Lännen tähtäimeen joutunut Tansanian koronakriittinen presidentti kuollut

Tansanian presidentti John Magufuli, yksi viimeisistä valtiomiestason koronakriitikoista, on kuollut.

Magufulin kerrotaan menehtyneen keskiviikkona ”sydänkomplikaation” takia Dar es Salaamin sairaalassa vain 61-vuotiaana.

Huhut Magufulin äkillisesti heikentyneestä terveydentilasta alkoivat levitä maassa, kun presidentti oli poissa julkisuudesta yli kahden viikon ajan. Oppositiopoliitikot ovat levittäneet huhua, jonka mukaan presidentillä olisi ollut koronavirustartunta, mutta tätä ei ole vahvistettu.

Magufulia pidettiin yhtenä Afrikan tunnetuimmista koronakriitikoista. Hän ehti hyökätä voimakkaasti maansa koronavirustartuntoja tutkivaa laboratoriota vastaan, syyttäen sitä ”sabotaasista”.

Magufuli kertoi lähettäneensä laboratorioon eläimistä, hedelmistä ja jopa moottoriöljystä otettuja näytteitä tutkittavaksi. Tulosten mukaan esimerkiksi papaijalla, viiriäisellä ja vuohella todettiin laboratoriossa koronavirus.

Magufulin kuolemaa on jo epäilty lännen globalistien tilaamaksi salamurhaksi, samoin kuin viime vuonna kuolleen Burundin presidentin Pierre Nkueunzizan kohdalla. Tuokin afrikkalainen koronakriitikko kuoli yllättäen ”sydänkohtaukseen” 55-vuotiaana. Kuten Magufulin tapauksessa, myös Burundin päämiehen vihjailtiin saaneen koronatartunnan.

Tansania on yksi harvoja maita, joissa ihmisten liikkumista ei ole juurikaan rajoitettu korona-aikana; koulut ja yliopistot suljettiin, mutta julkinen liikenne, kaupat ja ravintolat ovat toimineet tähän asti normaalisti.

Magufuli, joka oli itse vakaumuksellinen katolinen, oli niin ikään kehottanut ihmisiä käymään kirkoissa ja moskeijoissa. Hän oli arvostellut imaamia, joka oli sulkenut suuren moskeijan Dar es Salaamissa koronavirukseen vedoten. Toisin kuin globalistieliittiä palveleva paavi, presidentti Magufuli oli tunnettu korruption ja vilunkipelin vastustaja.

Kemian tohtoriksi väitellyt Magufuli epäili myös nopeasti markkinoille laskettuja koronarokotteita ja kielsi niiden käytön Tansaniassa. Lääkeyhtiöille Magufulista tuli tällöin kiusallinen persona non grata. Lännen valtamedia ryhtyi oitis mustamaalaamaan presidenttiä ”tieteenvastaisena populistina”.

Eikö Magufuli sitten välittänyt tansanialaisten terveydestä? Voitettuaan ensimmäisen kerran presidentinvaaleissa vuonna 2015, hän leikkasi valtion viranomaisten palkkoja, omaansa mukaan lukien, rahoittaakseen sairaaloita ja ostaakseen lääkitystä aidsiin. Myös itsenäisyyspäivän juhlallisuudet peruttiin ja säästyneet rahat suunnattiin koleran vastaiseen taisteluun. Terveydenhuolto oli siis Magufulin hallinnon ykkösprioriteetteja.

Presidentti Magufuli oli aiemmin saanut kehuvia kommentteja lännen medialta sekä Soros-rahoitteisilta ajatushautomoilta. Hänen uudistuksiaan ylistettiin ja häntä pidettiin positiivisena esimerkkinä muille Afrikan maille. Tämä kaikki muuttui kuin yhdessä yössä Magufulin väitettyä koronaa ”huijaukseksi”.

Kun Magufuli valittiin uudestaan virkaansa 2020 lokakuussa, läntiset tahot, jotka olivat vielä aiemmin uutisoineet hänen suosionsa olleen liki yhdeksänkymmentäkuusi prosenttia, ryhtyivätkin nyt syyttämään häntä ”vaalivilpistä” ja ”opposition tukahduttamisesta” (kuulostaako tutulta, näinhän toimittiin koronakriittisen Aleksandr Lukašenkonkin kohdalla).

Yhtenä viimeisistä toimistaan Yhdysvaltojen ulkoministerinä, Mike ”me valehtelimme, me huijasimme, me varastimme” Pompeo asetti Tansanian hallinnon viranomaisille pakotteita. Sanktioita perusteltiin ”vaaleissa havaituilla väärinkäytöksillä”, mutta todellisuudessa ne asetettiin luultavasti Tansanian kieltäydyttyä noudattamasta globaalia koronalinjaa.

Tansanian Magufuli oli myös liian ”Kiina-mielinen” joidenkin makuun. Hänen hallintonsa tuki Kiinaa Hongkongin mellakoiden ja Xinjiangin uiguurien kohtelu-syytösten keskellä ja aikoi pitää Tansanian mukana kiinalaisessa Vyö ja tie-infrastruktuurihankkeessa.

Magufulin kuoltua virkaa tekeväksi presidentiksi nousee hänen varapresidenttinsä Samia Suluhu Hassan, joka on – yllätys, yllätys – hyvissä väleissä Maailman talousfoorumin ja lännen globalistieliitin kanssa.

Eskalaatio kiihtyy: Biden haukkui Putinia tappajaksi

Amerikkalaisraportin mukaan Venäjä on jo toistamiseen yrittänyt vaikuttaa presidentinvaaleihin Yhdysvalloissa.

Autettuaan Trumpin presidentiksi vuonna 2016, Kremlin kybervelhot ovat yrittäneet samaa temppua myös viime marraskuun vaaleissa. Kyseinen ”sekaantuminen” on tapahtunut amerikkalaisväitteiden mukaan ”presidentti Putinin valtuuttamilla operaatioilla”.

Presidentiksi syvän valtion oman vaalivilpin ansiosta päässyt Biden on jo uhannut, että Putin ”joutuu vielä kärsimään [vaaleihin sekaantumisen] seurauksista”. Jos Trumpia pidettiin häiriintyneenä möläyttelijänä, jonka sanomisia Washingtonin hallinto sai hävetä, on Biden nyt alittanut riman kutsumalla Putinia tylysti ”tappajaksi”.

Venäjän duumassa Bidenin lausuntoa on kutsuttu ”poliittisen epäkohteliaisuuden huipuksi (tai pikemminkin pohjanoteeraukseksi)”. Venäjältä todetaan myös, ettei edes kylmän sodan akuuteimpina aikoina kukaan länsijohtajista vajonnut retorisesti näin alas. Onko Biden tullut hulluksi?

Presidentti Putinin tiedottaja Dmitri Peskov on kiistänyt epäilyt Yhdysvaltojen vaaleihin sekaantumisesta. Itse arvelen, että eri valtiot yrittävät toki vaikuttaa muiden maiden vaaleihin, mikäli se on niiden omien poliittisten ja taloudellisten intressien mukaista. Kuitenkin eniten vaikuttamisyrityksiä ja suoranaisia vallanvaihto-operaatioita on toteuttanut Yhdysvallat itse.

Miksi sitten Yhdysvaltojen sekaantumisesta muiden maiden vaaleihin ja sisäisiin asioihin ei tehdä mediassa yhtä suurta numeroa? Venäjästä jankataan päivästä toiseen samoin väsynein argumentein ja lisää sanktioita vaatien, mutta Yhdysvaltoja eivät mitkään säännöt tunnu koskevan. Valtamedia tukee länttä hallitsevan eliitin narratiivia.

Suomessa tai muissakaan Amerikalle alisteisissa maissa ei kirjoiteta kriittisen tutkivasti Washingtonin tekosista, vaan negatiivinen huomio kohdistetaan vain läntisen hegemonin vihollisiin. Toimittajat eivät enää uutisoi objektiivisesti, vaan he ovat aktiivisesti mukana infosodassa. Ulkopolitiikan asiantuntija-agitaattorit toimivat samoin, toistaen läntistä hybridisodan mantraa massoille.

Bidenin tympeä kommentti ei ole niin yllättävä, ottaen huomioon, että juuri Venäjä-vastaiset neokonservatiivit nostivat hänet Yhdysvaltojen symboliseksi johtajaksi. Sotateollisen kompleksin toimijat ja taustavoimat projisoivat omia hirmutekojaan muihin, mutta tämän pitäisi olla tuttua amerikkalaista ulkopolitiikkaa ja historiaa vähänkään seuranneille.

Politisoitu Sputnik-rokote infosodan kohteena

Johtuen alati kasvavasta kysynnästä Venäjän Sputnik V-koronarokotetta kohtaan, Yhdysvallat liittolaisineen suunnittelee laajamittaista infosotaoperaatiota venäläisrokotteen mustamaalaamiseksi, väittää Kremlin tietolähde uutistoimisto Tassille.

Lähde painottaa myös, että länsi aikoo tuottaa sensaationhakuista ”paljastusmateriaalia” venäläisspesialistien epäpätevyydestä rokotekehittelyn ja immunologian saralla.

Kohdeyleisö tälle Venäjän vastaiselle propagandalle tulee olemaan erityisesti niissä euromaissa, jotka ovat jo ottaneet tai ottamassa Sputnik-rokotteen käyttöön. Näihin maihin kuuluvat Unkari, Slovakia, Serbia, Montenegro, San Marino ja Pohjois-Makedonia.

Presidentti Vladimir Putin kertoi viime elokuussa maansa hyväksyneen Sputnik V -rokotteen käyttöön ensimmäisenä koronarokotteena maailmassa. Tuolloin länsimaissa naureskeltiin asialle ja sosiaalinen media täyttyi pian pilakuvista, joissa venäläisrokotteelle ilkuttiin ja annettiin ymmärtää, vastoin parempaa tietoa, sen aiheuttavan haitallisia sivuvaikutuksia.

Neuvostoaikaisen avaruusohjelman mukaan nimetty rokote tuomittiin lännen mediassa Moskovan ”propagandavälineenä” ja myös rokotteen teho ja turvallisuus kyseenalaistettiin. Iltapäivälehtien kommenttikentissä Venäjän vihaajat uhosivat, etteivät koskaan ottaisi Sputnikia, vaan ainoastaan länsirokotteen. Tutkijoiden keskuudessa ei kuitenkaan naureskeltu, sillä siellä venäläisen lääketieteen tietotaito oli tunnettua.

Naureskelijoiden suut tukki lopulta arvostetun The Lancet-lehden uutinen laajemmista testituloksista: kävi ilmi, että Sputnik-rokote tarjoaa miltei 92-prosenttisen suojan covid-19-tautia vastaan. Yhtäkkiä Sputnikille povattiin merkittävää roolia taistelussa koronaepidemiaa vastaan.

Rokotekilpailu on nopeasti politisoitunut. Vaikka Sputnikia ovat sittemmin tilanneet jopa Italia, Ranska ja Saksa, amerikkalaisten lääkejättien rokotteita yritetään yhä saada Euroopan markkinoille Sputnikin asemasta. Tällä välin Sputnik V on hyväksytty käyttöön yli viidessäkymmenessä maassa.

En ole rokotevastainen, mutta kokeellisten rokotteiden käyttöönotto on herättänyt epäilyksiä mahdollisten sivuvaikutusten vuoksi. Varsinkin Pfizerin ja Biontechin ”geenirokotteeksi” kutsuttu annos vaikuttaa arveluttavalta. Sputnik nojaa perinteisempään rokoteteknologiaan, joten se saattaa olla tehonsa lisäksi turvallisempi vaihtoehto.

Periaatteessa venäläisrokote voitaisiin ottaa käyttöön Suomessakin. Venäjä itse asiassa jo tarjosi Suomelle Sputnikin valmistamiseen tarvittavaa teknologiaa, mutta löytyykö maasta poliittista uskallusta tällaiseen ratkaisuun?

Näkyykö amerikkalainen infosota venäläistä Sputnikia vastaan pian myös meillä? 2021 voi jäädä historiaan vuotena, jolloin politisoitu rokotekilpa omalta osaltaan edistää uuden rautaesiripun laskeutumista idän ja lännen välille.

Vihreän euroedustajan lännettynyt ihmisoikeusdystopia

Tulevaisuus terveystotalitaristisessa teknodystopiassa ei näytä ruusuiselta, mutta vielä enemmän näkymää synkentävät nuoret poliitikkomme, jotka ajavat sinisilmäisesti lännen globalistieliitin tuhoisaa agendaa. Esimerkkejä löytyy useita, tässä taas yksi.

Valta(vale)media Yle hehkuttaa, kuinka vihreiden meppi Alviina Alametsä on ”ainoa suomalainen, joka istuu EU-parlamentin ulkoasioiden ja turvallisuus- ja puolustusasioiden valiokunnissa”.

Alametsä on hyvin koulittu, sillä euroliturgia ja turvallisuuspolitiikan länsimieliset painotukset tulevat mepin mielipiteissä esiin. 28-vuotiaan Alametsän mukaan ilman Euroopan unionin jäsenyyttä ”Suomi olisi suomettunut maa”.

Sen sijaan EU:n jäsenenä ”Suomi voi mennä vaikka Venäjälle ja puhua aika rohkeasti ulkoministerin suulla ihmisoikeusasioista ja muista hiertävistä kysymyksistä, koska meillä on se EU:n selkänoja”, idealistinen meppi selittää, viitaten Pekka Haaviston myötähäpeää tuottaneeseen Venäjän matkaan.

Eurofederalistina Alametsä haluaa ”tiivistyvää yhteistyötä ulkopolitiikassa”, eli lisää liittovaltiomeininkiä, jossa Suomi unionin osavaltiona kuuliaisesti alistuu Brysselin päätöksille. Näin voidaan tehostaa lännelle tyypillistä painostus- ja sanelupolitiikkaa, jota vihreä meppi kutsuu sievistellen ”ihmisoikeusdiplomatiaksi”.

Alametsän mielestä esimerkiksi ”Venäjän valtaapitäviä kohtaan” tarvitaan lisää pakotteita. Euroopan parlamentti esitti jokin aika sitten, että eurooppalaisvenäläinen Nord Stream 2 -kaasuputkihanke tulisi pysäyttää ”vastavetona Aleksei Navalnyin pidätykselle”.

Nord Streamin rakentaminen kuitenkin jatkuu, vihreiden hyvesignaloijien ja Venäjää vihaavien euroatlantistien vastustuksesta huolimatta. Idän ja lännen keskinäisriippuvuuksien verkko ei ole ”suomettumisesta” huolestuneiden lännettäjien mieleen, jotka haluaisivat Suomen ja koko Euroopan säilyttävän riippuvuussuhteensa vain Yhdysvaltoihin.

Alametsä ja muut eurokraatit voisivat kerrata hieman Suomen historiaa ja naapuruussuhteita, tarkastella aiemman yhteistyön talousvaikutuksia, sekä verrata niitä Suomen huonoon nykytilaan EU:n nettomaksajana.

Alametsä sanoo, että ”nuorten pitää ottaa tila haltuun EU:ssa”, mutta onko sillä väliä, mikäli opportunistiset nuorisopoliitikot edistävät vain omia uranäkymiään, synnyinmaansa kansallisesta edusta piittaamatta?

Koronakriisin kautta globalistien ihanneyhteiskuntaan

Eri maiden johtavat poliitikot ovat ilmeisesti saaneet kaikki saman muistion. Jo viime vuodesta lähtien he ovat toistelleet mantraa siitä, kuinka koronakriisi on luonut ”uuden normaalin”, emmekä voi enää koskaan palata entiseen.

Myös Suomessa pääministeri on sanonut, että ”voi olla, että olemme tässä tilanteessa vielä vuosia”. Samaan aikaan koronapeloteltu kansanosa vaatii lisää rajoituksia. Ravintolat on taas suljettu ja junaliikenteeseen on saatu enemmistön vaatima maskipakko.

Rokotteiden innokkaimpia ottajia odottaa kuitenkin pettymys: rokotuksen saaneetkaan eivät voi palata ”normaaliin elämään”, vaan he joutuvat yhä noudattamaan koronasääntöjä turvaväleineen, kasvomaskeineen ja hygieniaohjeistuksineen.

Nyt meneillään olevan ”sulkutilan” piti olla ”kolmen viikon loppurutistus”, mutta toisin taitaa käydä. Samaan aikaan ihmisiä pelotellaan jo ulkonaliikkumiskiellolla, jonka valmistelut on aloitettu ”kaiken varalta”. Ihmisten seuranta lisääntyy, mutta se perustellaan huolella ”tartunnalle altistumisesta”.

Näin kansalaisten asenteita muokataan ja samalla nähdään, kuinka pitkälle valtio voi biofasismissaan mennä. Suomalaiset näyttävät olevan valmiita alistumaan terveyden nimissä toteutettavaan totalitarismiin. Pienetkin mielenilmaukset tuomitaan ”koronankieltäjien”, ”kulkutautimyönteisten”, ”uusnatsien” tai jopa ”putinistien” juonina.

Samaan aikaan idän ja lännen hybridisota käy kuumana; ulkopolitiikan puolella meitä muistutetaan, kuinka vain ”autoritaarisissa maissa”, kuten Venäjällä ja Kiinassa, poljetaan kansalaisoikeuksia. Malkaa ei nähdä lännen globalistien omassa pyramidin silmässä?

Arvelen, että kesän ajaksi sääntöjä ja rajoituksia höllennetään hieman, mutta jo syksyllä palataan taas tiukempaan kontrolliin. Nurkan takana odottaa aina uusi virusmuunnos, jonka vuoksi kehitetään myös uusia rokotteita lääkejättien toimesta. Koronarajoitusten synnyttämän konkurssiaallon jälkeen ylikansalliset ketjut korvaavat loputkin kotimaiset yritykset. Kentucky Fried Chicken, anyone?

Sama kuvio toistuu eräiden arvioiden mukaan vielä vuosia. Miten vuosia kestävän koronakamppailun aikana taataan toimeentulo kaikille heille, joiden elinkeino kärsii toistuvista sulkutiloista ja rajoituksista? Globalistit ovat jo väläytelleet ajatusta perustulosta; hieman murusia rikkaiden pöydiltä nöyryytetyille alamaisille.

Koronalla on enemmän tekemistä yhteiskuntien ja globaalitalouden manipuloinnin kuin pandemian torjunnan kanssa. Miltei vankeinhoidon metodeilla suoritetaan ihmisten viimeisenkin vastarinnan murtaminen, kunnes heräämme globaalikapitaalin uuteen maailmanjärjestykseen. Ankean dystooppiselta tämä alkaa vaikuttaa, mutta onko meillä vaihtoehtoja?

Yhdysvaltojen ulkopolitiikka Kiinan ja Venäjän yhdistäjänä

Kiina tekee yhteistyötä Venäjän kanssa myös Yhdysvaltoja koskevassa ulkopolitiikassa, sanoo Venäjällä suurlähettiläänä toimiva Zhang Hanhui. 

Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden on puolestaan ottanut tiukan kannan Pekingiin ja Moskovaan ja pyrkii vahvistamaan suhteita Washingtonin liittolaisten kanssa.

Kiina aikoo olla säännöllisessä keskusteluyhteydessä Venäjän kanssa Yhdysvaltojen politiikkaansa liittyen, totesi kiinalaisdiplomaatti. Myös Kiinan ja Venäjän puolustusyhteistyötä Zhang pitää keskinäisten suhteiden ”tärkeänä pilarina ja turvatoimena strategisen tasapainon säilyttämiseksi”.

”Viisikymmentä vuotta sitten, Yhdysvallat ja Kiina avasivat vuosikymmeniä suljettuna olleen oven maiden välisissä suhteissa. Nyt, viisikymmentä vuotta myöhemmin, Yhdysvaltojen tulisi korjata tekemiään virheitä ja omaksua positiivisempi ja rakentavampi suhtautumistapa Kiinaan”, Zhang kertoi Interfaxille.

”Kiina ja Venäjä omaavat yhteisiä intressejä ja erityisen vastuun, mitä tulee maailmanrauhan ja vakauden säilyttämiseen, sekä globaalin kehityksen ja hyvinvoinnin edistämiseen”, Zhang esitti. Maiden hyvillä suhteilla onkin merkittäviä vaikutuksia uudistuvaan kansainväliseen järjestykseen.

Pekingin ja Washingtonin välit eivät sen sijaan ole uuden hallinnon myötä parantuneet. Tiistaina Valkoisen talon lehdistösihteeri Jen Psaki ilmoitti, että presidentti Biden aikoo keskustella Australian, Intian ja Japanin johtajien kanssa perjantaina. On arvioitu, että Yhdysvallat ryhtyy nyt luomaan liittoumaa, jonka pääkohteena on Kiina.

Yhdysvaltojen ulkoministeri Antony Blinken ja puolustusministeri Lloyd Austin matkustavat ensi viikolla vierailulle Japaniin ja Etelä-Koreaan. Kyseessä on selvästi aikomus jatkaa Obaman kaudella aloitettua ”indopasifista suuntausta”. Visiitti on samalla Bidenin kabinetin ensimmäinen kansainvälinen työmatka.

Viime vuosina Kiina ja Venäjä ovat kovasti lähentyneet. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tutkijat ovat spekuloineet, muodostavatko maat sotilasliiton ulkoisia uhkia vastaan. Sellaiselle ei ole kuulemma vielä tarvetta, mutta Kiinan ulkoministeri Wang Yin mukaan maiden kannattaisi tehdä yhteistyötä ”värivallankumousten estämiseksi”.

Zhang kertoi uutistoimisto Interfaxille, että maat tulevat jatkamaan ”korkean tason yhteistyötä” myös sotilasteknologian parissa. Tämä heijastaa suurlähettilään mukaan strategista kumppanuutta maiden välillä. Lännessä tästä uudesta ”autoritaarisesta akselista” ollaan huolissaan.

Zhang muistutti myös, että Moskova ja Peking ovat edistyneet hyvin kaupankäynnissä, rokotekehittelyssä ja jopa avaruustutkimuksessa: maat suunnittelevat yhteisen avaruusaseman perustamista kuun tutkimukseen.

Lännen puhkeavan kuplan muistisairas johtaja

Uutissivusto Free West Media huomauttaa, ettei presidentti Joe Biden ole pitänyt vielä yhtään Valkoisen talon lehdistötilaisuutta edeltäjiensä tapaan, vaikka hän on ollut ”vapaan maailman” johtaja jo hieman yli kuukauden.

Mediavastaaviksi ovat nousseet lehdistösihteeri Jen Psaki ja varapresidentti Kamala Harris. Tämä on herättänyt epäilyjä Bidenin terveydentilasta. Kysyttäessä milloin Biden pitää ensimmäisen lehdistötilaisuutensa ja vastaa itse toimittajien kysymyksiin, Psaki sanoi, ”ettei vielä”.

Yhdysvaltojen tehtyä ilmaiskun Itä-Syyriassa helmikuussa, Biden pysyi myös piilossa. Puolustusministeriön tiedottaja John Kirby kertoi tiedotteessa, että operaatio lähetti yksiselitteisen viestin: presidentti Biden suojelee amerikkalaisia ja liittolaisiaan.

Viime kuussa lehdistösihteeri Psaki ilmoitti myös, ettei Biden tapaa maailman johtajia tulevina kuukausina, vaan varapresidentti Harris hoitaa hallinnon kansainväliset yhteydenpidot puhelimitse. Näin varapresidentti on ottanut hoitaakseen monia tehtäviä, jotka ovat perinteisesti kuuluneet presidentille itselleen.

On epäselvää, johtuuko yhteydenpitovaikeus esimerkiksi Eurooppaan Bidenin varhaisesta nukkumaanmenoajasta. Kuten CNN on raportoinut, Biden oletettavasti aloittaa työpäivänsä kello kahdeksan aamulla ja vetäytyy yöpuulle jo iltaseitsemältä. Trumpin puolestaan kerrotaan nukkuneen vain neljä tuntia yössä.

Sen kerran kun Biden tarjoutui vastaamaan kysymyksiin demokraattien videokokouksessa, yhteys katkaistiin kesken kaiken Valkoisen talon henkilökunnan toimesta. Biden oli tilaisuudessa puhemies Nancy Pelosin kanssa puhumassa demokraateille koronapandemian hoidosta ja rokotejakelusta ja vaikutti sekavalta.

Vaikka valtamedia yrittääkin salata asian, Rasmussen Reportsin kyselyssä kuusikymmentä prosenttia nuorista äänestäjistä uskoi Bidenin kärsivän dementiasta. Monet amerikkalaiset ovat huomanneet Bidenin kognitiivisen heikentymisen. Kaiken kaikkiaan kolmekymmentäkahdeksan prosenttia äänestäjistä uskoi Bidenillä olevan jokin muistisairaus.

Biden ei ole suostunut julkaisemaan kognitiivisten testiensä tuloksia. Vielä viime syyskuussa hän lupasi julkistaa terveydentilaansa koskevat tiedot. Tähän päivään mennessä, Bidenin terveydentilasta on julkaistu yksityiskohtia vain hyvin valikoiden. Amerikan presidentit ovat toki salailleet terveystietojaan ennen Bideniäkin.

Olipa symbolisessa vallankahvassa sitten Biden tai joku muu, Yhdysvaltojen johtajuus tuntuu kuuluvan jo menneeseen aikaan. Poliittiset ja taloudelliset valtasuhteet ovat muuttuneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Suomessa kuitenkin yllättävän moni elää – ehkä nostalgisista syistä? – yhä lännen kuplassa, joka on puhkeamaisillaan.

Aleksandr Dugin ja suuren heräämisen manifesti

Viime vuodesta saakka on puhuttu paljon ”suuresta resetoinnista”, jota Maailman talousfoorumin johtohahmo Klaus Schwab on esitellyt.

Davosissa itse Walesin prinssi Charles intoutui selittämään, kuinka tämä ”great reset” johtaa koko ihmiskunnan ”uudelle tielle”. ”Teknofeodalismista” ei sentään puhuttu, vaan ankea totuus oli verhottu korulauseisiin.

Suuren resetoinnin pääajatuksia ovat yhä syvenevä globalisaatio, neljäs teollinen vallankumous sekä kapitalismin uudistaminen. Sopivasti puhjennut pandemia on tarjonnut tilaisuuden teknokraattien vallankaappaukselle.

Venäläinen politologi Aleksandr Dugin on myös käsitellyt aihetta. Hänen mielestään länttä hallitsevan eliitin suunnitelmiin on tullut viime vuosina takapakkia, johtuen Donald Trumpin presidenttikaudesta, Kiinan ja Venäjän vaikutusvallan kasvusta, sekä islamilaisten maiden, kuten Turkin ja Iranin, edesottamuksista.

Nyt globalistien vanha projekti on kuitenkin pääsemässä takaisin raiteilleen, sillä Joe Bidenin presidenttiyden myötä, Davosin foorumi aikoo pistää ”maailman nollaukseen” (eli David Rockefellerin visioimaan ”uuteen maailmanjärjestykseen”) vauhtia.

Dugin mainitsee Joe Bidenin vaalikampanjastakin tutun sloganin, ”build back better”, joka kuvastaa globalistien agendaa. Nyt on tarkoitus jälleenrakentaa lännen eliitin systeemi entistä paremmaksi, uudelleen organisoida talous, tuotantoketjut ja koko ”globaalihallinto”.

Maailman merkittävät taustahahmot, suuryritysten johto teknologiayhtiöistä finanssipiireihin, ovat lyöttäytyneet yhteen tarkoituksenaan lyödä vastustajansa, joihin kuuluvat Putin, Xi Jinping, Erdoğan, ajatollah Khamenei ja muut lännen inhokkilistalla olevat johtajat ja valtiot.

Trumpin lyöminen internet-sensuurilla ja vaalimanipuloinnilla oli Duginin mukaan osa resetointia. Nyt kun Biden on Valkoisessa talossa, liberaaliglobalistit yrittävät estää moninapaisen maailmanjärjestyksen synnyn. Tässä lännen tiedustelupalvelut, valtamedia, internet, sekä ihmisten tehostettu valvonta ovat avainroolissa.

Koronavirusepidemiaa käytetään tekosyynä tälle kaikelle. ”Hygienian ja terveyden varjolla, suuri resetointi pyrkii dramaattisesti muokkaamaan koko maailman populaation kontrollijärjestelmiä globalistieliitin hyväksi”, Dugin väittää.

Yhtenä työkaluna on jälleen Yhdysvaltojen ulkopolitiikka, joka on länttä hallitsevan eliitin ohjeistamaa. Se saattaa näyttää äkkiseltään ”uudelta” verrattuna Trumpin toimiin, mutta oikeastaan Biden vain palaa aikaisempaan, yrittäen vahvistaa vanhan globaalihallinnon ja sen instituutioiden valtaa. Tämä sisältää myös sotilasliitto Naton elvyttämisen.

Aluksi eskaloidaan kiistoja niiden valtioiden kanssa, jotka ovat kieltäytyneet länsijohtoisesta globalisaatiosta. Ensimmäisten joukossa ovat Venäjä, Kiina ja Turkki, Dugin luettelee. Lähi-idässä, Euroopassa ja Afrikassa tullaan voimistamaan amerikkalaisten sotilaallista läsnäoloa.

Läntistä järjestystä vastustavissa maissa organisoidaan värivallankumouksia ja muuta epävakauttavaa toimintaa. Internetissä atlantistista suuntausta kasvatetaan informaatiosodan keinoin: somealustoilla globalistien kritisoijia maalitetaan ja heiltä pyritään viemään kaikki tila ja vaikutuskanavat niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin.

Washingtonin uusi hallinto ei päinvastaisista puheistaan huolimatta osoita aitoa halukkuutta tasavertaiseen dialogiin kenenkään kanssa, vaan pyrkii vain tiukentamaan omaa ”liberaalia diskurssiaan”, joka ei suvaitse vastaväitteitä. Lännen globalismi on Duginin mukaan siirtymässä ”totalitaariseen vaiheeseen”. Tämä lisää uusien sotien ja jopa maailmansodan puhkeamisen riskiä.

Geopolitiikan saralla ”suuri resetointi” tarkoittaa länsijohtoisen ”demokratisaation” edistämistä ja jo vuonna 2002 lanseeratun ”täyden spektrin dominanssin” strategian yhdistelmää, joka on ”neokonservatiivien politiikan päävektori”.

Samanaikaisesti Bidenin Yhdysvallat tulee lisäämään vastakkainasettelua Iranin ja Kiinan kanssa. Tästä huolimatta Dugin arvioi, että pääpaino kohdistuu ensin Venäjän vastaiseen taisteluun. Tämä edellyttää Naton roolin vahvistamista ja Yhdysvaltojen läsnäolon laajentamista Länsi- ja Keski-Aasiassa.

Globalistien projektille on koronakriisin keskellä syntynyt kuitenkin spontaania vastustusta halki maailman. Vaikka Trumpia kannattavien ”qanonistien” ennustukset voidaan sivuuttaa hölmöinä salaliittoteorioina, on osa ihmisistä joka tapauksessa ”herännyt” huomaamaan, mikä on lännen globalistien totalitaristisen pelin henki. 

”Suurella resetoinnilla” halutaan tehdä maailmasta jälleen yksinapainen, jotta päästäisiin globalistien perimmäiseen tavoitteeseen maailmasta, jota pieni ylikansallinen eliitti kontrolloisi. Skeptisempi voisi luulla, että me elämme jo sellaista vaihetta, mutta sivilisaatiovaltiot Venäjä ja Kiina, ovat kuitenkin vielä tämän suunnitelman tiellä.

Duginin vastalääke koronakriisin keskellä on yhä ”moninapaisuus”, multipolaarisen maailman malli, joka merkitsisi loppua länsikeskeiselle liberaalikapitalistiselle järjestykselle. Lännen ja idän kansojen tulisi tiedostaa yhteinen vihollisensa: tästä riippuu, voittaako ”kansojen internationaali” ”eliitin internationaalin”.

Loppujen lopuksi tätä resetointia ajaa – Duginin sanoin – ”kourallinen degeneroituneita ja puuskuttavia, vanhoja globalistimiehiä” (kuten Soros ja Schwab), joista osa on jo ”dementian partaalla” (kuten Biden), sekä joukko ”omalla urallaan eteenpäin pyrkiviä perverssejä opportunisteja”. 

Heillä on toki osakkeensa ja rahapainonsa, Wall Streetin kätyrinsä, Piilaakson teknonörttinsä sekä Nato-blokin sotavoimansa, mutta vetääkö tämä kabaali sittenkään vertoja kansojen enemmistölle, joka haluaa elää normaalia elämää ilman raharikkaiden mielivaltaa?

”Me kuulumme länteen”, eli suomalaista neulanpistopolitiikkaa idän suuntaan

Voisi kai kirjoittaa median yhä lietsomasta koronahysteriasta, hallituksen poikkeusolopäätöksistä, tai erään kohukansanedustajan kollegojaan järkyttäneestä, mutta oikeaa asiaakin sisältäneestä puheesta, mutta jääköön nämä nyt muiden kommentoitaviksi.

Jotain suomalaisen politiikan surkeudesta kertonee sekin, että eduskunnan ainoan vähänkään euroskeptisen puolueen puheenjohtaja on ilmoittanut, ettei aio ajaa EU-euroa. Luulisi moni äänestäjä miettivän nyt tarkemmin, kannattaako näitä takinkääntäjiä enää tukea.

Olen toki tiennyt jo pitkään, ettei tämä Ukrainan lännettämistä suosiva retoriikan ”mestari” halua Suomen eroavan unionista, vaan liittyvän sotilasliitto Natoon. Kuten monilla populistipuolueilla, euroskeptisyys on post-scriptaajilla pelkkää pintaa; myös valeoppositiosta voisi puhua. Ei tule siis ”Fixitiä” tällä kokoonpanolla.

Ulkopoliittisesti suomalaiseliitti (se pieni, mutta äänekäs hybridivaikuttajien porukka, joka kuuluttaa presidentin johdolla, kuinka ”me kuulumme länteen”) provoaa naapurin suuntaan minkä ehtii. Tällä viikolla valtamediassa on kuvattu ja haastateltu valkovenäläistä keulakuvaa, joka toivoo Suomelta tukea ”diktaattorin kaatamisessa”. 

Svetlana Tikhanovskaja (lännen infosodan kielipelissä käytetään nyt väännöstä ”Svjatlana Tsihanouskaja”, aivan kuten presidentti Aleksandr Lukašenkon nimi kirjoitetaan tahallaan muotoon ”Aljaksandr Lukašenka”, vaikka näitä ei Valko-Venäjällä käytetä) on täällä osoittamassa, kuinka Bidenin Suomi harjoittaa neulanpistopolitiikkaa idän suuntaan.

Suomen valta(vale)median ja poliittisen johdon osoittama tuki Valko-Venäjän ”opposition johtohahmolle” on kuulemma ”todellinen monikärkiviesti, johon sisältyy aimo annos tukea myös Venäjän kansalaisyhteiskunnalle, oppositiolle ja Navalnyin kannattajille”, kirjoittaa eräskin ilta-aviisi onnessaan.

Tikhanovskaja on vieraillut jo useassa maassa keräämässä tukea ja medianäkyvyyttä Lukašenkon vastaisessa taistelussa. Svetlana käyttää itse termiä ”vallankumous” ja länsivaltojen koordinoiman värivallankumouksen elkeitähän Minskissä ollaan viime vuonna nähtykin. Suomen pitäisi ”vaikuttaa Venäjän suuntaan”, mutta euroeliitin mallioppilas on pelannut itsensä ulos vaikuttajan roolista jo aikoja sitten.

Omasta arvopohjastaan juopunut valtaeliittimme ilmeisesti kuvittelee, että itänaapurimme katsoo loputtomalla kärsivällisyydellä yhä röyhkeämmäksi käyvää nokittelua. Ainahan on turvana Bidenin Yhdysvallat ja EU:n Nato-kumppanit, eikös? Tällä välin kansan syvissä riveissä kaivataan jo vallanvaihdosta Suomeen.

Joskus oltiin kovin huolestuneita ”suomettuneisuudesta”. ”Lännettyneisyys” ei samoja ihmisiä hetkauta, siitä ollaan vieläpä ylpeitä. Nykyinen linja tuskin tulee muuttumaan, ennen kuin jokin ulkovalta pistää hommalle stopin ja arrogantti eliitti saa rangaistuksensa. Ainoa toivo tuleekin perustavanlaatuisista valtapoliittisista muutoksista muualla, siirryttäessä pois länsikeskeisestä maailmanjärjestyksestä.