”Se, mitä tänään tapahtuu planetaarisessa mittakaavassa, on [tietynlaisen] maailman loppu”, sanoo italialainen filosofi Giorgio Agamben.

”Porvarillisten demokratioiden aika oikeuksineen, perustuslakeineen ja parlamentteineen on päättymässä”, hän arvioi.

”Maailma, joka alkoi teollisesta vallankumouksesta ja kehittyi maailmansotien ja sitä seuranneiden ”tyrannimaisten tai demokraattisten totalitarismien aikana”, on loppusuoralla. 

Olemmeko todistamassa ”uuden despotismin” syntyä, jossa ihmisten hallinta menee vieläkin pidemmälle kuin aiemmissa totalitarismin muodoissa?

Agamben on foucaultlaisen biopolitiikan merkittävin nykyteoreetikko. Hän on kommentoinut koronakriisiä sen alusta saakka. Agambenin mukaan on vaarana, että poikkeustila muuttuu pysyväksi olotilaksi yhteiskunnissa. Esimerkiksi hän ottaa kotimaansa Italian: paniikki on ”halvaannuttanut maan”; hallituksen toimet ovat olleet ”ylimitoitettuja ja irrationaalisia”. 

”Jos maailmaa hallitsevat voimat katsoivat tarpeelliseksi siirtyä äärimmäisiin toimenpiteisiin ja mekanismeihin, kuten bioturvallisuuteen ja terveysterroriin – jotka on nyt otettu käyttöön kaikkialla – se ei johtunut pandemian pelosta, vaan siitä, että he huomasivat, että maailma, jossa he olivat eläneet, ei voinut sellaisenaan enää jatkua”, Agamben filosofoi.

Agamben epäilee, että hallitukset valmistelevat nyt koronan myötä maailmaa, joka on aiempaa ”vieläkin epäinhimillisempi ja epäoikeudenmukaisempi”.

Toisaalta oli jotenkin ennustettavissa, että maailma, jonka tunsimme, ei voinut enää jatkua. Mutta mitä tulee tilalle: odottaako globaalia ihmisyhteisöä ”kommunistinen kapitalismi”?

Kuten kaikki vaikeatajuiset esitykset, tämäkin sisältää uskonnollisen komponentin, Agamben selittää. ”Terveys on korvannut sielun pelastuksen; biologinen elämä on ottanut ikuisen elämän paikan. Katolinen kirkko, joka on pitkään tinkinyt maallisista vaatimuksista, on suostunut tulemaan syrjäytetyksi”, italialaisajattelija kuvailee pessimistisesti.

Mutta huoli lienee aiheellinen: millainen on yhteiskunta, jossa ei ole muuta arvoa kuin selviytyminen? Agambenin mukaan meidän tulisi päättäväisesti kieltäytyä ”paljaasta elämästä” – toisin sanoen pelkkään biologiseen olemassaoloon alennetusta elämästä – sekä uudesta ”terveysuskonnosta”, jota hallitukset nyt suosittavat. 

Filosofit voivat spekuloida ja esittää teorioitaan, mutta miten lienee, päättyisikö koronakriisi, jos ihmiset kaikkialla vain sanoisivat, ”nyt riittää”? Pitävätkö uutiset ”viruksen uudesta muunnoksesta” massat yhä pelokkaina? Millainen tulee maailmasta, jonka yhteiskuntia nyt muokataan uusiksi poikkeustilaan, lääketieteeseen ja teknologiseen kehitykseen vedoten?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s