Klaus Schwab, korona ja suuri resetointi

Koska koronakriisistä ei olla palaamassa normaaliin, näyttää siltä, että eri maissa sovelletaan jo käytäntöön Maailman talousfoorumin ”suuren resetoinnin” agendaa.

Kyse ei ole enää terveydestä, vaan pakkolakeja, koronaeristys- ja sulkutoimia käytetään ihmisten ehdollistamiseksi suureen yhteiskunnalliseen muutokseen.

Koronavirukseen ja poikkeusolojen rajoituksiin kriittisemmin suhtautuvia on yritetty leimata vastuuttomiksi, ellei peräti salaliittoteoreetikoiksi. Lokakuun alkaessa uusia torjuntatoimia on kuitenkin taas otettu käyttöön, vaikka nykyinen ”pandemia” ei olekaan järin vaarallinen uhka kansanterveydelle.

Oli miten oli, koronaviruksen varjolla on käynnistetty taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia, joilla on kauaskantoisia seurauksia. Näihin asioihin voi tutustua lukemalla Maailman talousfoorumin puheenjohtajan, Klaus Schwabin ja Thierry Mallaretin kirjan Covid-19: The Great Reset. Talouseliitti ei selvästikään halua palata entiseen, vaan heille korona toimii katalyyttina ”neljännelle teolliselle vallankumoukselle”.

Schwab ja Mallaret haluavat, että maailma muuttuu iäksi viruksen myötä, vaikka he itsekin myöntävät kyseessä olevan ”lievän taudin” verrattuna historiallisiin ruttoihin ja vaikkapa 20-luvun espanjantautiin. Silti eliitti muokkaa tulevaisuutta, jossa erilaiset sulkutoimet, etäopiskelu ja etätyöt ovat normi, palaverit hoidetaan internetin välityksellä, käteistä rahaa ei enää käytetä ja ihmiset pysyvät yhä enemmän kotona.

Myös ihmistyöpanos vähenee automaation ja robotiikan kehittyessä. Schwab hehkuttaa, kuinka halvat robottilennokit voivat vastedes kustannustehokkaasti hoitaa tehtäviä, joihin aiemmin tarvittiin ihmistyövoimaa. Älylaitteista siirrytään älykoteihin ja kokonaisiin älykaupunkeihin. Myös tiedon käsittely automatisoituu ja kehitetyt algoritmit tuottavat tulevaisuudessa valtaosan esimerkiksi päivittäisestä uutisvirrasta.

Myös perinteinen raja ihmisen ja koneen välillä tulee hämärtymään. Neljännen teollisen vallankumouksen teknologiat eivät jää osaksi vain meitä ympäröivää maailmaa. Nykypäivän ulkoiset laitteet – puettavista tietokoneista virtuaalitodellisuuskuulokkeisiin – istutetaan ihmiskehoihin ja -aivoihin. Ulkoiset tukirangat eli eksoskeletonit ja proteesit lisäävät fyysistä voimaa, kun taas neuroteknologian kehitys parantaa kognitiivisia kykyjä. Myös ihmisten geneettinen manipulointi etenee.

Schwab katsoo, että koronapandemia lisää varmasti keskittymistämme hygieniaan. ”Uusi pakkomielle puhtaudesta edellyttää erityisesti uusien pakkausmenetelmien luomista. Meitä kannustetaan olemaan koskematta tuotteisiin, jotka aiomme ostaa. Yksinkertaiset nautinnot, kuten vesimelonin haistaminen tai hedelmän puristaminen, tulevat herättämään paheksuntaa ja kuuluvat menneisyyteen”, taloustieteilijä arvioi.

Schwabin globalistiklikin visio on kuin tieteiselokuvasta tai synkästä dystopiasta. Heidän elitistinen, ”Davosin ihmisen” transhumanistinen utopiansa on meille muille sosiaalisen eristäytymisen sieluton painajaismaailma, jossa teknokraattinen kapitalistiluokka hallitsee juuretonta ja aivopestyä orjajoukkoa. Nämä teknoideat on tietysti sokerikuorrutettu tiedostavan woke-kulttuurin erikoiskielellä ja viittauksilla liberaaliin arvopohjaan.

Kuten brittitoimittaja Neil Clark aihetta kommentoi, pahinta tässä on, että ”suuren resetoinnin” ajatus pyritään myymään meille ikään kuin jonakin hyvänä ja positiivisena, edistyksellisenä tulevaisuudenvisiona. Jälleen on syytä kysyä, kuka tästä hyötyy?

Koronakooste

Seuraava kirjoitus on yhdistelmä joistakin aiemmista kirjoituksistani, joissa olen käsitellyt koronavirusta. Tässä koosteessa kiteytyy tämänhetkinen näkemykseni aiheeseen.

Koronakriisin aikana on saatu nähdä, kuinka miltei kaikki maailman hallitukset olivat valmiita julistamaan maahansa poikkeustilan ja asettamaan kansalaisensa eriasteisiin karanteeniolosuhteisiin aivan kuin uutta, autoritaarisempaa aikaa ennakoiden. Monesta suusta ympäri maailmaa olemme saaneet kuulla, ettei ”mikään palaa enää ennalleen” ja meidän tulisi vain hyväksyä ”uusi normaali”.

Vallitseeko maailman näennäisesti erimielisten vallanpitäjien kesken konsensus siitä, mihin suuntaan ollaan menossa? Ovatko he edes ylimpiä vallanpitäjiä, vaiko vain kasvottoman globaalihallinnon nukkehallitsijoita? Ainoastaan Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on vähätellyt koronapandemiaa, mutta samaan aikaan myös syyttänyt viruksesta Kiinaa. Trump on sentään sanonut, ettei ihmisten pidä antaa koronaviruksen hallita elämäänsä.

Vaikka suurin osa koronavirukseen sairastuneista on saanut vain lieviä tai kohtalaisia oireita, eikä heidän ole edes tarvinnut hakeutua hoitoon, on pandemialla pelottelua jälleen jatkettu kesän rennomman vaiheen jälkeen. ”Toista aaltoa” on odotettu ja nyt rajoitustoimia on otettu taas käyttöön eri maissa. Maskin käyttö puhuttaa Suomessakin, samoin ravintoloiden aukioloaikojen kaventaminen. Mediapelottelu jatkuu ja epäilemättä uusien poikkeusolojen aikana kulisseissa tehdään taas erinäisiä siirtoja.

Reaktio koronavirukseen oli liioiteltu, kuten Valko-Venäjän presidentti Aleksandr Lukašenko on yhtenä harvoista johtajista uskaltanut ääneen sanoa. Lukašenko arvioi aiemmin, että globaali eliitti on pandemian varjolla täyttänyt taskujaan vain lisää, kaatuvista talouksista välittämättä. Hänen mielestään maailmaa manipuloidaan ja uudelleen järjestellään viruksen varjolla. Ei ihme, että ”Euroopan viimeisen diktaattorin” niskuroivaan hallintoon kohdistettiin värivallankumous.

Talouskriisi on tehnyt tuloaan jo pidemmän aikaa, mutta ihmisillä tuntuu olevan lyhyt muisti. Vaikka jokainen talouden sektori on viime vuosina vain heikentynyt, väitetään nyt kaiken olleen kunnossa ennen pandemiaa. Suurin osa taloustieteilijöistä, jotka vuosien ajan ennakoivat talouskriisiä, syyttävätkin nyt virusta, aivan kuin yhteistä käsikirjoitusta noudattaen. Talouden syöksykierre tulee olemaan seurauksiltaan koronaviruksen ”aaltoja” pahempi, eikä sitä pysäytetä ihmisiä pelottelemalla ja sulkutoimilla.

Onko koronapandemian ja talouskriisin yhdistelmä vanhan eliitin viimeinen epätoivoinen yritys pitää valta käsissään? On esitetty, että olisimme siirtymässä ”lännen jälkeiseen aikaan”; uusi postliberaali järjestys on muotoutumassa. Ikävämpi vaihtoehto on, että Kiina, Venäjä, Yhdysvallat ja muutkin maat toteuttavat vain rockefellerien vuosikymmeniä sitten luomaa suunnitelmaa.

Paljon on jo spekuloitu, millainen on koronaviruksen jälkeinen aika. Valtion rooli on poikkeusoloissa korostunut. Koronakammoiset kansalaiset ovat valmiita hyväksymään yhä uusia rajoituksia ja toimenpiteitä, kun ne perustellaan terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta.Tulevaisuuden yhteiskunnassa kansalaisten oikeuksia tullaan rajoittamaan vielä lisää ja huipputeknologia mahdollistaa yhä tehokkaamman valvontayhteiskunnan syntymisen. Tämä toteutunee niin lännessä kuin idässä.

Jos yhden prosentin eliitti on tavallisia kansalaisia useita askelia edellä, lähitulevaisuus tuo tullessaan Kiinan tyylisen sosiaalisen luottoluokitusjärjestelmän myös meille. Paljon puhutaan myös rokotuksista, digitaalisesta rahasta, sekä ihmisten ympärivuorokautisesta valvonnasta tekoälyteknologian avulla. Tällaisesta näkemyksestä käytettiin CIA:n oppikirjassa nimitystä ”salaliittoteoria”, mutta se voi olla pian totisinta totta.

Toki vastarintakin on noussut ja ihmisjoukot ovat osoittaneet mieltään rajoituksia vastaan eri maissa. Silti pandemiaprojekti jatkuu; vertailun vuoksi esimerkiksi kausi-influenssa ei ole aiheuttanut samanlaisia toimia, mutta ”tolkun ihmiset” laittavat kiltisti maskin naamalleen, eivätkä sorru foliohattuiluun. Aldous Huxleyn uusi uljas maailma, globaali totalitaristinen yhtenäisvaltio, on jo tietyssä mielessä todellisuutta.

Loppupelissä ei ole tärkeää, onko koronavirus alkuperältään luonnollinen vai ihmisen luoma. Globaali eliitti käyttää koronakriisiä joka tapauksessa hyväkseen. Kapitalismin ”resetointia” odottaneet eivät varmaan tulleet ajatelleeksi aivan tätä, mutta globaalista sääntelystä ja institutionaalisista muutoksista tullaan kuulemaan vielä lisää. Samalla kun ihmisille vakuutellaan, että ”kyllä tämä tästä”, eliitti laskee perustaa kylmälle transhumanismille.

Koronavirus ei millään tavoin oikeuta nykyisenlaisia arkielämää rajoittavia toimenpiteitä. Huolimatta terveysviranomaisten ponnisteluista määritellä melkein mikä tahansa kuolema ”koronakuolemaksi”, loppulukema tulee aikanaan kertomaan koko tarinan. ”Asiantuntijat” ovatkin jo perääntyneet pahimmista ennusteistaan. Esitys ei ole vielä täysin ohi, mutta päättyisikö korona-show Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen? Jos näin käy, mitä sitten tapahtuu? Onko pandemiaharjoitus vain esimakua tulevasta?

Kirgisian vaalien jälkeiset levottomuudet, eli mitä minä sanoin

Kirgisiassa järjestettiin sunnuntaina parlamenttivaalit. Kirjoitin maan tilanteesta jo aiemmin, uumoillen vaalituloksen johtavan oppositioryhmien väitteisiin vaalivilpistä.

Vaalien jälkeen aktivistien mellakointi odotetusti alkoikin. Ainakin yksi ihminen on kuollut ja yli sata on loukkaantunut levottomuuksissa ja katukahakoissa. Lehdissä on kirjoitettu johdattelevasti jopa ”Kirgisian vallankumouksesta”.

Oppositiota tukevat mielenosoittajat tunkeutuivat pääkaupunki Biškekissä parlamenttitaloon ja vapauttivat myös maan entisen presidentin Almazbek Atambajevin vankilasta. Tällainen toiminta vaikuttaa vallankaappaukselta, jota Britannian suurlähettiläs ja muut läntiset tahot ovat valmistelleet.

Mielenosoittajat ovatkin jo vaatineet presidentti Sooronbai  Žeenbekovin eroa.  Hänen kaksi tukipuoluettaan saivat sunnuntain vaaleissa yhteensä puolet äänistä. Molemmat puolueet ajavat Kirgisian tiiviimpää yhteistyötä Venäjän kanssa, mikä ei oppositiota rahoittaneita läntisiä taustavoimia liene miellyttänyt.

Aivan kuin Valko-Venäjällä, Kirgisiassakin oppositiopoliitikot ovat kertoneet muodostaneensa ”koordinaationeuvoston”. Virallisena tavoitteena on ”vakauden ja laillisuusperiaatteen palauttaminen”. Koska oppositiopuolueiden kannatus ei riittänyt valtaan nousuun parlamentarismin keinoin, vaalitulos haluttiin mitätöidä.

Kirgisian sisäpoliittiseen kriisiin vaikuttaa joukko geopoliittisia tekijöitä, jotka juontavat 90-luvulta. Maata hallitsevien klaanien keskinäinen kiistely ja ulkovaltojen sekaantuminen ovat myös lisänneet poliittista epävakautta. Omia intressejään pyrkivät alueella ajamaan niin Britannia ja Yhdysvallat, kuin myös Venäjä, Turkki ja Kiina.

Seuraava värivallankumous Kirgisiassa?

Lokakuun 4. päivä keskiaasialaisessa Kirgisiassa pidetään seitsemännet parlamenttivaalit sitten tasavallan itsenäistymisen.

Vladimir Danilovin mukaan kyseessä ovat tärkeät vaalit maassa, jossa on 90-luvulta saakka yritetty edetä parlamentaarisen demokratian kivikkoista tietä. Vallan vakiintuminen on ollut maassa ongelmallista ja kansa on syyttänyt johtajiaan korruptiosta.

Neuvostoliiton jälkeisessä tilassa, Kirgisian tasavalta on tullut tunnetuksi turbulentista poliittisesta ilmastostaan. Tästä on esimerkkinä ”tulppaanivallankumous”, joka masinoitiin alkamaan vuoden 2005 parlamenttivaalien jälkeen. Siitä lähtien oppositioryhmät ovat käytännössä vuosittain järjestäneet mielenosoituksia eri vaalien ja virkanimitysten yhteydessä.

Vuonna 2010 huhtikuussa Kirgisiassa tapahtui taas ”vallankumous” autoritääriseksi koettua hallintoa vastaan. Kesäkuussa puhkesi voimakkaita kaupunkimellakoita maan valtaväestön, kirgiisien ja uzbekkien, välillä. Kirgisian klaanikeskeinen kulttuuri on myös aiheuttanut kiistoja. Suurvallat Venäjä, Yhdysvallat ja Kiina, ovat kukin läsnä Kirgisiassa.

Läntiset toimijat, Iso-Britannia ja Yhdysvallat, yrittävät tuputtaa poliittisia näkemyksiään kirgisialaisille ja luoda eripuraa Kirgisian ja erityisesti Venäjän välille, jonka kanssa tasavallalla on perinteisesti ollut hyvät suhteet. Venäjä kokee Kirgisian olevan ”omalla takapihallaan” ja suhtautuu penseästi lännen vaikutusyrityksiin. Venäjällä on myös joskus ennakoitu, että Kirgisia saattaa vielä jakautua pohjoiseen ja etelään maan etnisten jännitteiden vuoksi.

Kolmenkymmenen viime vuoden ajan, Yhdysvallat on vaikuttanut Kirgisian yhteiskuntaelämään omia geopoliittisia intressejään ajaessaan. Maassa on myös Yhdysvaltojen sotilastukikohta, jonka Kirgisia on välillä uhannut sulkea (myös Venäjällä on alueella oma tukikohtansa). Danilovin mielestä erityisesti Washington on käyttänyt tasavaltaa ja koko Keski-Aasiaa koekenttänä, jossa se testaa julkiseen mielipiteeseen ja kansaan kohdistuvan vaikuttamisen välineitään.

Danilov arvioi, ettei Yhdysvallat ole kuitenkaan koko aikana toteuttanut tässä köyhässä keskiaasialaisessa tasavallassa yhtä ainutta talouskasvua edistävää projektia. Sen sijaan, että sivistyneen lännen hegemoni olisi avittanut maan taloutta nousuun tai luonut työpaikkoja, maassa on aloitettu lukuisten eri amerikkalaisorganisaatioiden, kuten esimerkiksi ”demokratian ja vapauden puolesta työskentelevän” Freedom Housen kyseenalainen toiminta.

Myös muita amerikkalaisjärjestöjä toimii Kirgisiassa mielipiteitä muokaten ja organisoiden Venäjän- ja Kiinan-vastaisia propagandakampanjoita. Danilov toteaa, että tänä päivänä internetistä on helppo löytää konkreettisia esimerkkejä lännen sekaantumisesta Kirgisian sisäpolitiikkaan. Esimerkiksi Gezitter.org on raportoinut CIA:han kytköksissä olevan peiteorganisaatio NED:in (National Endowment for Democracy) tukeneen taloudellisesti Kirgisian oppositioryhmiä.

Danilov katsoo, että Amerikan hallituksen ja muutamien muiden länsimaiden eri järjestöt ovat yrittäneet puhaltaa uutta hehkua vanhoihin, ratkaisemattomiksi jääneisiin konflikteihin Kirgisian epävakauttamiseksi vielä lisää vaalikampanjoinnin aikana. Kirgisian ja Tadžikistanin rajalla on ollut ulkovaltojen yllyttämiä yhteenottoja jo jonkin aikaa.

Amerikkalaisten sekaantumisen lisäksi myös Iso-Britannian suurlähetystö on aktivoitunut vaikuttamaan Kirgisian sisäpolitiikkaan. Danilov kertoo, että ennen tulevia parlamenttivaaleja Britannian suurlähettiläs Charles Garret on yrittänyt yhdistää kaikki oppositioryhmät Kirgisian nykyistä hallitusta vastaan. Aiemmin, kun valtaosa kirgisialaisista keskittyi koronaviruspandemiaan, brittidiplomaatti uhmasi karanteenia ja kokosi yhteen sopivia mielenosoittajia ja aktivisteja.

Huhtikuusta elokuuhun saakka, Garrett järjesti salaisia neuvotteluja ja tapaamisia Ata Meken-puolueen johtajan, Omurbek Tekebajevin, ”Kehitys”-säätiön johtajan Adil Turdukolovin sekä Kirgisian entisten presidenttien, Almazbek Atambajevin ja Roza Otunbajevan, kannattajien kanssa. Danilov väittää, että tämä korkea-arvoinen brittidiplomaatti pyysi näitä edellämainittuja tahoja mustamaalaamaan istuvan hallituksen tukemien kansanedustajaehdokkaiden mainetta.

Garrettin aloitteesta, Kirgisian oppositiovoimille osoitettiin kolme miljoonaa dollaria Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisen turvallisuusneuvoston valvonnassa olevan Konflikti-, vakaus- ja turvallisuusrahaston sekä George Sorosin Open Society-säätiöiden kautta. Tällä rahalla ei tueta Kirgisian köyhiä, vaan sillä yritetään rahoittaa uusi värivallankumous.

Kirgisian oppositio on kuitenkin tällä hetkellä hajanainen ja vain osa sen jäsenistä omaa länsimielisiä näkemyksiä, Danilov sanoo. Siksi onkin epätodennäköistä, että mikään näistä puolueista kykenisi saamaan riittävän äänimäärän parlamenttipaikkoihin. Tarvitaan siis ”ulkoparlamentaarista toimintaa”, jonka organisoimisesta Kirgisiassa vaikuttavilla angloamerikkalaisilla on kokemusta.

Tällaisessa ilmapiirissä Kirgisian tiedotusvälineissä on raportoitu suunnitelmasta (jonka oppositio on suunnitellut läntisten isäntiensä käskystä)  kiistää vaalitulokset ”vaalivilppiin” vedoten. Ei olisi mikään ihme, mikäli sunnuntaina 4. lokakuuta pidettävien vaalien jälkeen nämä ryhmät ryhtyisivät mellakoimaan ja vetoamaan länsimaiden tukeen Valko-Venäjän tapahtumia matkien.