Libanonissa on käynnissä värivallankumous. Mielenosoitukset muuttuvat väkivaltaisiksi, valtion rakennuksia yritetään vallata, dokumentteja ja omaisuutta tuhota. Tavoitteena on vallanvaihto tai sisällissota, toisin sanoen koko Libanonin epävakauttaminen, väittää Länsi-Aasian asiantuntija Feroze Mithiborwala.

Lienee kuvaavaa, että Yhdysvaltojen suurlähettiläs Shea Dorothy on antanut tukensa mielenosoittajille. ”Libanonin kansa ansaitsee johtajat, jotka kuuntelevat heidän vaatimuksiaan läpinäkyvyydestä ja vastuunkannosta”, Dorothy on julistanut.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on myös mukana juonessa. Kuin vanha siirtomaaherra konsanaan, hän lensi Beirutiin kaksi päivää räjähdyksen jälkeen vaatimaan ”uudistuksia”, tai muuten ”koko Libanonin tulevaisuus on vaakalaudalla”. Macron toisteli, että maa tarvitsee ”poliittista muutosta”. Beirutin räjähdys oli entisestä Rothschild-pankkiirista ”uuden aikakauden alku”.

Mithiborwalan mielestä on tekopyhää, kuinka kotimaassaan äärimmäisen epäsuosittu Macron – joka on itse tukahduttanut keltaliivien mielenosoituksia poliisiväkivallalla – tulee neuvomaan libanonilaisia maan sisäisissä asioissa. Jotkut ranskalaiset irvailivatkin, että Macron voisi jäädä Beirutiin, sillä Ranskalle hän on ollut onnettomuus.

”Mikä valtio, mikä hallitus ja mikä armeija, antaa ulkomaiden suurlähettiläiden ja presidenttien julkituoda näin provokatiivisia lausuntoja maansa kamaralla heti massiivisen terrori-iskun jälkeen”, Mithiborwala kysyy.

Koko Beirutin satama on tuhottu, yli kaksisataa ihmistä on jo kuollut, kuusituhatta loukkaantunut ja kolmesataa tuhatta on menettänyt kotinsa. Beirutissa on noin miljoona asukasta ja koko Libanonissa neljä miljoonaa. Pääkaupungin jälleenrakentamisen arvioidaan maksavan miljardeja euroja. Taloudellista tukeaan tarjonneilla länsimailla on omat ehtonsa ja intressinsä.

Mielenosoittajat ovat tappaneet yhden poliisin, ja monet heistä ovat loukkaantuneet yhteenotoissa poliisin kanssa. Ryhmä armeijan veteraaniupseereita valtasi ulkoministeriön ja julisti sen ”vallankumouksen” päämajaksi. He myös yllyttivät mielenosoittajia valtaamaan muita valtion rakennuksia. Kolme tuntia myöhemmin Libanonin armeija puuttui peliin.

Mielenosoittajat tuhosivat ja polttivat valtion avainministeriöiden asiakirjoja. Mithiborwala epäilee tätä yritykseksi tuhota todistusaineistoa ja vaikeuttaa Beirutin satamaräjähdyksen tutkintaa. Mielenosoittajien joukossa voi liikkua kuka tahansa millä tahansa asialla.

Libanonin hallitus on sittemmin ilmoittanut eroavansa. Pääministeri Hassan Diab on ehdottanut ennenaikaisten parlamenttivaalien järjestämistä poliittisen kriisin ratkaisemiseksi. Pääministerin paikkaa kärkkyy taas entinen pääministeri, Saad al-Hariri, jolla on ”hyvät suhteet Yhdysvaltoihin ja Ranskaan”.

Mithiborwalalla ei ole epäilystäkään, etteikö Beirutin iskun tavoitteena olisi ollut maan suistaminen kaaokseen ja Hizbollah-liikkeen syyllistäminen, vaikka juuri he ovat urheasti puolustaneet Libanonia Israelin ja lännen sionistikoneiston hyökkäyksiltä. Tavoitteena on saada maa länttä hallitsevan eliitin komentoon ja tuntuvasti heikentää vastarintaliikettä.

Hizbollah-johtaja Hassan Nasrallah on vaatinut avointa ja läpinäkyvää tutkintaa Beirutin räjähdyksen johdosta. Kuka vastasi sataman turvallisuudesta? Kuka on vastuussa ammoniumnitraatin varastoinnista ja miksi sitä säilytettiin satamassa? Aiheuttiko jonkin vieraan vallan uudenlainen ase tuhoisan räjähdyksen?

Syyrialaisen toimittajan Steven Sahiounien mukaan Beirutin sataman turvallisuudesta vastaa satamapäällikkö Hassan Koraytem, joka on aikaisemman pääministeri Saad al-Haririn tulevaisuuspuolueen jäsen. Itse asiassa juuri tulevaisuuspuolue hallitsee koko satama-aluetta. ”Al-Hariri on amerikkalaisten ja saudien kätyri, joten tämä viittaisi sekä sisäiseen sabotaasiin että ulkoiseen hyökkäykseen”, Mithiborwala puolestaan arvioi.

Valkoinen sienipilvi, joka tulee näkyviin Beirutin räjähdyksessä, viittaa Mithiborwalan mielestä uuteen aseeseen, ehkä kehittyneeseen ohjustyyppiin. Libanonin presidentti Michel Aoun ei myöskään poissulje ”vieraan vallan sekaantumista” eikä ”ohjuksen, pommin tai muun aseen” roolia Beirutin sataman ja kaupungin tuhossa.

Jotkut mielenosoittajat ovat näkyvästi polttaneet presidentti Aounia sekä Hizbollah-johtaja Nasrallahia esittäviä kuvia, vaikka tiedetään, että satama-alue on ollut tulevaisuuspuolueen hallinnassa. Mithiborwala epäilee, että iskun takana on Israel, mutta Yhdysvaltojen, Ranskan ja Saudi-Arabian roolia ei voida myöskään sulkea pois. Kaikilla näillä tahoilla on synkkä historiansa vastaavanlaisten veristen iskujen järjestämisessä. Libanon on myös yksi seitsemästä maasta, jotka Yhdysvaltojen sotateollinen kompleksi on aikonut kaataa.

Libanon on jotenkin selviytynyt Yhdysvaltojen, Ranskan ja Saudi-Arabian asettamista talouspakotteista huolimatta. Pakotteilla on kuitenkin luotu vakava talouskriisi, joka on johtanut hyperinflaatioon ja suurtyöttömyyteen. Tämän lisäksi libanonilaiset oligarkit ovat tehneet pankkihuijauksia ja kuormittaneet maata jättimäisellä velkasummalla. Myös Syyrian sota pakolaisineen on lisännyt poliittista, taloudellista ja sosiaalista epävakautta Libanonissa.

Kuten syyrialais-palestiinalainen toimittaja Laith Marouf on huomauttanut, Libanonin eri ryhmittymistä koostuva parlamentaarinen järjestelmä on itse asiassa kyseenalainen lahja kolonialistiselta Ranskalta. Tämä järjestelmä on varmistanut sen, että Libanon pysyy sisäisesti jakaantuneena ja heikkona. Nurkkakuntaisia ryhmäsidonnaisuuksia tukeva poliittinen järjestelmä on kuin luotu estämään laajemman libanonilaisen kansallisen identiteetin kehittyminen.

Tästä huolimatta libanonilainen yhteiskunta on synnyttänyt yhden aikamme huomattavimmista kansallisista vastarintaliikkeistä. Hizbollah-liike on uhmannut Yhdysvaltojen ja Israelin sionistikoneistoa jo neljän vuosikymmenen ajan. Tämä itsessään on aikamoinen ihme, Mithiborwala toteaa.

Libanon maksaa nyt hintaa siitä, että se on osa alueen vastarinta-akselia yhdessä Palestiinan, Syyrian, Irakin, Iranin ja Jemenin kanssa. Kaikki nämä valtiot kieltäytyvät luopumasta suvereeniudestaan ja itsenäisyydestään laajentumishaluisen sionistientiteetin edessä. Sen takia niitä vastaan hyökätään sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Saako länttä hallitseva eliitti vasallinsa johtamaan Libanonia ja mitä silloin tekee Hizbollah? Onko vaihtoehtona sisällissota?

Mithiborwala vetoaa kansainvälisten imperialismin, sionismin ja sodanvastaisten liikkeiden solidaarisuuteen. Hänen mielestään on tärkeää pitää esillä Libanonin kansallisen vastarinnan asiaa ja paljastaa Beirutin terrori-iskun taustat kaikille. Libanonia vastaan suunnattu operaatio ei ole vielä ohi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s