Koronavirus Saudi-Arabiassa

Sadat Saudi-Arabian kuningashuoneen jäsenet ovat saattaneet saada koronavirustartunnan, kirjoittaa The New York Times.

Lehti kertoo saaneensa vahvistuksen huhulle, jonka mukaan Saudi-Arabian pääkaupungin Riadin kuvernööri, prinssi Faisal bin Bandar bin Abdulaziz Al Saud, olisi joutunut tehohoitoon koronaviruksen vuoksi.

Al-Saudin sukua hoitavan King Faisalin erityissairaalan lääkärit ovat valmistautuneet ottamaan vastaan jopa 500 kuningasperheen jäsentä tai heidän läheisiään. The New York Times kertoo, ettei mahdollisten potilaiden lukumäärää vielä tiedetä, mutta sairaala on korkeassa hälytystilassa.

35 miljoonan asukkaan öljyvaltio on yksi maailman rikkaimmista maista. Maata hallitsee Yhdysvaltojen ja länsimaiden tuella al-Saudin kuningassuku, johon kuuluu tuhansia prinssejä. Rikkaan hallitsijasuvun jäsenet matkustelevat ympäri maailmaa. Ensimmäiset kuningashuoneen tartunnat ovatkin tulleet ulkomaan tuliaisina.

Kuningashuoneen korkea-arvoisimmat jäsenet eivät ole kansan tukena etulinjassa. 84-vuotias kuningas Salman on eristäytynyt palatsisaarelle lähelle Jeddan kaupunkia Punaisellamerellä. Saudi-Arabian tosiasiallinen johtaja, kruununprinssi Mohammed bin Salman, on puolestaan vetäytynyt saman meren rannalla sijaitsevaan syrjäiseen piilopaikkaan.

Saudi-Arabiassa on tilastosivusto Worldometerin mukaan varmistettu jo yli neljätuhatta koronavirustartuntaa ja liki kuusikymmentä tautiin liitettyä kuolemantapausta. Lukumäärä tulee varmasti vielä kasvamaan, vaikka kuningaskunta käynnistikin tiukat poikkeustoimet epidemian ehkäisemiseksi maaliskuun alussa.

Myös muslimien pyhiinvaellus Mekkaan on tänä vuonna vaarassa jäädä väliin. Islaminuskon mukaan jokaisen muslimin tulisi tehdä pyhiinvaellus vähintään kerran elämässään, jos he ovat siihen fyysisesti ja taloudellisesti kykeneväisiä. Arviolta 2,5 miljoonaa ihmistä osallistui hajj-pyhiinvaellukseen Saudi-Arabiassa viime vuonna.

Kuka hyötyy koronaviruksesta?

Toimittaja Pepe Escobar tarkastelee tulevaisuutta, joka on hahmottumassa koronaviruspandemian ja talouskriisin myötä.

Koronakaranteeni ei ole mikään leppoisa lomatauko. Kansalaiset odottavat kuumeisesti tilanteen normalisoitumista. Perheväkivalta, alkoholin käyttö ja itsemurhat ovat lisääntyneet poikkeustilan aikana.

Liberaali maailman ”järjestys” on sosiaalidarwinistisen kaaoksen tilassa. Milloin tämä ruutitynnyri räjähtää silmille? Escobarin mielestä emme osaa vielä edes kuvitella romahduksen katastrofaalisia sosiaalisia seurauksia. Kaikki talouden alasektorit eivät välttämättä palaa enää ennalleen. Mikä on dystooppisen nykyhetken seuraava vaihe, maailmanlaajuinen suurtyöttömyys?

Washington pyrkii saamaan pandemian vaikutuksia kuriin rapakon takana. Samaan aikaan hybridisota ”kiinalaista virusta”, Huaweita, uutta silkkitietä ja Xi Jinpingin hallintoa vastaan jatkuu. Silti Pekingin metodeja covid-19:n suhteen hyödynnetään länsimaissakin.

Kiinassa yritetään jo saada taloutta jaloilleen ja sijoittajat kautta Aasian seuraavat kaikkea mahdollista metromatkoista nuudelinkulutukseen saadakseen kuvaa siitä, millaisia talousnäkymiä poikkeustilan jälkeinen aika tuo tullessaan.

Kontrastina Aasialle, länsimaissa vallitsee perikadon ilmapiiri. Financial Times hakee vertailukohtaa sodanaikaisesta taloustilanteesta: sellaista länsimaat eivät ole kokeneet seitsemään vuosikymmeneen. Nyt annetaan ymmärtää, että tulemme siirtymään käänteiseen uusliberalismiin, uuteen yhteiskuntasopimukseen, turvallisiin työmarkkinoihin ja jonkinasteiseen varallisuuden uudelleenjakamiseen.

Kyynikot eivät tähän visioon usko. Heidän mielestään globaalia taloutta odottaa uusi suurlama sekä työttömyystsunami. Tämä onkin todennäköinen skenaario ja siksi esimerkiksi Espanjassa on väläytelty ”perustuloa”. Talouseliitti tuskin välittää köyhistä, mutta yhteiskuntarauhan vuoksi saatetaan tehdä pieniä myönnytyksiä, jakaa murusia rikkaiden pöydiltä.

Joka tapauksessa vanha järjestys lakkaa pian olemasta. Escobar kysyy, onko globaali talouskriisi poliittisine ja sosiaalisine seurauksineen jopa koronavirusta suurempi onnettomuus? Tarjoaako se tilaisuuden tehdä lopun uusliberalismista ja luoda sen tilalle oikeudenmukaisempi järjestelmä? Vai onko odotettavissa jotain nykyistäkin pahempaa?

Suurin voittaja koronakriisissä on sijoitusyhtiö BlackRock, planeetan suurin varainhoitaja, jolla on lonkeroita kaikkialla: eläkerahastoissa, pankeissa, säätiöissä, vakuutusyhtiöissä ja yksityisissä sijoitusrahastoissa. BlackRockista on tullut Yhdysvaltojen Fedin ja valtionvarainministeriön uusi käyttöjärjestelmä, maailman suurin varjopankki. Ja ei, se ei ole kiinalaisomistuksessa, toteaa Escobar ilmeisen sarkastisesti.

Kuten BlackRockin pääjohtaja Larry Fink asian ilmaisi, finanssiala on ”perustavanlaatuisen muutoksen kynnyksellä”. Uusi suuri tulonsiirto on jo käynnissä: valikoidut Wall Streetin pelimiehet kahmivat omaisuuksia, pienten ja keskisuurten yritysten joutuessa konkurssiin. Aiemmin peloteltiin ilmastonmuutoksella, nyt on vuorossa viruksen aiheuttama uhka. Poikkeustilan keskellä tehdään peliliikkeitä, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia.

Jos yhden prosentin eliitti on tavallisia kansalaisia useita askelia edellä, tulevaisuus voi tuoda tullessaan sosiaalisen luottoluokitusjärjestelmän, pakolliset rokotukset, digitaalisen rahan sekä universaalin perustulon maailman joka kolkkaan. Tällaisesta näkemyksestä käytettiin CIA:n oppikirjassa nimitystä ”salaliittoteoria”, mutta se voi olla pian totisinta totta, Escobar väittää.

Sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä otettiin käyttöön Kiinassa jo vuonna 2014. Kuluvan vuoden loppuun mennessä jokainen Kiinan kansalainen on ”luottoluokiteltu” ja varustettu ”dynaamisella profiililla”, joka on kehitetty hyödyntämällä tekoälyteknologiaa, esineiden internetiä sekä kasvojentunnistusteknologiaa. Tämä tarkoittaa myös ihmisten ympärivuorokautista valvontaa.

Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa, Kanada, Venäjä ja Intia eivät ole enää kaukana kiinalaisesta järjestelmästä, Escobar kirjoittaa. Saksa kehittelee omaa luottoluokitusjärjestelmäänsä. Ranskalla on jo koekäytössä kiinalaista versiota muistuttava henkilötunnistussovellus. Joukkovalvonta tekoälyn avulla on hyvin pian mahdollista Suomessakin. Tieteisfiktio on muuttumassa todeksi.

Ohjelmistomiljardööri Bill Gatesin unelmana ovat pakolliset rokotukset. Tätä hän suunnittelee yhdessä maailman terveysjärjestön, maailman talousfoorumin ja suurten lääkeyhtiöiden kanssa. Kuka muistaa Rockefeller-säätiön rahoittamat väestönrajoitusohjelmat abortteineen ja pakkosterilisaatioineen? Gates haluaa pakottaa erityisesti globaalin etelän ottamaan rokotteita.

Koronaviruksen hoito tuo lähitulevaisuudessa mittavia tuloja lääketeollisuuden suuryhtiöille. Kolme keskeisintä ehdokasta koronavirusrokotteen valmistajaksi ovat amerikkalainen bioteknologiayritys Moderna sekä saksalaiset CureVac ja BioNTech.  Modernan valmistamaa vastalääkettä on jo viime kuussa testattu vapaaehtoisilla.

Digitaalinen raha tekee myös tuloaan. Kaikki suurvallat, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, ovat kiinnostuneita kansallisesta kryptovaluutasta. On myös ehdotettu luotavaksi ”maailmanvaluutta”, yhtenäinen globaali valuuttayksikkö, jota ylläpitäisi globaali keskuspankki. Sitä käytettäisiin kaikessa kaupankäynnissä maailmanlaajuisesti.

Escobarin keskeinen työhypoteesi on, että ylikansallisen eliitin ”tyypilliset epäillyt” saattavat hyvinkin käyttää koronaviruskriisiä edistääkseen siirtymää uuteen digitaaliseen talousjärjestelmään, pakollisiin rokotuksiin ja kansalaisten ”digitaaliseen identiteettiin”. Tämä on, kuten Slavoj Žižek asian ilmaisi, jokaisen totalitaarisen hallinnon ”märkä uni”.

Kaiken epävarmuuden, pelon ja ahdistuksen keskellä, kansalaisten patoutunut raivo kasaantuu ja saattaa lopulta räjähtää ennakoimattomilla tavoilla. Maailman muuttuessa järkyttävällä nopeudella, ei ole varmaa, että edes rikkain prosentti tulee olemaan turvassa kaikilta muutosten seurauksilta, Escobar ennakoi.

Autoritarismia idässä ja lännessä

”Länsi”, jonka katsotaan koostuvan erityisesti Yhdysvalloista, Britanniasta ja länsieurooppalaisista maista, on markkinoinut itseään ”vapaana” ja ”demokraattisena” järjestelmänä, jonka arvopohjaan kuuluvat ihmisoikeudet, yksilönvapaus, liikkumisen vapaus ja niin edelleen.

Vastaavasti ”itä”, johon liitetään Kiina, joukko Aasian maita, ja jopa Euroopan sekä Yhdysvaltojen rajanaapuri Venäjä, on leimattu autoritaariseksi ja epädemokraattiseksi maailman kolkaksi, jossa vallankäyttö on keskitettyä ja vapauksia rajoittavaa. Siinä missä länsi on korostetun ”individualistinen”, itä on ”kollektivistinen”.

Euroopan unioniin kuuluu myös joukko maita, joita on pidetty ”epäliberaaleina” ja vain näennäisesti demokraattisina. Tällaisiksi lasketaan usein itäeurooppalaiset maat, kuten Unkari, Puola, Tšekki ja Slovakia. Niiden johtoa arvostellaan autoritaarisuudesta ja lehdistön sananvapauden rajoittamisesta. Myös ihmisten vapaa liikkuvuus on vähän niin ja näin: esimerkiksi Unkari ei suostunut osallistumaan ”taakanjakoon” pakolaiskriisin aikana.

Länsi on tunnettu hyvesignaloinnistaan, vaikka kuka tahansa asioita seuraava voi huomata, ettei Yhdysvaltojen johtama liberaali järjestys olekaan niin ”liberaali”. Ei mennä nyt lännen aloittamiin likaisiin sotiin, vallanvaihto-operaatioihin ja luonnonvarojen ryöstämisiin; keskitytään ennemmin lännen kritiikkiin itää kohtaan ja koronaviruksen aiheuttamiin äkillisiin muutoksiin läntisissä yhteiskunnissa.

Lännessä on kasvavassa määrin ryhdytty arvostelemaan Kiinaa, joka on nousemassa maailmanmahdiksi. Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Euroopassa on kauhisteltu erityisesti Kiinan sosiaalista luottoluokitusjärjestelmää, joka rankaisee tai palkitsee kansalaisia. Tässä kansalaisten valvontajärjestelmässä ihmisiä pisteytetään sen perusteella, miten hyvin he ovat noudattaneet sosiaalisia normeja ja sääntöjä. Myös yrityksiä pisteytetään.

Englantilainen Guardian-lehti kirjoitti viime vuonna järkyttyneenä, kuinka miljoonilta kiinalaisilta on evätty oikeus lentämiseen tai ylipäänsä matkustamiseen. Luottoluokitukseen vaikuttavat rikokset vaihtelevat verojen kiertämisestä väärien tietojen levittämiseen ja huumeiden käyttöön. Kiinan valtionhallinnon mukaan järjestelmän tarkoitus on sallia vapauksia luotettaville kansalaisille ja pitää kurissa muita.

Tällainen valtion suorittama kansalaisoikeuksien rajoittaminen on laajasti tuomittu länsimaissa, joissa uskotaan yksilönvapauteen ja vapaaseen liikkuvuuteen. Kiinan kommunistisen puolueen diktatorisia otteita pidetään esimerkkinä siitä, kuinka paljon liberaali ”länsi” ja autoritaarinen ”itä” eroavat toisistaan.

Vuosi eteenpäin tuosta ja Sun-lehti uutisoi, kuinka Britannian liikennepoliisi pyrkii vahtimaan kansalaisten ”tarpeetonta liikkumista” pandemian aikana. Lontoon pormestari julisti, että vain välttämätön työmatkaliikenne sallitaan, eikä kenenkään muun tulisi käyttää julkista liikennettä.

Koronavirukseen vedoten liikkumisen vapaus kumottiin hyvin nopeasti. Yhtäkkiä Iso-Britannian hallitus on rajoittanut lähes 60 miljoonan kansalaisen matkustamista. Tämä on sama määrä karanteenin määrättyjä ihmisiä kuin Kiinan Hubein maakunnassa, mutta lännen media ei ole kyseenalaistanut Britannian tai muidenkaan länsimaiden asettamaa ”poikkeustilaa”.

Lännessä on kauan kritisoitu myös Kiinan kommunistisen puolueen harjoittamaa ihmisten seuraamista sosiaalisessa mediassa ja muuallakin. Viime vuonna Wall Street Journal vertasi Kiinan toimintaa entisen Itä-Saksan tiedustelupalvelu Stasiin.

Kuuden kuukauden kuluttua tuosta, sama lehti raportoi kuin ohimennen länsimaisista sosiaalisen median käyttäjistä, jotka paljastavat ihmisiä, joiden epäillään rikkoneen koronakaranteenimääräyksiä. Kerrostalokyttääjistä tehtiin yhtäkkiä vastuullisia kansalaisia ilman samanlaista moraalista närkästystä kuin mitä Kiinaan kohdistettiin.

Austin Williams kysyy Spiked-lehdessä, menetimmekö moraalisen kompassimme näin lyhyessä ajassa? Lääketieteellinen perustelu valtion määräämälle eristäytymiselle on hänen mielestään vähintäänkin kyseenalainen. Annetaanko länsimaiden hallituksille viruksen varjolla nyt lisää valtaa vahtia ja käskyttää kansalaisiaan? Eikö ”demokraattisen” lännen kuuluisi puolustaa vapaata liikkuvuutta?

Williamsin mielestä koronakriisin myötä julistetut poikkeustilat osoittavat, kuinka helposti ”länsimaiset arvot” voidaan hylätä. Tästä pitäisi hänen mielestään keskustella enemmän julkisuudessa, mutta yhtäkkiä yksilönvapauksia kannattava saakin kuulla olevansa ”edesvastuuton” ja ”vaarallinen”. Kiinalaisen yhteiskunnan termein, ”rangaistuksilla varmistetaan yhteiskuntarauhan säilyminen”. Vastuullisia kansalaisia palkitaan, niskoittelijat joutuvat vaikeuksiin.

Enää ei siis tarvitse ottaa Kiinaa esimerkiksi puhuttaessa valvontayhteiskunnasta. Vähän aikaa sitten Google ilmoitti, keneltäkään lupaa kysymättä, että se välittää kaikki sijaintitietomme viranomaisille. Tämäkin tehtiin ”koronaviruksen leviämisen estämiseksi”, vaikka todellisuudessa kyseessä on perustavanlaatuinen yksityisyyden loukkaus. Facebook on myös sopimassa Yhdysvaltojen kanssa vastaavanlaisesta tietojen välityksestä.

Yhdysvallat on propagoinut jo jonkin aikaa kiinalaisen Huawein potentiaalisesta vaarasta antaa käyttäjätietoja Kiinan valtion käsiin. Kun sama tapahtuu lännessä älypuhelinten, tietokoneiden tai yhteisöpalvelu Twitterin välityksellä, juuri kukaan ei kritisoi asiaa. Käyttäjätietojen välittäminen voi pelastaa ihmishenkiä, joten toki se käy, sanovat ”tolkun ihmiset”. Jos kieltäydyt, herää epäilys, että sinulla on jotain salattavaa, kirjoittaa Williams. Yhtäkkiä Kiina ei enää näytäkään niin erilaiselta.

Lähemmin tarkasteltuna lännen näennäinen ”liberalismi” ei ole sen vapaampaa tai moraalisesti parempaa kuin idän oletettu ”autoritaarisuus”. Molemmissa ilmansuunnissa vallitsee omanlaisensa totalitarismi. Yksityisyyden loukkaukset tuskin päättyvät, kun koronakriisi on ohi. Itse asiassa ne alkoivat teknologisen kehityksen siivittäminä jo kauan ennen viruksen ilmaantumista.

The Economist-lehti on kuvaillut Kiinan sosiaalista luottoluokitusta ”digitaalisen totalitaarisen valtion keksimiseksi”. Lehti ei mainitse, että digitaalinen sosiaalisen kontrollin järjestelmä toimii myös lännessä. Ainoa ero on, että lännessä valvonta pyritään tekopyhästi peittämään lumedemokratiaan. Lännen totalitarismi tekeytyy ”pehmeäksi vallankäytöksi”, mutta ei ole sisällöltään sen pehmeämpää. Kiinassa ollaan avoimempia ainakin tässä suhteessa.

Avaruuskilvan uusi aika?

Yhdysvallat on julistanut ulkoavaruuden ”uudeksi villiksi länneksi”, joka odottaa ottajaansa.

Presidentti Trumpin määritelmä on tyrmätty Venäjän avaruusjärjestössä, joka ei näe avaruutta ”globaalina yhteisvarantona”.

”Aggressiiviset suunnitelmat ulkoavaruuden pakkolunastamisesta ja planeettojen takavarikoimisesta tuskin rohkaisevat muita maita osallistumaan yhteistyöhön”, toteaa Roskosmosin kansainvälisestä yhteistyöstä vastaava varajohtaja Sergei Saveliev.

Yhdysvallat pyrkii houkuttelemaan yrityksiä ja valtioita avukseen avaruuden valloituksessa. Trumpin hallinto haluaa hyötyä jopa avaruuden raaka-aineista. ”Palaamme avaruuteen isolla tavalla”, Trump twiittasi viime vuoden toukokuussa.

”Amerikkalaisilla pitäisi olla oikeus harjoittaa kaupallista etsintää ja hyödyntää löydettyjä avaruusresursseja”, Trumpin allekirjoittamassa toimeenpanomääräyksessä todetaan. Kun maan luonnonvarat on rohmuttu, huomio kääntyy avaruuden arvomineraaleihin.

Yhdysvallat ei tarkastele ulkoavaruuden resursseja ensimmäistä kertaa. Vuonna 2015 kongressi allekirjoitti lain, jolla pohjustettiin amerikkalaisyritysten oikeutta korjata talteen kuun ja asteroidien luonnonvaroja.

”Historiasta löytyy esimerkkejä siitä, kuinka kansakunnan edun nimissä on vaadittu oikeutta uusiin aluevaltauksiin. Kaikki muistavat, miten siinä käy”, Saveliev varoittelee.

Koska alueellisen laajentumispolitiikan ulottaminen ulkoavaruuteen voi johtaa ikäviin selkkauksiin, ehkä yhteistyötä pitäisi viritellä ensin maahan törmäysvaarassa olevien asteroidien torjumiseksi sekä lähiavaruuden siivoamiseksi avaruusromusta?

Savelievin moralisoinnista huolimatta, avaruus kiinnostaa kaikkia suurvaltoja. Yhdysvallat on varoitellut Venäjää ”avaruuden militarisoinnista”, mutta Trump on kertonut haluavansa Yhdysvalloille avaruusvoimat. ”Ei riitä, että olemme läsnä avaruudessa. Meidän on myös hallittava sitä. En halua, että Kiina ja muut valtiot johtavat meitä”, Trump on sanonut.

Huhupuheiden mukaan Trump kysyi Nasalta valtaan noustuaan, paljonko maksaisi lähettää astronautit Marsiin. Hänen väitetään halunneen avaruusmatkailun alkavan hänen presidenttikaudellaan. Yhdysvaltojen avaruushallintovirasto Nasa on skeptisempi aikataulun suhteen.

Kylmän sodan aikana suurvallat kävivät kilpailua myös avaruudessa, mistä miehitetyt kuulennot olivat yksi esimerkki. Nyt avaruusosaamista viritellään uudelleen eri maissa. Kiinan kuumatka vaatii Yhdysvaltoja ja Venäjää lähtemään taas liikkeelle.

Avaruudesta voi tulla uusi voimapolitiikan näyttämö. Suurvallat ovat jo kokeilleet sotilassatelliittien hakkeroimista ja muuta keskinäistä häirintää. Myös avaruuteen sijoitettavia asejärjestelmiä on suunnitteilla. Siirtyykö geopoliittinen peli käymättömistä korpimaista viimeiseen?

Lännen media: Putin luomassa roistovaltioiden maailmanjärjestystä

Jos on seurannut lännen median uutisointia Venäjään ja Vladimir Putiniin liittyen, on voinut huomata toistuvan kaavan, jossa Kremlin toimia ja julkilausuntoja tulkitaan kuin piru Raamattua.

Tässä narratiivissa Venäjä tuntuu olevan pääsyyllinen maailman epäkohtiin; toisin sanoen, ”kaiken takana on Putin”.

Suomessakin imitoidaan Washingtonin, Lontoon ja Brysselin tyyliä. Valtamedian linjana on tarjota ”vastuullisen journalismin” leimalla varustettua länsipropagandaa, Yhdysvaltojen ja lännen ylivallan haastavien tahojen demonisointia. Tätä se ”turvallisuus- ja puolustusyhteistyö” teettää.

Pandemian myötä länsimaissa on väitetty, että Venäjä pyrkisi levittämään koronavirukseenkin liittyen vain disinformaatiota. Amerikkalainen uutiskanava CNBC väittää Putinin ja hänen hallintonsa käyttävän terveyskriisiä ”salaliittoteorioiden levittämiseen lännen horjuttamiseksi”.

CNBC:n artikkelin mukaan Putin pyrkii luomaan ”roistovaltioiden” kanssa ”uuden maailmanjärjestyksen” koronakriisin keskellä. Samaan aikaan tuomitaan väitteet siitä, että länttä hallitseva eliitti olisi pyrkinyt rakentamaan omaa totalitaristista maailmanjärjestystään ja kansallisvaltioista riippumatonta ”globaalihallintoaan” jo vuosikymmenten ajan.

Myös yliopistot ja länsimieliset tutkijat on valjastettu infosotaan. Esimerkiksi kanadalaisen Calgaryn yliopiston julkaisussa väitetään Venäjän ”suoltavan propagandaa, jossa syytetään länttä koronaviruksen luomisesta”. Yhdysvallat puolestaan on syyttänyt viruksesta Kiinaa ja onpa esitetty Venäjänkin olevan juonessa mukana.

Sergei Suhankin, raportin ukrainalaistaustainen kirjoittaja ja Washingtonin ajatushautomoiden tutkija, toistaa kuluneen väitteen, jonka mukaan Kreml levittää ”valeuutisia ja väärää tietoa sosiaalisessa mediassa, valtiollisten uutiskanaviensa kautta, sekä valetutkijoiden ja lännessä asuvien venäläisten välityksellä”.

”Venäjä pyrkii vahingoittamaan EU:n jäsenmaiden välistä solidaarisuutta ja hyödyntämään Euroopan sisäistä heikkoutta edistäessään laajempia konflikteja. Covid-19 nähdään Venäjällä ihanteellisena tapana antaa voimakas isku EU:lle, sekä vahingoittaa Euroopan ja sen pohjoisamerikkalaisten liittolaisten välisiä suhteita”, Suhankin propagoi.

Ukrainalaistutkijan mukaan kyseessä on myös ”Moskovan kosto lännen talouspakotteista, jotka asetettiin Krimin anneksoinnin ja muiden syiden vuoksi”. Suhankin varoittaa, että Kreml näkee kriisissä tilaisuuden ”purkaa nykyinen maailmanjärjestys”.

”Moskovan mielestä virus saattaa päätökseen kylmän sodan jälkeisen liberaalin maailmanjärjestyksen. Tämän liberaalin romahduksen seurauksena maailman johtoon nousevat Venäjä ja Kiina. Vaarana on, että muut roistovaltiot voivat liittyä tähän uuteen kokoonpanoon”, Suhankin kirjoittaa.

Myös Kiinaa syyllistetään koronaviruksesta. London School of Economicsin apulaisprofessori Keyu Jin väittää Kiinan käyttävän koronakriisiä ”vuosisadan tilaisuutena” asemoida itsensä uuteen rooliin kansainvälisellä näyttämöllä.

Mitään uutta näissä näkemyksissä ei ole. Vain lännen toimittajat ja tutkijat ovat legitiimejä ja ”oikealla asialla” pyrkiessään paljastamaan suurelle yleisölle Venäjän ja Kiinan punomat juonet. Vain lännen liberaalia järjestystä täytyy kannattaa, muuten on ”roistovaltioiden” asialla.

Venäjän ja Kiinan vastainen infosota tulee varmasti vain kiihtymään, saaden yhä suorasukaisempia ja härskimpiä piirteitä. Lännen valta(vale)median liioittelusta huolimatta, uusi euraasialainen järjestys saattaa hyvinkin syrjäyttää amerikkalaisen hegemonian. Se tuskin olisi niin huono asia kuin meille uskotellaan.

Kissinger ja koronaviruksen jälkeinen aika

Amerikkalaisen ulkopolitiikan veteraani ja globalistieliitin sisäpiiriläinen Henry Kissinger kirjoittaa Wall Street Journalissa, että koronavirus saattaa aiheuttaa ”taloudellista tuhoa” sukupolvien ajan, ellei ”asianmukaisiin toimiin” ryhdytä pikimmiten.

96-vuotias Kissinger on sitä mieltä, että Valkoinen talo on ”tehnyt erinomaista työtä välttääkseen katastrofin”, mutta vielä riittää tehtävää. ”Jos Yhdysvallat ei nujerra virusta, amerikkalaisten ja koko maailman luottamus [Amerikka-johtoista järjestystä kohtaan] saattaa horjua”, Kissinger pelkää.

”Kun pandemia on ohi, monien instituutioiden katsotaan epäonnistuneen, olipa tässä perää tai ei. Totuus on, ettei maailma palaa entiselleen koronaviruksen jälkeen”, Kissinger kirjoittaa.

Virusta enemmän Kissingeriä tuntuu huolettavan Yhdysvaltojen asema koronaviruksen jälkeisessä ajassa. Hän vaatii valtiota kehittämään pikaisesti vastalääkkeen, jotta talous elpyisi ja länsijohtoinen ”liberaali maailmanjärjestys” selviytyisi.

Vastalääkettä virukseen ei ole vielä löytynyt. Yhdysvalloissa terveydenhoidon ammattilaiset ovat huolissaan suojavälineiden riittävyydestä; koronapotilaita hoitavia lääkäreitä ja hoitajia on jo menehtynyt. Tehohoitoyksiköt ovat äärirajoilla, Kissinger toistaa tunnetun tosiasian.

Kissinger haluaisi koronaviruksen varjolla aikaan saada kunnollisen ”globaalihallinnon”. Hän sanoo, että virus on yhteinen uhka ja Yhdysvaltojen tulisi ”työskennellä yhdessä muun maailman kanssa”. Tällä hetkellä tarvitaan ”globaalia visiota ja yhteistyötä”.

Suomessakin politiikan tutkija, ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola julistaa, että ”paluu normaaliin” edellyttää ”kansainvälistä koordinaatiota”. Kissinger ja Aaltola ovat molemmat sitä mieltä, että pandemian vuoksi ”kansainvälistä integraatiota” on lisättävä.

Geopolitiikan ja kansainvälisten verkostojen asiantuntija Kissinger ehdottaa kolmea askelta, jotka Yhdysvaltojen tulisi ottaa, jotta nykyisestä tilanteesta päästäisiin ”uuteen epookkiin”.

Ensin on löydettävä lääke virukseen. Kissingerin mukaan on kehitettävä ”uusia tekniikoita ja teknologioita infektion hallitsemiseksi ja tarjottava rokotteet laajoille väestöryhmille”.

Toisena askeleena on ”parannettava maailmantalouden haavat”. Kissinger viittaa vuoden 2008 finanssikriisiin, todeten nykyisten olosuhteiden olevan vieläkin monitahoisempia, johtuen viruksen globaalista luonteesta, koulujen ja ravintoloiden sulkemisesta, sekä sosiaalisesta eristäytymisestä. Politiikan veteraanin mielestä on luotava talousohjelmia helpottamaan koronakaranteenista aiheutuneita vahinkoja.

Kolmanneksi, Kissinger kirjoittaa pandemian aiheuttaneen yhteiskunnan sulkeutumisen aikana, joka suosii globaalia kauppaa ja vapaata liikkuvuutta. Kissinger pohtii, mikä vaikutus tällä on ”liberaalille maailmanjärjestykselle”.

Länsijohtoinen globalisaatio on vaakalaudalla. ”Maailman demokratioiden tulisi säilyttää valistuksen arvot”, Kissinger toistaa eliitin tuttua, massoille tarkoitettua mantraa. Vetäytymispolitiikka vaarantaa Kissingerin mielestä ”yhteiskuntasopimuksen” niin kotimaassa kuin kansainvälisellä tasolla. Luodaanko nyt tyhjiöitä, jotka muut – esimerkiksi Venäjä ja Kiina – täyttävät?

Jopa sotarikolliseksi syytetty Kissinger puhuu läntisestä arvopohjasta, mutta todellisuudessa hän ajaa vain globalistieliitin intressejä. Tällä välin Trumpin hallinto on jälleen suututtanut euroatlantisteja. Saksalaisviranomaisten mukaan Washington on harjoittanut ”nykyajan merirosvoutta” kaappaamalla berliiniläispoliiseille tarkoitetun erän hengityssuojaimia. Se siitä yhteistyöstä.

Koronaviruspandemia tuli sopivasti samaan aikaan, kun globaali velkakupla on puhkeamassa ja maailmantalouden resetointia käynnistellään. Koska ”ilmaston lämpeneminen” ei riittänyt saamaan ”uutta maailmanjärjestystä” aikaan, oli löydettävä uusi uhka, jolla perustella ”globaalihallinnon” tärkeyttä. Tämä saattaa kostautua, sillä länsiliberalismin totalitarismille on jo haastajia.

Suomi ja muuttuva maailmanjärjestys

Miten käy Suomen, kun globaali valtajärjestelmä moninapaistuu ja länsijohtoinen liberaali järjestys instituutioineen siirtyy historiaan?

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ja atlantistit yli puoluerajojen yrittävät pitää kiinni tutusta ja turvallisesta. Heidän mielikuvituksessaan kaikki suomalaiset haluavat yhä kuulua Euroopan unioniin, mutta mieluiten niin, että Yhdysvallat vielä johtaisi eurooppalaista vasallilaumaansa.

Trump, tuo Suomen natottajien inhokki, voi hyvinkin saada jatkokauden presidenttinä. Entiseen ei ole paluuta, sillä Yhdysvaltojen asema ja rooli maailmassa alkoi muuttua jo ennen ”oranssia miestä”. Trump on vain näkyvä ja kuuluva airut uudelle, protektionistiselle ja ”pienemmälle” Amerikalle, olipa retoriikkansa kuinka pompöösiä tahansa. Ulkopoliittisen linjan muuttuminen voi vielä kestää; kuten sanonta kuuluu, iso laiva kääntyy hitaasti.

On epävarmaa, selviääkö Euroopan unioni ehjin nahoin virussodasta ja talouskriisistä. En ihmettelisi, jos lähitulevaisuudessa yhä useammat jäsenmaat alkaisivat kyseenalaistaa unionin jäsenyyden. Joukko EU-maita viis veisaa EU:n tuomioistuimen päätöksistä. Viime päivinä on kauhisteltu myös Unkarin pääministerin Viktor Orbánin yksinvaltiaan otteita. Edessä voi olla eurofederalistien painajainen.

Suomalaiset Brysselin ja Washingtonin alamaiset pelkäävät, että ilman EU:ta ja tiivistä ”transatlanttista yhteistyötä”, Suomi ajautuu vielä Venäjän lähipiiriin. Tämä tulevaisuudennäkymä halutaan välttää, ja siksi suomalaisia viranomaisia ja akateemikkoja onkin koulutettu infosotaan Euraasian valtoja vastaan Harvardin yliopistossa asti. Tässä ei nähdä mitään kaksoisstandardia; rähmällään olo länteen on sitä ”parempaa isänmaallisuutta”.

Kansallisvaltioiden paluuta ja omaa valuuttaa eivät eurokraatit ja heidän hännystelijänsä halua. Kuvaavaa lienee, että europarlamentissa mepeiltä vietiin edustamiensa maiden kansalliset liputkin pois pöydiltä, ikään kuin alleviivaamaan federalistien himoitsemaa liittovaltiokehitystä. Suvereenius ei ole edelleenkään muodissa Brysselissä.

EU:n ”arvoyhteisöä” arvostavia suomalaisia arveluttaa myös Kiinan nouseva asema maailmassa. Koronaviruksesta huolimatta tulevaisuus saattaa olla (eur)aasialainen, eikä enää länsimaisen liberaali ja globalistinen. Maailman siirtyessä kohti uusia alueellisia valtakeskuksia, monen maan on tarkistettava suuntaansa ja solmittava uusia liittolaisuuksia.

Autokraattisia tendenssejä esiintyy toki jo Euroopassakin, jossa tietyt euromaat eivät ole suostuneet Richard Coudenhove-Kalergin ”Eurafrikka”-vision mukaisesti täyttämään kotiseutujaan turvapaikkaturisteilla. Samaiset maat ovat kuitenkin valmiita yhteistyöhön Kiinan kanssa, joka ei sanele eurooppalaisille suisidaalisia ehtoja länttä hallitsevan globalistieliitin tyyliin.

Vuonna 2015 kansallisia rajoja ei saatu suljettua tulijoiden vyöryltä, mutta koronavirus teki selvää Schengen-alueesta ja kansainvälisistä sopimuksista, eri maiden palauttaessa rajavalvontansa. Ironista on, että Suomessa demarivetoinen, maahanmuuttomyönteinen feministihallitus joutuu nyt toteuttamaan populistien rajat kiinni-politiikkaa.

Onko EU-kommuunin jäsenyys Suomen valtioedun mukaista? Haitat tuntuvat ylittävän mahdolliset hyödyt moninkertaisesti. Meitä on kuitenkin rangaistu johtajilla ja poliitikoilla, jotka presidentti Sauli Niinistön tavoin hakevat kaikessa Lännen™ hyväksyntää, olipa suhde kuinka alisteinen hyvänsä. Jos unioni kaatuu omaan hybrikseensä, kansallinen varasuunnitelma olisi hyvä olla olemassa.

Bretton Woods ja koronakriisi

Koronaviruspandemian taloudelliset seuraukset ovat karut. Osakemarkkinat ovat romahduksen partaalla, tuotanto on pysähtynyt ja globaalin kasvun odotukset ovat niukat.

Kansainvälisen talousjärjestelmän haurautta ei voi enää piilottaa, se on kaikkien nähtävissä, kirjoittaa Lucas Leiroz. Mitä sitten on tehtävissä?

Selviytyäkseen tästä kriisistä, lännen on muututtava vähemmän ”länsimaiseksi”, hylättävä asteittain ”avoimen yhteiskunnan” liberaalit ja globalistiset arvot, avoimien rajojen politiikka ja entisenlainen markkinatalous. Länsimaiden on omaksuttava valtion intervention tarpeellisuus, suljetut rajat ja taloudellinen protektionismi, Leiroz esittää.

Nykyisen kriisin laajuus on aivan omaa luokkaansa. Yhdysvaltojen keskuspankin Fedin St. Louisin aluejohtaja James Bullard on todennut, että 46 miljoonaa amerikkalaista – lähes kolmannes Yhdysvaltojen työntekijöistä – tulee menettämään työnsä lyhyen ajan sisällä. Siirrytäänkö talousliberalismin mallimaassa vielä perustuloon, ettei kansa ryhtyisi kapinaan?

Koronavirukseen vedoten ihmiset saatiin monissa maissa sentään karanteeniin. Nyt viruksen sanotaan olevan syypää talouskriisiin, vaikka esimerkiksi taloustieteen professori Nouriel Roubini arvioi jo vuosia sitten romahduksen alkavan tänä vuonna. Ekonomistien mukaan nykyinen kriisi olisi vaikeampi ja pitkäkestoisempi kuin vuosien 2007–2008 pankki- ja rahoituskriisi.

Saksassa pankit ovat jo ennakoineet taantumaa ja Euroopan suurin talousmahti horjuu. Pankkiirit odottavat taas valtion väliintuloa: kapitalismi täytyisi pelastaa sosialismilla. Bundesbankin johtaja Jens Weidmann on sanonut, että nyt on tärkeintä ”säilyttää kansalaisten usko valtion toimiin”. Ehkä mallia pitäisi ottaa Islannista, jossa viime finanssikriisin aikana pankkien annettiin kaatua ja kansalaisten sosiaalista turvaverkkoa laajennettiin?

Öljysektori on myös kärsinyt talouskriisistä, Leiroz kertaa. Öljyn hinta on pudonnut alimmilleen seitsemääntoista vuoteen. OPEC:issa yritetään sopia öljytuotannon leikkauksesta, mutta samaan aikaan Saudi-Arabia on vain lisännyt tuotantoaan. Analyytikko David Fickling pelottelee, että ”tulevat sukupolvet eivät näe vaurautta, josta Persianlahden valtiot nauttivat tänä päivänä”.

Leirozin mielestä koronaviruksen yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset ovat vasta alullaan. Kriisi ei ole vielä läheskään ohi. Tartuntojen määrä kasvaa päivittäin kaikilla mantereilla. Harva maa on onnistunut säilyttämään vakautensa. Markkina-analyytikko Tobin Smith sanoo, että ”tämä on talous- ja terveyskatastrofi”.

Jamie Martin, brittihallituksen entinen neuvonantaja, uskoo, että pandemia saattaa edustaa ”eurooppalaisen liberalismin loppua ja autoritaaristen tendenssien paluuta”. Globaalin struktuurin on uudistuttava tai se on korvattava jollakin muulla. Millainen on tulevaisuuden maailmanjärjestys, kysyy Leiroz. Onko kyseessä todellakin liberalismin loppu vai alku kapitalistisen järjestyksen uudelle vaiheelle? Jatkuuko rahavallan Ponzi-huijaus?

G20-maat kokoontuivat viime viikolla hätäkokoukseen videoyhteyden välityksellä. Venäjän presidentti Vladimir Putin esitti talouden elvytyssuunnitelmaa, painottaen kansainvälisen yhteistyön merkitystä maailmanlaajuisen kriisin edessä.

Putinin mielestä yksi keino vähentää kriisin vaikutuksia olisi luoda kauppasodista ja talouspakotteista vapaita ”vihreitä käytäviä”. Putin ehdotti, että kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n puitteissa luotaisiin erityisrahasto, jota G20-jäsenmaat voisivat käyttää. Putin tarkoitti ”ensisijaisesti niitä maita, jotka kärsivät pandemiasta eniten”. Itse ottaisin esimerkiksi Iranin, joka tarvitsisi kipeästi tukea ja pakotteiden purkamista.

Tällä hetkellä kansainvälisillä organisaatioilla ei ole välineitä tämän luokan kriisin hallitsemiseen. Leirozin mielestä olemme todistamassa vuonna 1944 syntyneen Bretton Woodsin järjestelmän lopullista häviötä. Vaikka tämä talouden hallintajärjestelmä romuttui jo 70-luvulla, sen ideologinen perintö, usko kapitalismin kehitykseen ja Yhdysvaltojen ensisijaisuuteen maailmantaloudessa, elää yhä.

Niin sanottu ”Washingtonin konsensus” vahvisti tätä näkemystä ja päivitti sen jälkiteolliseen aikaan, jossa finanssikapitalismi otti vallan. Nyt tuo perintö näyttää hajoavan. Kuinka joku voi vielä uskoa kapitalismin päättymättömään kehityskulkuun maailmassa, jossa luonnonvarat alkavat olla vähissä ja teknologia korvaa valtaosan ihmisen tekemästä työstä?

Leiroz tuumii, että ehkä on aika ”uudelle Bretton Woodsin konferenssille”, jossa maailmanvallat määrittelisivät suuntaviivoja globaalille taloudelle ja tälle ajalle, jota kuormittavat globalisaation mukanaan tuomat sosiaaliset mullistukset, edessä häämöttävä ympäristökatastrofi, sekä nykyinen pandemia.

Leirozin mukaan maailman johtajien on valittava kahden mallin väliltä: joko vahvistetaan kansallisvaltioita (kansainvälisen yhteistyön ja alueellisen integraation kautta) tai sitten yritetään elvyttää vanhoja instituutioita siirtymällä yhä yksinapaisempaan ”globaalihallintoon”. Ensin mainittu vaihtoehto johtaa moninapaiseen maailmaan, toinen vaatii toistamaan liberaalin globalisaation virheitä.

Pandemia paljastaa sotilasliitto Naton merkityksettömyyden

Koronaviruspandemia on paljastanut Pohjois-Atlantin liiton, Naton, merkityksettömyyden, kirjoittaa Brian Cloughley.

Viruksen levitessä Naton jäsenmaa Italiassa, saapasmaa ei saanut tukea Euroopan unionilta, Yhdysvalloilta eikä myöskään ”puolustusliitolta”. Sen sijaan pääministeri Conten avunpyyntöön vastasi Venäjä.

Venäjä lähetti Italiaan sotilaskoneita mukanaan virologeja, epidemiologeja, desinfiointikalustoa ja hengityslaitteita. Italiaan matkanneilla venäläisasiantuntijoilla on kokemusta myös ebolaviruksen ja sikainfluenssan torjunnasta Afrikassa.

Kyynisimmät ovat jo varoitelleet Venäjän toimista Euroopassa. Venäjä ei toimi pyyteettömästi, turvallisuuspolitiikan kommentoijat väittävät. Avunannossa on epäilty olevan kyse ”jonkinlaisesta hybridioperaatiosta”, jolla Kreml pyrkii saamaan euromaat myötämielisiksi Venäjään kohdistuvien talouspakotteiden poistamiselle.

Venäjään ja Kiinaan kohdistuvalla kritiikillä on yritetty lännessä häivyttää sitä ikävää tosiasiaa, että Euroopan unioni, Yhdysvallat ja Nato ovat olleet jokseenkin kyvyttömiä toimintaan koronavirushädän keskellä. Tämä on pantu merkille Italiassa ja muissakin tartuntataudista eniten kärsineissä maissa.

Cloughley kehottaa tarkastelemaan sotilasliitto Naton toimintaa. Vaikka allianssi harjoittelee jatkuvasti tavanomaista sodankäyntiä, sen toiminta lääkintätehtävissä on ollut olematonta. Nato on keskittynyt vain geopoliittiseen laajentumiseen.

Viimeisin lisäys Nato-maiden joukkoon on pikkuinen Pohjois-Makedonia, kahden miljoonan ihmisen maa, jonka kahdeksantuhannen hengen asevoimien panos kansainväliseen turvallisuuteen on jokseenkin mitäänsanomaton.

Natolle geopoliittiset laajentumiselkeet ovat ilmeisen merkityksellisiä, mutta käytännön tasolla toiminta on varsin rajoittunutta. Kun olisi ollut mahdollisuus osallistua kansainvälisen terveyskatastrofin hoitamiseen, Nato ei ole tehnyt mitään. Sotaharjoituksia on sentään peruttu pandemian vuoksi.

Sillä välin kun yksittäiset jäsenmaat ovat mobilisoineet armeijoitaan koronaviruksen vastaiseen taisteluun, Nato on keskittynyt vain tarkkailemaan Venäjää ja seuraamaan sen sotalaivojen liikkeitä, aivan kuin olisi tosi kyseessä.

Brittilehti Daily Mail uutisoi, kuinka Englannin laivastossa pelätään Vladimir Putinin hyödyntävän jotenkin viruskriisiä. Meillä on jo väitetty Ylen ja iltapäivälehtien toimesta, että Kreml levittäisi koronavirukseen liittyviä ”valeuutisia”.

Bryssel, Washington ja jopa liittoutumattomat kumppanimaat kuten Suomi, ovat täysillä mukana Venäjän mustamaalauskampanjassa. Cloughley arvioi, että Nato on epätoivoinen yrittäessään löytää oikeutuksen olemassaololleen muuttuneessa maailmassa.

Jos Bryssel, joka on Cloughleyn mielestä vain ”Pentagonin sivukonttori Euroopassa”, olisi sotaleikkien sijaan varautunut pandemian hoitoon, arvostus unionia ja sotilasliittoa kohtaan olisi saattanut kasvaa. Sen sijaan Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg hehkutti maaliskuun lopussa vain kuinka hienoa on, että Pohjois-Makedonia kuuluu nyt ”Nato-perheeseen”.

Globaalin kriisin keskellä Naton merkityksettömyys korostuu entisestään, vaikka mainetta on myöhästyneesti yritetty paikata (Turkin välityksellä!) ja osoittaa ”solidaarisuutta” Italialle ja Espanjalle.

Lienee kuvaavaa, että Venäjä on lähettänyt sotilaslentokoneellisen hengityssuojaimia ja muita hoitovälineitä myös Yhdysvaltoihin. Poliittinen muutos kohti monenkeskisyyttä on jo alkanut.