Välinäytös kauppasodassa

Yhdysvallat ja Kiina ovat päässeet alustavaan sopuun kauppakiistoissaan. Maiden kaupankäynnin uudistamisen ”ensimmäistä vaihetta” käsittelevä sopimus allekirjoitettiin Washingtonissa 15. tammikuuta.

Presidentti Trumpin ja Kiinan varapääministeri Liu Hen allekirjoitusseremoniaa oli todistamassa kaksisataa korkea-arvoista vierasta. Trump hehkutti, että Kiinan ja Yhdysvaltojen välisellä sopimuksella on ”globaalia merkitystä”.

Venäjän strategisen tutkimuksen instituutin asiantuntijan Vyacheslav Kholodkovin mielestä kauppasopu on kuitenkin vain tilapäinen ja kestää Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin saakka. Kauppasopimus voi antaa lisää poliittista buustausta Trumpin vaalikampanjaan. Mikäli Trump voittaa vaalit, painostus Pekingiä kohtaan tulee jatkumaan ja voimistumaan.

Mitä tämä sopimuksen ”ensimmäinen vaihe” sitten tarkoittaa? Kahdenvälisen kaupan ”epätasapainoa” sitoudutaan vähentämään. Molemmat maat pidättäytyvät lisäämästä tuontitulleja. Kiina sitoutuu ostamaan lisää amerikkalaistuotteita seuraavan kahden vuoden aikana.

Yhdysvallat on ilmoittanut alentavansa kiinalaisten tavaroiden tuontitulleja 120 miljardilla dollarilla ja luopuvansa suunnitelluista tullikorotuksista. Osa tulleista jää kuitenkin voimaan, sillä Yhdysvallat ei muuten katso saavansa tarvittavaa etua kaupankäynnissä.

Venäläisasiantuntija huomauttaa, että jotkut kauppasopimuksen kohdat ovat hyvin tulkinnanvaraisia. Sopimuksen mukaan Kiina lupautuu avaamaan taloussektoriaan ulkomaiselle kilpailulle ja toivottaa sijoittajat tervetulleiksi Kiinaan. Jää kuitenkin epäselväksi, miten ja milloin amerikkalaisyritykset pääsevät Kiinan markkinoille.

Miten Kiina voi entisestään kasvattaa amerikkalaisten maataloustuotteiden hankintaa? Kiina on tuonut maahan amerikkalaisviljelijöiden kasvattamia soijapapuja sikojen ravinnoksi. Soijapavut ovat lentokoneiden jälkeen Yhdysvaltojen toiseksi arvokkain vientituote Kiinaan. Afrikkalainen sikarutto on kuitenkin karsinut merkittävästi kiinalaista sikakantaa, joten soijapapujen tarvekin on vähentynyt. Eurooppalaiset tuottajamaat, Suomi mukaan lukien, lisäävät sianlihan vientiään Kiinaan.

Yhdysvallat korostaa, että kauppasopimuksen lisätoimilla pyritään rajoittamaan Kiinan teknologista kehitystä. Washington on jo ottanut askelia tähän suuntaan. FBI on myös varoittanut maan yliopistoja siitä, että Kiina käyttää Yhdysvalloissa opiskelevia kiinalaisia vakoilemaan Amerikkaa. Yhä useammat kiinalaiset opiskelijat jättävät opintonsa amerikkalaisyliopistoissa välttääkseen Trumpin hallinnon vakoilusyytökset.

Yhdysvaltojen ja Kiinan kahdenvälisissä suhteissa on myös muita ongelmia, kuten Kiinan ja Hongkongin virkamiesten pakotteet Hongkongin oletettujen ”ihmisoikeusrikkomusten” vuoksi. Taiwanin poliittinen asema aiheuttaa päänvaivaa, samoin Spratlysaarten kiista ja uiguurimuslimien kohtelu Kiinan Xinjiangissa.

”Trumpin näkemys Kiinasta strategisena kilpailijana on edelleen ajankohtainen, ja Washington tulee painostamaan Pekingiä vielä lisää”, asiantuntija Kholodkov uskoo.

Muutoksia Venäjällä

Venäjällä hallitus erosi ja pääministeri meni vaihtoon. Presidentti Vladimir Putin jatkaa maan sisäpoliittista uudistustyötä.

On myös arvioitu, että Putin valmistautuu jo nykyisen virkakautensa päättymiseen ja vetäytymiseen presidentin tehtävistä vuonna 2024.

Dmitri Medvedevin tilalle pääministeriksi nousi 53-vuotias veroviraston johtaja, ekonomisti Mihail Mishustin. Hänestä tuskin tulee Putinin seuraajaa maan presidentiksi, mutta teknokraattina Mishustin lienee pätevä jatkamaan uudistuksia. Kansalaisten sosiaaliturvaa ja perheiden asemaa halutaan kohentaa.

Putin on ehdottanut myös nykyiseen, Jeltsinin ajoilta peräisin olevaan perustuslakiin muutoksia, jotka siirtäisivät valtaa pääministerille ja parlamentille. Kaksoiskansalaisilta evättäisiin myös pääsy poliittisen vallan huipulle, mikä on järkevä päätös, kun ottaa huomioon lännen salakavalat vallanvaihtoyritykset.

Sergei Minorov, Oikeudenmukainen Venäjä-puolueen johtaja, on kuvannut Putin ehdotusta kansallisen lainsäädännön, ennen kaikkea perustuslain, nostamisesta kansainvälisen oikeuden edelle, ”historialliseksi päätökseksi”. Lakiuudistus tulee vahvistamaan Venäjän kansallista suvereniteettia.

Entinen pääministeri Medvedev siirtyy kansallisen turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajaksi. Pääministerin valinta aiotaan myös siirtää presidentiltä parlamentille.

Putin aikoo ryhtyä johtamaan valtiollista neuvostoa, joka saisi lisää valtuuksia ja josta tulisi keskeinen päätöksentekofoorumi. Siihen antaisivat oman panoksensa myös presidentin hallinto, hallitus ja kuvernöörit.

On myös mahdollista, että Venäjä valmistelee järjestelmäänsä uuteen aikaan, jolloin esimerkiksi Ukrainan kysymys on saatu pois päiväjärjestyksestä, EU:n pakotteet puretaan ja talousyhteistyö Euroopan ja Venäjän välillä normalisoituu.

Olisi toivottavaa, että Venäjä tulisi mukaan luomaan uutta ”turvallisuusinfrastruktuuria” Eurooppaan, kuten Ranska on esittänyt. Esteenä on yhä Yhdysvallat, joka pyrkii torpedoimaan Euroopan ja Venäjän lähentymisen.

Toivottavasti Venäjästä ei tule koskaan länsimaiden tyylistä ”liberaalia demokratiaa”. Länsimaissa tämä järjestelmä tukee vain ylikansallisen talouseliitin valtaa ja pyrkii varmistamaan, ettei autenttista haastajaa nouse uhmaamaan heidän hallintoaan. Venäjäkin voisi ottaa mallia Kiinasta patrioottisen poliittisen järjestelmän suhteen.

Iranin ja lännen suhteet historian valossa

Kenraali Qassem Suleimanin kuolema edustaa uutta käännekohtaa Iranin ja Yhdysvaltojen välisissä suhteissa.

Suleimanin murhan myötä Iran on menettänyt karismaattisen sotastrategin, mutta myös Yhdysvaltojen maine ja status ovat kokeneet kolauksen.

Suleimani oli luomassa niin kutsuttua ”vastarinta-akselia”, joka yltää Iranista Irakiin ja Syyriaan, sekä muuallekin Länsi-Aasiaan. Hän ohjasi taitavasti myös Hizbollah-järjestön levittäytymistä ja taisteli lännen kouluttamia sunniterroristeja sekä Israelia vastaan. Tiedustelupalvelujen tarkkailussa Suleimani oli ollut jo pitkään.

Kysymys ei kuitenkaan ole ”terrorismista”, kuten amerikkalaisviranomaiset asian tavalliselle kansalle selittävät, vaan syvemmistä kysymyksistä. Vaikka ajatollah Khomeinin perustama järjestys joskus kaatuisikin, geopoliittisista ja geofilosofisista syistä pysyvä rauha lännen ja iranilaisen sivilisaation välillä on hyvin epätodennäköinen, kirjoittaa politiikan tutkija Emanuel Pietrobon.

Vuonna 1979 alkanut Iranin konservatiivinen vallankumous muistetaan yhtenä merkittävimmistä hetkistä alueen historiassa. Tästä huolimatta Yhdysvaltojen ja Iranin välinen ”kylmä sota” on vanhempaa perua, juontaen juurensa brittiläisen ja venäläisen imperiumin aikoihin. Tämä historiallinen periodi kesti 1930-luvulle asti, jolloin nämä kaksi valtakeskittymää ottivat toistuvasti yhteen pyrkiessään hallitsemaan eri alueita.

Tuona aikana britit vakiinnuttivat läsnäolonsa Intiassa ja kiinalais-kungfutselaisessa maailmassa, kun taas Romanovien perhe laajensi ”Kolmannen Rooman” rajoja arktiselle alueelle, Kaukasukselle ja turkkilaiseen keski-Aasiaan. Laajenemiskampanjat johtivat lopulta näiden kahden kilpailevan suurvallan yhteenottoihin Qajar-dynastian aikaisessa Persiassa.

Teheranilla oli jo tuolloin äärimmäisen tärkeä geostrateginen asema: sieltä oli suora yhteys Intian valtamerelle. Se oli myös pysyvä Lähi-idän, Keski- ja Etelä-Aasian kauppareittien yhteyspiste, sekä valtavien luonnonvarojen tyyssija.

Britit halusivat estää venäläisten pyrkimyksiä ja venäläiset taas halusivat luoda puskurivyöhykkeen Englannin kruunun ja tsaarien valloittamien Keski-Aasian alueiden välille. Valtakeskukset pääsivät sopimukseen vuonna 1907, jakaen keskenään Keski- ja Etelä-Aasian. Myös Persia sisältyi sopimukseen; maasta tuli etupiireihin jaettu vasallivaltio. Lontoo näytti kuitenkin onnistuvan tavoitteissaan venäläisiä paremmin.

Vuonna 1920 Lontoo käytti hyväkseen lokakuun vallankumousta ja sitä seuraavaa Neuvostoliiton sulkeutumista muulta maailmalta sementoidakseen otteensa Persiasta. Qajarien dynastia korvattiin Pahlavien dynastialla. Vallanvaihdon myötä valtaistuin siirtyi šaahi Reza Pahlaville sillä edellytyksellä, että ulko- ja energiapolitiikassa šaahi ajaisi Britannian etuja.

Lännessä Iranista on käytetty kreikkalaisilta periytyvää Persia-nimeä. Vuonna 1935 šaahi Reza Pahlavi vaati, että kansainvälinen yhteisö ryhtyy käyttämään maasta nimeä ”Iran”(persiankieliset iranilaiset olivat tosin jo sassanidien ajoista käyttäneet maasta tuota nimitystä, mikä tarkoittaa ”arjalaisten valtakuntaa”).

Šaahi sai kuitenkin tarpeekseen maansa vasalliasemasta lännen intressien puristuksessa. Kansallistamisohjelma ja energiapoliittiset muutokset tekivät hänestä pian epäsuositun alamaisen määräilevän Lontoon silmissä. Toisen maailmansodan syttyessä, Iso-Britannia ja Neuvostoliitto pelkäsivät Iranin liittyvän Saksan, Italian ja Japanin johtamiin akselivaltoihin ja niinpä ne hyökkäsivät Iraniin miehittäen maan.

Iso-Britannia ja Neuvostoliitto syrjäyttivät Reza Pahlavin ja nostivat valtaistuimelle hänen poikansa Mohammadin. Nuoren šaahin uskottiin osoittautuvan liittoutuneille kuuliaisemmaksi kuin Mauritiuksen saarelle maanpakoon ajettu isänsä. Iranilainen kansallismielisyys, yhdessä demokratiakehityksen myötä, nousi kuitenkin lopulta brittien suunnitelmien tielle.

Vuonna 1951 Iranin parlamentti äänesti kansallismielistä liikettä johtavan tohtori Mohammad Mossadeqin maan pääministeriksi. Šaahi joutui vahvistamaan valinnan. Mossadeqin hallinnon yhtenä tavoitteena oli kansallistaa Iranin öljyvarannot, jotka olivat brittiläisen öljy-yhtiön, Anglo-Iranian Oil Companyn, hallussa. Kansallistaminen heikensi öljyimperialistien taloudellista ja poliittista valtaa Iranissa. Tässä vaiheessa britit pyysivät Yhdysvaltoja apuun.

Kahden vuoden ajan Irania ravisutti epävakauttamisoperaatioiden aalto. Yhteiskunnallisen kuohunnan avulla maata yritettiin ohjata takaisin läntisille miehittäjille uskolliseksi. Lopulta CIA:n ja MI6:n myötävaikutuksella maassa suoritettiin sotilasvallankaappaus. Amerikan suosikki, kenraali Fazlollah Zahedi, julisti itsensä pääministeriksi; Mossadeq pidätettiin ja tuomittiin kotiarestiin.

Kuten Stephen Kinzerin kirja All the Shah\’s Men paljastaa, Yhdysvallat tuhosi itse toimillaan Iranin demokratisoitumisen. Tämä niin kutsuttu ”operaatio Ajax” sinetöi myös brittien valtakauden päättymisen Iranissa: nyt oli Rockefellerien ja Yhdysvaltojen vuoro ottaa alue hallintaansa. Iranista tuli Washingtonin intressejä ajava vasallivaltio Saudi-Arabian tapaan. Maan monarkistisena keulakuvana toimivan šaahin valtaoikeuksia lisättiin.

Pahlavin aikainen Iranin ”länsimaistaminen” sekä Amerikan tukeman hallitsijan omavaltaisuus eivät miellyttäneet kaikkia. Salainen poliisi pidätti, kidutti ja surmasi 1960- ja 1970-luvuilla lukuisia opposition kannattajia. Iranin salaisen poliisin, SAVAK:in, johtajat saivat koulutuksensa CIA:lta. Itse asiassa koko järjestö perustettiin CIA:n ja Israelin tiedustelupalvelu Mossadin avustuksella.

1970-luvun lopulla Iranissa kiehui otollisesti: oppositio vastusti šaahin itsevaltiutta ja konservatiiviset islamilaiset ryhmät vastustivat šaahin liberaalia ja länsimielistä politiikkaa. Seurasi lakkoja ja mielenosoituksia kaikkialla maassa. Sisällissotaa povaavan sekasorron keskellä šaahi perheineen lähti maanpakoon.

Islamilaisten ryhmien vastarinnan symboli, maanpaossa Ranskassa ollut ajatollah Ruhollah Khomeini, palasi voittoisana kotimaahansa ja julisti Iranin islamilaiseksi tasavallaksi. Maa sulkeutui sekä läntisiltä että itäisiltä blokeilta ja ryhtyi toteuttamaan omaa ideologista projektiaan. Khomeinin valtakaudella pitkällinen konflikti lännen kanssa siirtyi jälleen uuteen vaiheeseen.

Taloustieteessä puhutaan maista, joita vaivaa ”luonnonvarojen kirous” ja geopolitiikassa maista, jotka ovat ”maantieteensä vankeja”. Tutkija Pietrobonin mukaan Iran kuuluu molempiin kategorioihin; niinpä on todennäköistä, että yhteenotot lännen kanssa jatkuvat, hallitsipa Irania teokraattinen tai sekulaari vallanpitäjä.

Geo- ja talouspoliittisista syistä länsi ei halua antaa Iranin nauttia itsenäisyydestä kansainvälisenä toimijana. Trumpin hallinto, Israel ja Saudi-Arabia yrittävät hillitä Iranin vaikutusvallan kasvua alueella pakotteineen ja interventioineen. Samalla yritetään estää euraasialaisen valtakeskittymän levittäytyminen. Kiina on jo alueella silkkitiehankkeineen ja Venäjä Syyriassa. Mikä maailmanjärjestysmalli lopulta voittaa?

Iran on sijaintinsa ja luonnonvarojensa vuoksi osa suurta geopoliittista peliä, jonka taustalla rahavalta järjestelee omistuksiaan ja alueitaan. Tätä nykyä Iran on myös lännen sotilastukikohtien ympäröimä maa. Vaikka Teheraniin saataisiin uusi länsimielinen nukkehallitus, keinotekoinen ja pakolla aikaan saatu tila tuskin jatkuisi kauan; iranilaiset tuntuvat arvostavan päätäntävaltaa omista asioistaan.

Ettei historia toistaisi itseään, lännen olisi muutettava ajattelu- ja toimintatapojaan kansainvälisissä suhteissa, sanoo Pietrobon. Tutkijan mielestä nykyinen vallankäyttö ja turvallisuuspolitiikka tulisi korvata rauhanomaisella rinnakkaiselolla ja keskinäisellä kunnioituksella.  Kuulostaa hyvältä, mutta sangen utopistiselta. Tällaiseen mielenmuutokseen länttä hallitseva eliitti ei tunnu kykenevän.

Satiiria sodasta, terrorismista ja kapitalismista

”Vuosi 2020 on hädin tuskin ehtinyt alkaa, kun olemme jo käyneet kolmannen maailmansodan. Tämä sota ei ollutkaan niin apokalyptinen kuin alkuun odotettiin. Alustavan raportin mukaan globaali kapitalisti-imperiumi on selviytynyt verilöylystä lähes vahingoittumattomana”, kirjoittaa poliittinen satiirikko C.J. Hopkins.

Sotiminen alkoi Lähi-idässä, jossa Yhdysvallat teki laittoman ilmaiskun Irakin kansainvälisellä lentokentällä, surmaten lennokilla joukon ”terroristeiksi” mieltämiään iranilaisia ja irakilaisia sotilaita. Irakin hallitus tuomitsi iskun, mutta varmasti hekin ovat jonkin sortin Amerikka-vastaisia ”terroristeja”, joten heidän sanansa ei sivistyneessä Lännessä™ paljoa paina.

Yhdysvallat jatkaa ”terrorismin vastaista sotaansa” Irakin miehittämisen ohella, joten pulinat pois. Tällä kertaa Iranin islamilainen tasavalta joutuu esittämään ”terroristin” roolia, vaikka iranilaiset ovat aktiivisesti taistelleet Syyrian presidentti Assadin (siinä taas yksi ”terroristi”, jos Washingtonilta kysytään) puolella Yhdysvaltojen ja Israelin rahoittamia ja kouluttamia ”Isis- ja al-Qaida-terroristeja” vastaan. Mukana on häärinyt myös Putinin Venäjä, tuo ”euraasialaisen terrorismin” suurvalta.

Iran (joka on ollut virallisesti ”terroristiregiimi” tammikuusta 1979, jolloin iranilaiset syöksivät vallasta CIA:n ja MI6:n asettaman länsimielisen nukkehallitsijan) reagoi terroristikenraalinsa ennaltaehkäisevään murhaan kuten terroristit ainakin. He tekivät terroristisia ilmaiskuja amerikkalaistukikohtiin Irakissa, jossa nämä Yhdysvaltojen ja Naton ”vastaterroristit”, suomalaiset ”rauhanterroristit” apunaan, ovat jo ties monettako vuotta suorittamassa ”terrorismin vastaista operaatiotaan” läntisten angloamerikkalaissionistien perustamaa Isis-terroristijärjestöä vastaan.

Kuulostaako sekavalta ja omituiselta? Terroristeja siellä ja täällä, terrorismia kaikkialla. Joka tapauksessa miljoonat iranilaiset, jotka amerikkalaispropagandan mukaan vihasivat terroristikomentaja Suleimania, riensivät Irakin salamurhasta kuultuaan Iranin kaduille suremaan hänen kuolemaansa, polttaen Amerikan tähtilippuja ja huutaen ”kuolema Amerikalle” ja muita tuttuja ”Lähi-idän terroristien” iskulauseita.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa valta(vale)media lietsoi massahysteriaa. Jopa ihmiset, jotka eivät olleet koskaan edes kuulleet terroristikenraali Suleimanista tai osanneet näyttää Irania kartalta, tiesivät nyt, että Suleimani oli ”paha ihminen”, ”maailman ykkösterroristi”, joka joutikin tulla tapetuksi. Heidän mielestään Yhdysvaltojen pitäisi pommittaa koko Iran välittömästi maan tasalle. Myös Israelin pääministeri Bibi Netanjahu oli samaa mieltä, omaa korruptio-oikeudenkäyntiään odotellessaan.

Perifeerisen Suomen tasavallan Amerikka-mielinen presidentti Sauli Niinistö ja pääprinsessa Sanna Marin tuomitsivat myös Iranin inhottavan terrorismin. Nyt ei eletäkään enää synkkää neuvostoliittolaista YYA-aikaa, vaan ollaan ihanasti lännettyneitä. Suomalaislehdistö osasi myös noudattaa lännen hybridisodankäynnin asiantuntijoiden laatimaa käsikirjoitusta ja koko islamilaisen tasavallan hirveys paljastettiin suomalaisille. Tolkun oikeistokonservatiivit, liberaalit ja vihervasemmistolaiset olivat liikuttavan yksimielisiä: meidän täytyy olla Amerikan puolella, Irania vastaan!

Presidentti Trump, joka on demokraattien mukaan ”venäläisten agentti”, näytteli jälleen täyttä idioottia, kuten vain kokenut venäläinen agentti osaa. Kun Iranissa yhä surtiin Suleimanin salamurhaa, Trump alkoi pilkata Suleimania ja Iranin johtoa ja uhkasi pommittaa Iranin kulttuurikohteet rauniokasoiksi. Trumpin strategia oli vakuuttaa iranilaiset (ja koko muu maailma) siitä, että hän on mitä vaarallisin imbesilli, joka kykenee murhauttamaan vieraan valtion virkamiehiä, jos ulkoministeri Mike Pompeo, Bibi Netanjahu (tai Vladimir Putin?) niin käskee. Kaikki maailman maathan ovat nihilistisen Trumpin mielestä (Yhdysvaltoja ja Israelia lukuun ottamatta?) ”persläpimaita”, joilla ei ole merkitystä.

Joka tapauksessa iranilaiset kostivat. He tekivät sadistisen kylmäverisesti terrori-iskuja kahteen Irakissa sijaitsevaan amerikkalaistukikohtaan, vahingoittaen hieman kiinteistöjä ja sotilaskalustoa. Kumma kyllä, iranilaisterroristit eivät tappaneet tai vahingoittaneet iskuissa amerikkalaisia, eivät edes suomalaisia. Maksimoidakseen terroritekonsa hirveyden, iranilaiset vieläpä ilmoittivat tulossa olevista iskuista etukäteen, jotta Trumpin ja länsiliittouman omat terroristit ehtivät mennä suojaan. Saimme todistaa valtavaa teatterispektaakkelia, viihteellistettyä terrorismia.

Iranin ilmaiskujen jälkeen Trump astui jälleen kameroiden eteen ruskettuneena ja vakuutti, ettei Iranin sallita kehitellä ydinaseita ”niin kauan kuin hän on presidenttinä”. Ydinaseita Iran haluaa oikeasti vain amerikkalaisten sotahaukkojen fantasioissa, jossa islamilainen tasavalta tekee lisäksi kansallisen itsemurhan yrittämällä pyyhkiä Israelin pois maailmankartalta. Jälleen kerran Trump onnistui oratorisilla taidoillaan vakuuttamaan typertyneet äänestäjänsä toimenpiteidensä oikeellisuudesta.

Trumpin puheen jälkeen kaikille kävi varmasti selväksi, että täysimittainen ydinsota islamilaisen ”pahan akselin” kanssa oli onnistuneesti vältetty. Jälleen Lännen™ hyvät, demokraattiset vapauden voimat olivat niskan päällä ja julman aavikkouskonnon ajatollahien juonet oli tehty tyhjiksi. Koko maailma ja Israel saisivat kiittää Valkoisen talon kultahiuksista supermiestä tämän rohkeudesta taistelussa terroristeja vastaan. Trumpin taustavoimat myhäilivät tyytyväisinä: kiristetään vielä talouspakotteita ja kohta jälleen yksi vallanvaihto-operaatio on onnistuneesti suoritettu, ”Iranin kansan” nimissä tietenkin.

Jopa Hopkins vakavoituu hetkeksi hengästyttävän sotasatiirin jälkeen. Hän on sitä mieltä, että kolmatta maailmansotaa ei tule, koska se on jo käyty. ”Globaali kapitalisti-imperiumi” on tuon sodan jo voittanut. Todisteeksi Hopkins kehottaa lukijoita katsomaan karttoja, joissa näkyvät sotilasliitto Naton lukuisat tukikohdat eri puolilla maailmaa. Voimme tarkastella myös karttoja sijainneista, joissa Yhdysvaltojen armeija ”taistelee terrorismia vastaan”. Myös muita karttoja riittää ja niissä kaikissa on nähtävissä sama näkymä: ei ”Amerikan imperiumi”, vaan globaalin kapitalisti-imperiumin joka ilmansuuntaan yltävä reviiri.

Amerikka on simulaatio, väittää Hopkins. Se on globaalin kapitalisti-imperiumin nykyinen naamio, joka kätkee alleen sen tosiasian, ettei mitään ”Yhdysvaltoja” tai muitakaan valtioita ole enää olemassa: on vain koko maailman kattava kapitalistinen järjestelmä alueineen. Hopkinsin mukaan koko ajatus ”kolmannesta maailmansodasta”, jossa voimakkaat valtiot taistelisivat toisiaan vastaan, on ”puhdasta nostalgiaa”. ”Amerikka” ei halua valloittaa Irania. Kapitalisti-imperiumi haluaa ennemminkin ”uudelleenjärjestää” Iranin ja imaista sen osaksi imperiumia. Tämän takia Pompeo ja Trump sanovat, että Iranin pitäisi alkaa käyttäytymään kuin ”normaali maa”. Lännen toksista liberalismia ja talouden yksityistämistä kehiin, niin kyllä se siitä.

Kapitalisti-imperiumi ei näet välitä tuon taivaallista ”demokratiasta”, ”ihmisoikeuksista”, tai siitä, saavatko Iranin naiset käyttää minihameita, väittää Hopkins. Jos se välittäisi, se olisi jo uudelleen järjestänyt Saudi-Arabian ja suunnannut ”maksimaalisen painostuksensa” Israelia vastaan. Näin ei kuitenkaan ole tehty, koska kaikki on pelkkää silmänlumetta: ”demokratia\” on lännen Troijan hevonen. ”Yhdysvallat” on osa globalistien imperiumin asearsenaalia, joka eliminoi sisäistä vastarintaa ja uudelleen järjestelee aggressiivisesti alueita, jotka eivät ensi alkuun suostu alistumaan globaalin kapitalismin ylivaltaan.

Hopkins tylyttää vielä lisää. Voi olla ilahduttavaa heiluttaa kotimaan lippua, tai polttaa se, poliittisesta vakaumuksesta riippuen. Jossakin vaiheessa meidän kaikkien (eurooppalaisten, amerikkalaisten, brittien, jne) on kuitenkin tunnustettava tosiasia: me elämme jo globaalissa imperiumissa, joka aktiivisesti edistää vain omia intressejään, eikä suinkaan ”suvereenien kansallisvaltioiden” intressejä. Nationalismin ja populismin nousu Euroopassa ei tarkoita sitä, että 1930-luku tulee takaisin Hitlereineen, vaan sitä, että kansallisvaltio on henkitoreissaan ja kansallinen suvereniteetti on kuin ”kuolevan tähden supernova”. Tällä välin suomalaiset nuoret miehet voivat toki jatkaa larppaustaan Lapuan liikkeen hengessä.

Kolmas maailmansota oli ideologinen taistelu kahden kilpailevan hegemonisen järjestelmän välillä. Nyt se on ohi, väittää satiirikko Hopkins. Elämme globaalin kapitalismin maailmassa, jossa kansainvälinen valuuttajärjestelmä määrää elämän kokonaisuudesta tällä planeetalla. Ei ole enää kansoja ja valtioita. Tämä järjestelmien järjestelmä, ylikansallinen rahavallan hegemonia, pitää meitä jokaista otteessaan lumedemokratian, talouselämän ja yhteiskunnallisen kielipelin avulla.

Imperiumin edusmiehet eivät ole tyytyväisiä ennen kuin koko maailma on muutettu yhdeksi suureksi, arvovapaaksi, uusfeodaaliseksi, yksityisomisteiseksi markkinapaikaksi. Ehkä meidän kannattaa unohtaa kolmas maailmansota, ja keskittyä neljänteen maailmansotaan, jossa ”normaaleista”, liberaalidemokraattisista ja lännetetyistä alueista koostuva kapitalisti-imperiumi taistelee vihoviimeisiä ”terroristeja” vastaan.

Tulitauko Libyaan rauhankonferenssia odotellessa

Kenraali Haftarin johtama Libyan kansallisarmeija ja Tripolin väliaikaishallinto ovat suostuneet Venäjän ja Turkin johtajien ehdottamaan tulitaukoon.

Tavattuaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin Moskovassa lauantaina, Saksan liittokansleri Angela Merkel on myös vaatinut loppua kahden kilpailevan osapuolen välisille taisteluille.

Kenraali Khalifa Haftar ei aluksi suostunut tulitaukoon, mutta hänen mielensä näyttää sittemmin muuttuneen. Poliittisen prosessin aloittamiseen ja sodankäynnin päättymiseen lienee vielä matkaa, mutta tulitauko alkoi keskiyöllä 12. tammikuuta.

Libya on ollut kilpailevien joukkojen taistelutantereena siitä lähtien, kun Yhdysvaltojen johtaman sotilasliitto Naton ”interventio” kaatoi Muammar Gaddafin hallituksen vuonna 2011. Gaddafin brutaali surma laukaisi väkivallan kierteen. Maa vajosi jopa orjakauppaan ja pakolaisten virta suuntasi kohti Eurooppaa.

Tripolin väliaikaishallinto on kansainvälisesti tunnustettu elin, mutta Libyan kansallisarmeija kontrolloi nyt suurinta osaa maasta. Viime kuukausina taistelut ovat kiihtyneet. Haftarin kansallisarmeija on edennyt kohti Tripolia ja Turkki on lähettänyt joukkoja tukemaan sikäläistä hallintoa.

Myös Euroopan unioni on osallistunut selkkauksen setvimiseen. Italian pääministeri Giuseppe Conte on tavannut kenraali Haftarin Roomassa, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Joseph Borrell ovat neuvotelleet Tripolin väliaikaishallituksen pääministeri Fayez al-Sarrajin kanssa Brysselissä.

Saksan Angela Merkel on Vladimir Putinin tavattuaan ehdottanut rauhankonferenssia pidettäväksi Berliinissä, jotta Libyan konfliktiin löydettäisiin viimein poliittinen ratkaisu. Toivottavasti asia etenisi pian.

Libyaan tarvitaan rauha, jotta maata voidaan alkaa jälleenrakentamaan Yhdysvaltojen ja Naton tuhotöiden jälkeen. Jos tässä onnistutaan, Libyan kautta Eurooppaan vyöryvä siirtolaisvirta saataisiin myös loppumaan.

Iranin lentoturma

Politiikan kommentoija ja Jemeniä tukeva australialainen aktivisti Jay Tharappel kirjoittaa Iranin lentoturmasta.

Iran ampui vahingossa alas ukrainalaisen lentokoneen, surmaten 176 matkustajaa. Kyseessä on tragedia, josta vastuussa olevat tuskin koskaan tulevat antamaan tekoa anteeksi itselleen.

Amerikkalaisten hyökkäykset ja vakoiluoperaatiot ovat jatkuneet Iranin ilmatilassa jo vuosikausien ajan, vaikka läntinen valta(vale)media ei tätä salaista sodankäyntiä juuri mitenkään huomioikaan.

Iranilainen sotilas tekee virheen kovan paineen alaisena ja sen ansiosta Yhdysvaltojen koalitio, brittien suurlähettiläs etunenässään, ohjaa jälleen mielenosoituksia Teheranin kaduilla. Trumpin Twitter-tililtä yllytetään mielenosoittajia farsin kielellä.

Tätäkään onnettomuutta ei olisi tapahtunut, jos Yhdysvallat olisi vetäytynyt Irakista Isisin tappion jälkeen. Sen sijaan Washington puskee eteenpäin uutta Iranin vastaista rintamaa, uutta sotaa Irakissa ja globaalin tason yhteydenottoa kilpailevien suurvaltojen, Kiinan ja Venäjän, kanssa, kirjoittaa Tharappel.

Yhdysvallat ei tule suosiolla jättämään aluetta. Heillä on myös omat kätyrinsä alueen eri maissa. Esimerkiksi Irakissa on kansanedustajia, jotka kieltäytyvät vaatimasta amerikkalaisjoukkojen poistumista maasta. Myös kurdien hallitsemat alueet Irakissa ja Syyriassa sallivat Yhdysvaltojen jatkaa toimintaansa.

Verrattuna Yhdysvaltojen reaktioon heidän ammuttuaan alas iranilaisen matkustajakoneen vuonna 1988, Iran kantaa moraalisen vastuunsa ukrainalaiskoneen alasampumisesta, toteaa Tharappel. Iranin presidentti Hassan Rouhani kutsui Twitterissä onnettomuutta ”anteeksiantamattomaksi virheeksi”; syylliset tahot tullaan saattamaan vastuuseen.

Yhdysvallat sen sijaan palkitsi iranilaiskoneen vuonna 1988 alas ampuneet henkilöt kunniamerkein, sanoo Tharappel. Turmassa sai surmansa 290 ihmistä. Yhdysvallat ei pyytänyt tapausta anteeksi Iranilta. Myöhemmin esimerkiksi presidentti Bush vanhempi totesi, ettei hän tule koskaan pyytämään Yhdysvaltojen tekoja anteeksi, olivatpa tosiseikat millaisia tahansa.

Jopa New York Times kirjoittaa lukijoidensa pitävän ”presidentti Trumpia yhdessä iranilaisten kanssa” vastuussa 176 matkustajan kuolemasta. Tharappelin mielestä on vaikea välttää johtopäätöstä, että Yhdysvallat aloitti tämän traagisen tapahtumaketjun holtittomalla terrorismillaan.

Viktor Orbán: Israelin ja Yhdysvaltojen puolella Irania vastaan

Unkarin pääministeri Viktor Orbán toivoo, että Euroopan unioni omaksuisi ”Israelin ja Yhdysvaltojen asenteen Irania kohtaan”.

Orbánille ei näköjään riitä, että monet EU:n jäsenmaat, Suomi mukaan lukien, ovat jo tuominneet Iranin iskut Irakin amerikkalaistukikohtiin.

Orbán antoi lausuntonsa Budapestissa sen jälkeen, kun presidentti Donald Trump oli kutsunut maailman johtavia maita liittymään Yhdysvaltojen rinnalle ”Iranin eristämiseksi”.

Orbánin lausunto on samoilla linjoilla italialaisen oikeistopopulisti Matteo Salvinin Israelia ja amerikkalaista ”vapautta ja demokratiaa” ylistävän kommentin kanssa. Valitettavasti näyttää siltä, että Euroopan kansallismieliset puolueet ovat kaikki kritiikittömästi Israel- ja Amerikka-mielisiä.

Eikä tässä kaikki. Unkarin pääministerillä on ”lämmin suhde” myös Israelin Benjamin Netanjahun kanssa. Netanjahu on kiitellyt Orbánia ”Unkarin tuesta Israelille kansainvälisillä foorumeilla”.

Samaan aikaan sionisteja lähellä olevat juutalaisjärjestöt kuitenkin parjaavat Euroopassa nousevaa ”nationalismia” ja vaativat euromaita ottamaan aina vain lisää pakolaisia ja siirtolaisia Afrikasta ja muualtakin. Tämäkään ilmeinen ristiriita ei näytä kansallismielisiä haittaavan, tai ainakin siitä pyritään vaikenemaan.

Orbánin asenne ei toisaalta yllätä. Konservatiivikristityt ovat jo kauan vannoneet uskollisuuttaan Israelille vääristyneeseen teologiaan vedoten. Perinteisten valtapuolueiden lisäksi sionistiregiimi pyrkii hyödyntämään myös eurooppalaista uusoikeistoa omaa etuaan ajaessaan. Eurooppalaiset identitäärit puolestaan näkevät etnokraattisen Israelin laitaoikeistolaisena mallivaltiona.

Tel Avivin strategiassa uusi oikeistopopulismi hyväksytään, mikäli puolueet puolustavat Israelia Palestiinan sijaan. Myös liberaalien ja keskustaoikeistolaisten valtapuolueiden kanssa sionistien poliittinen allianssi jatkuu kuten ennenkin; johtavat poliitikot vierailevat kipa päässä itkumuurilla.

Toteutuuko Orbánin vaatimus EU:lle noudattaa Israelin ja Yhdysvaltojen linjaa? Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel on ollut yhteydessä Iranin presidentti Hassan Rouhaniin ja kehottanut Teherania kansallisen edun vastaisesti pitäytymään ydinsopimuksessa, josta Yhdysvallat jo vetäytyi.

EU-johtajat kokoontuvat keskustelemaan Iranin ja Yhdysvaltojen tilanteesta tänään. Brysselissä puhutaan Iranin ja Yhdysvaltojen välisistä suhteista sekä Teheranissa pudonneesta Boeing-matkustajakoneesta.

Lauantaina Saksan liittokansleri Angela Merkel matkustaa Moskovaan keskustelemaan presidentti Vladimir Putinin kanssa. Onko kulissien takana sovittu jo jotain konkreettisempaa, vai jatkuuko konflikti ja pakotepolitiikka entiseen malliin? Uskaltaako Euroopan unioni vastustaa Yhdysvaltojen Iran-politiikkaa?

Niinistö ja Marin: Suomi tuomitsee Iranin

Iranin iskut Irakissa oleviin amerikkalaistukikohtiin herättivät Suomen presidentin ja pääministerin kommentoimaan asiaa Yhdysvalloille uskollisesta näkökulmasta.

”Suomi tuomitsee Iranin tekemät ohjusiskut”, presidentti Sauli Niinistö sanoo lausunnossaan. On kuvaavaa, että iranilaiskenraalin murhaa Niinistö ei ole sanallakaan tuominnut; sitä koskevassa aiemmassa lausunnossa viitataan vain epämääräisesti ”Bagdadin tapahtumiin”.

Myyttinen ”kansainvälinen yhteisö” mainitaan myös: Niinistön mukaan tämän yhteisön on ”tehtävä kaikkensa, että väkivallan kierre katkeaa”. Niinistön Suomi vaatii Iranin viranomaisia antamaan ”täyden selvityksen toimistaan”.

Myös pääministeri Sanna Marin kirjoittaa iskuista Twitterissä. ”Suomi tuomitsee Iranin tekemät ohjusiskut ja edellyttää, että Iran antaa selvityksen toimistaan”, Marin kirjoittaa Niinistön lausuntoa myötäilevään tyyliin. En ihmettelisi, vaikka lausunnot olisivat saman haamukirjoittajan laatimia.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen puolestaan kommentoi, että tilanne Irakissa on ”kärjistynyt ja muuttunut entistä vakavammaksi” Iranin iskujen myötä. Kaikkonen katsoo, että suomalaissotilaiden jatkamista Irakin operaatioissa on ”arvioitava yhdessä Yhdysvaltojen johtaman koalition kanssa”.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, konkaripoliitikko Ilkka Kanerva on yllättynyt siitä, että Iran ”teki iskun itse”, eikä käyttänyt puolisotilaallisia ryhmiä. Kanervan väittämän mukaan iskut eivät aiheuttaneet kuolonuhreja. Oliko Iranin tarkoituskin antaa vain varoitus ennen länsijoukkojen vetäytymistä?

Uutisointi Lähi-idän (tai oikeammin Länsi-Aasian) asioista on hyvin asenteellista suomalaisissa tiedotusvälineissä. Kaikessa huomioidaan propagandistisesti vain Lännen™ näkökulma, valtamedian journalismin ollessa Amerikka-mielisempää kuin koskaan. Edes Trumpin presidenttiys ei poista virallisen Suomen uskollisuutta läntiselle info- ja hybridisodankäynnin rintamalle.

Iranin isku amerikkalaistukikohtiin

Iranin vallankumouskaarti on iskenyt kahta amerikkalaisjoukkojen Irakissa käyttämää lentotukikohtaa vastaan ballistisilla ohjuksilla.

Keskiviikkoyönä toteutetun iskun tuhoista tai henkilövahingoista Ain al-Asadin lentotukikohdassa ja Erbilin tukikohdassa ei ole vielä vahvistettua tietoa. Ain al-Asad on Yhdysvaltojen vanhin ja suurin tukikohta Irakissa.

Erlibin alueen tukikohdassa on myös jostakin syystä suomalaisia \”rauhanturvaajia\” avustamassa amerikkalaisia miehitysjoukkoja. Suomalaissotilaat viettivät yönsä pommisuojassa ja ovat puolustusministeriön mukaan kunnossa. Kenen intresseissä on Suomen sotilaallinen läsnäolo Irakissa?

Irakin asevoimien mukaan Iranin ohjusiskuista ei ole aiheutunut vahinkoja Irakin omille joukoille. Armeijan tiedotteen mukaan Iranista laukaistiin yhteensä 22 ohjusta. Niistä 17:n kohteena oli Ain al-Asadin lentotukikohta. Erbilin amerikkalaistukikohtaan ammuttiin viisi ohjusta. Iskut alkoivat kello 1:45 Irakin aikaa (2:45 Suomen aikaa) ja kestivät noin puoli tuntia.

Amerikkalaisviranomaisten mukaan tiedossa ei toistaiseksi ole amerikkalaisuhreja. Iranilaismediassa väitettiin tosin, että ainakin \”80 amerikkalaisterroristia\” sai surmansa iskuissa (Iranin parlamentti on määritellyt kaikki alueella toimivat amerikkalaisjoukot terroristeiksi).

Iranin valtiontelevision mukaan Iran laukaisi 15 ohjusta, eikä yhtäkään niistä torjuttu. Iranilaislähteiden mukaan myös Yhdysvaltojen helikopterit ja muu kalusto vaurioituivat iskuissa pahoin. Yhdysvallat on toistaiseksi onnistuneesti pimittänyt tietoa vahingoista. Trump itse twiittasi \”kaiken olevan kunnossa\”.

Mikäli Yhdysvallat ryhtyy vastaiskuun, Iranin vallankumouskaartilla on jo tähtäimessään \”sata muuta mahdollista kohdetta alueella\”. Iranin korkeimman hengellisen johtajan, ajatollah Khamenein toimisto on ilmoittanut, että keskiviikkoyönä toteutettu isku oli \”heikoin\” eri vaihtoehdoista, \”pelkkä läimäys\”. Iran on uhannut vastata komentaja Qassem Suleimanin salamurhaan.

Saksa ilmoitti jo maanantaina, että se on siirtämässä osan sotilashenkilöstöstään Irakista turvallisuussyiden takia. Sotilasliitto Nato ilmoitti tiistaina, että se siirtää joitakin joukkojaan pois Irakista tai toisiin paikkoihin Irakin sisällä.

Ainoa järkevä teko Trumpilta olisi lakkauttaa koko Yhdysvaltojen johtaman \”koalition\” toiminta Irakissa ja lennättää joukot kotiin. Lännen narratiivia tukevat \”asiantuntijat\” harhauttavat ihmisiä hokemalla, että Washingtonin johtaman liittouman vetäytyminen Irakista voisi johtaa \”terroristijärjestö Isisin voimistumiseen\”.

Koska Isis on alunperinkin lännen globalistien luomus, oikea selitys on, että amerikkalaisjoukkojen ja muiden vierassotilaiden poistuminen Irakista ja muualtakin Lähi-idästä lisäisi paikallisten valtioiden suvereniteettia ja muuttaisi geopoliittista asetelmaa. Tähän ei Yhdysvaltojen ja lännen \”koalition\” takana vaikuttava juonikas eliitti ole tietenkään valmis.

Putinin hetki?

Paul Craig Robertsin mielestä Vladimir Putin on tällä hetkellä ”merkittävin johtaja maailmanpolitiikassa”.

Putin selviytyi ja nousi ”Yhdysvaltojen ja Israelin korruptoimalla Venäjällä” Jeltsinin aikana ja nosti Venäjän takaisin suurvallaksi.

Roberts kertaa, kuinka Putin hoiti menestyksellä ”amerikkalais-israelilaiset aggressiot Etelä-Ossetiaan liittyen” sekä liitti Krimin niemimaan kansanäänestyksen myötä takaisin Venäjään.

Putin on sietänyt lännen\”jatkuvaa loukkausten ja provokaatioiden virtaa” ilman suurempia vastatoimia. Robertsin mielestä Putin on sovinnollinen ja rauhaa rakentava, mutta vahva johtaja.

Putin tietää, että amerikkalainen imperiumi perustuu ylimielisyyteen ja valheeseen. Yhdysvallat onkin pitkään ollut laskusuunnassa taloudellisesti, sosiaalisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti. Putin ymmärtää, ettei sodankäynti palvelisi venäläisiä intressejä.

Iranin sotilasjohtaja Qassem Suleimanin poliittinen salamurha on Robertsin mukaan ”himmentänyt Trumpin johtajuutta ja asettanut Putinin valokeilaan”. Roberts uskoo, että ”aika on kypsä Putinille ja Venäjälle omaksua maailman johtajuus”. Tässä Roberts mielestäni liioittelee, kuten hänellä on usein tapana provosoivissa kolumneissaan.

Suleimanin murha oli rikollinen teko, joka voisi olla alku kolmannelle maailmansodalle, aivan kuten Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Frans Ferdinandin murha sai liikkeelle ensimmäiseen maailmansotaan johtavan tapahtumaketjun. Vain Venäjä yhdessä Kiinan kanssa voi estää sodan, jonka Washington on pannut alulle, väittää Roberts.

Putin ymmärtää, että Syyrian epävakautusyritys oli suunnattu myös Venäjää vastaan. Venäjä puuttui peliin, voitti Washingtonin rahoittamat ja aseistamat joukot ja palautti vakauden Syyriaan. Nyt Washington kumppaneineen on päättänyt hyökätä nousevaa Euraasiaa vastaan Iranin kautta. Iranin epävakauttaminen palvelisi sekä Yhdysvaltojen että Israelin etuja, Roberts arvioi.

Israelille Iranin häviö lopettaisi tuen libanonilaiselle Hizbollah-järjestölle, joka on jo kahdesti päihittänyt Israelin asevoimat ja estänyt sionisteja miehittämästä Etelä-Libanonia. Washingtonille Iranin tuho auttaisi CIA:n tukemia jihadisteja, jotka voisivat levittää epävakautta myös Venäjän federaatioon. Iran on geopoliittisesti tärkeä solmukohta.

Ellei Putin alistu angloamerikkalaissionistien tahtoon, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin estää hyökkäys Iraniin. Robertsin mielestä Putinin tulisi ilmoittaa, että Iran on Venäjän suojeluksessa. Tämä olisi Robertsin mukaan Putinille vaikeaa, koska ”epäpätevät historioitsijat” ovat saaneet Venäjän johtajan uskomaan, että tällaiset allianssit ovat sotien syy.

Roberts taas on vakuuttunut, että allianssi kuitenkin estäisi uuden sodan. Eivät edes ”mielipuoli rikollinen Netanjahu” ja ”Amerikan hullut neokonservatiivit” uskaltaisi käydä sotaan Irania vastaan, jos Venäjä ja Kiina, ehkä yhdessä Intian ja Turkin kanssa, olisivat liittoutuneet vastustamaan sotaa.

Jos Putin ei ole valmis menemään näin pitkälle, hän voi myös yrittää rauhoittaa tilannetta antamalla Iranille parhaimman venäläisen ilmatorjuntajärjestelmän venäläisine kouluttajineen, Roberts ehdottaa. Tämä toimisi varoituksena Yhdysvalloille ja Israelille. Tämän jälkeen Putin voisi vaatia osapuolia neuvonpitoon; diplomaatin rooli sopisi Venäjälle hyvin Lähi-idän asioissa.

Putinin ei niinkään tarvitse pelastaa Irania, vaan saada Trump luopumaan sodasta, joka tuhoaisi tämän presidenttiyden. Putin voisi Robertsin mielestä asettaa hinnaksi vaikkapa strategisia aseita koskevan Start-sopimuksen uusimisen tai sotilasliitto Naton vetäytymisen Venäjän rajoilta.

”Iranin nykyiset ohjukset kykenevät upottamaan amerikkalaisalukset Iranin aluevesiltä. Kiinalaiset ohjukset voivat upottaa amerikkalaisalukset Kiinan läheltä. Venäläiset ohjukset kykenevät upottamaan amerikkalaisalukset missä maailmankolkassa tahansa”, Roberts julistaa. Washington ei enää hallitse Lähi-itää. Amerikkalaiset joutuvat ennen pitkää luovuttamaan ja lähtemään alueelta.

Robertsin ”putinistinen” hehkutus ottaa kuitenkin huomioon, että Washington on sen verran ”tyhmä ja ylimielinen”, että Putinin, Kiinan ja Iranin on pidettävä mielessä Trumpin hallinnon arvaamattomuus. Ajattelematon hallitus kykenee vetämään tuhoon itsensä lisäksi myös muut osapuolet.

Lähi-idän konflikti sisältää riskejä myös Venäjälle. Israel yrittää Robertsin mukaan varmasti saada Washingtonin tekemään likaisen työn ja iskemään Iraniin jonkun tekosyyn varjolla. Tällöin Venäjä ja Kiina joutuvat väkisinkin jotenkin mukaan kamppailuun. Roberts katsoo, että Putinin olisi parempi ottaa aloite omiin käsiinsä ennen tätä. Se olisi parempi myös muulle maailmalle.