Vuoteen 2010 mennessä Kiina oli alkanut vaikuttaa globaaliin tietoisuuteen uudella tavalla, toteaa Kiinan tuntija Martin Jacques brittiläisessä The Guardian-lehdessä.

Ennen vuotta 2008 lännessä uskottiin yleisesti, että ennemmin tai myöhemmin Kiina tulisi kärsimään vakavasta talouden taantumasta. Taantumaa ei ennustetussa mittakaavassa koskaan tullut. Sen sijaan Yhdysvalloista alkunsa saanut talouskriisi koettelikin länsimaita; sillä oli valtavia seurauksia läntiselle vakaudelle ja itseluottamukselle.

Viimeisen vuosikymmenen aikana Kiinasta on tullut globaalin talouskasvun veturi. Maailmanpankin kansainvälisen vertailun mukaan Kiinan talous ylitti Yhdysvaltojen talouden jo vuonna 2014, kun mittarina toimi ostovoimapariteetti. Vaikka Kiinan kasvuvauhti on hieman hiljentynyt nykyiseen 6,2 prosenttiin, se on yhä yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista, väittää Jacques. Tänä päivänä sen talous on kaksi kertaa niin suuri kuin se oli vuonna 2010.

Ymmärrettävästi lännen on vaikea hyväksyä uuden \”Kiina-ilmiön\” luonnetta. Tuntemukset vaihtelevat epäuskosta syyttelyyn ja varovaiseen arvostukseen, mutta tuskin ihailuun. Kiinan demonisointi on vahvasti esillä lännen infosodankäynnissä; enää pelkkä \”Venäjän uhka\” ei riitä. Kiinan nousu on Jacquesin mukaan aiheuttanut Yhdysvalloille ja Euroopalle eksistentiaalisen kriisin, joka saattaa kestää vuosisadan loppuun asti. Lännen tähti on laskussa ja Kiinan nousu on harvinainen, historiallisesti merkittävä tapahtuma, joka tulee mullistamaan maailman.

Vielä viisi-kymmenen vuotta sitten Kiina oli synonyymi halpatyölle. Lännessä ajateltiin, että Kiina tulee jatkossakin jäljittelemään lännen tuotteita ja keksintöjä, eikä kykene omiin innovaatioihin. Kiina on sittemmin osoittanut olevansa vakavasti otettava ja kekseliäs talous: Shenzhenin erikoistalousalueesta on tullut Piilaakson kilpailija ja tällä välin Huawei, Tencent ja Alibaba ovat nousseet samaan sarjaan Microsoftin, Googlen, Facebookin ja Amazonin kanssa. Miksi tämä olisi niin yllättävää, kysyy Jacques. Kiina on rikas ja älyllisesti kehittynyt sivilisaatiovaltio, joka panee paljon painoa oppimiselle ja koulutukselle.

Jacquesin mielestä ehkä selvin ilmentymä Kiinan kasvavasta vaikutusvallasta on vuonna 2013 alulle saatu Vyö ja tie-infrastruktuurihanke. Kunnianhimoisena tavoitteena on rakentaa uusia yhteyksiä kaikkialle Euraasiaan, joka toimii jo kotina kuudellekymmenelle prosentille maailman väestöstä. Jo yli 140 maata, valtaosa kehittyneistä maista, on sitoutunut mukaan hankkeeseen. Siinä missä nykyinen \”kansainvälinen järjestys\” lähestyy iltahämäräänsä, Vyö ja tie-hanke voidaan nähdä symbolisesti \”uuden järjestyksen alkiona\”, Jacques esittää.

Mitä tähän sanoo Yhdysvallat ja lännen establismentti? Yli neljän vuosikymmenen ajan Kiinan ja Yhdysvaltojen suhde on ollut suhteellisen suotuisa. Donald Trumpin valinta presidentiksi vuonna 2016 merkitsi käännekohtaa. Trumpin vihamielisyys Kiinaa kohtaan ei ole kuitenkaan ainutlaatuista. Samat tuntemukset jaetaan sekä demokraattien että republikaanien riveissä. Vihamielinen asenne pohjautuu pelkoon: globaalisti proaktiivinen Kiina on uhka amerikkalaiselle hegemonialle. Monet amerikkalaiset katsovat tämän hegemonia-aseman kuuluvan kotimaansa DNA:han, veistelee Jacques.

Jo nyt on ilmeistä, ettei Trumpin Kiinan vastainen kauppasota ole saavuttanut tavoitteitaan. Myöskään teknologiasota Kiinaa vastaan ei edisty toivotulla tavalla: Huawein 5G on jo saanut jalansijaa suuressa osassa maailmaa, Euroopan maat mukaan luettuna, Jacques muistuttaa. Yhdysvaltojen ja Kiinan välisten suhteiden heikkeneminen saattaa ensi alkuun näyttää uudelta kylmältä sodalta, mutta se ei suju edellisen tavoin. Tuolloin Yhdysvallat oli nousussa ja Neuvostoliitto laskussa, nyt on Kiinan tilaisuus nousta.

Aiemman kylmän sodan päällimmäinen piirre oli asevarustelukilpa. Kiina ei ole historiansa aikana kuitenkaan koskaan kilpaillut muiden maiden kanssa sotilasmahtina. Verrattuna Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan aggressiiviseen laajentumispolitiikkaan, Kiina on toiminut huomattavasti hillitymmin. Jatkuuko sama linja myös tulevaisuudessa? Kiinan kansantasavallan 70-vuotisjuhlan paraatissa esiteltiin ylpeästi uutta kiinalaista aseteknologiaa.

Uudenvuoden puheessaan presidentti Xi Jinping mainitsi Kiinan tavoitteena olevan köyhyyden poistaminen ja sitoutuminen maailmanrauhan edistämiseen. Hän totesi Kiinan omaavan ystäväkansoja maailman joka kolkassa ja viittasi jälleen ihmiskuntaan \”yhteisen tulevaisuuden yhteisönä\”. Uusi silkkitie tulee yhdistämään Kiinan Eurooppaan, Afrikkaan ja Lähi-itään. Kiina tulee viemään globalisaatiota eteenpäin euraasialaisilla ominaispiirteillä.

Seuraavan vuosikymmenen aikana länsikeskeisen kansainvälisen järjestelmän pirstoutuminen jatkuu, samalla kun kiinalaisjohtoisten instituutioiden vaikutusvalta maailmalla kasvaa. Jacquesin mukaan prosessi tulee olemaan \”epätasainen, arvaamaton ja ajoittain hyvin jännittynyt, mutta loppujen lopuksi väistämätön\”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s