Veteraanitoimittaja Martin Wolf kirjoittaa Financial Times-lehden kolumnissaan tulevasta Yhdysvaltojen ja Kiinan välisestä \”satavuotisesta konfliktista\”.

Yhdysvaltojen poliittinen eliitti demokraateista republikaaneihin tuntuu olevan yhtä mieltä \”uudesta kylmästä sodasta\”. Se, mikä vielä aikaisemmin olisi luokiteltu pelotteluksi ja uhkakuvien maalailuksi, on nyt konsensusajattelua, väittää myös entinen brittidiplomaatti Alastair Crooke.

Wolfin mukaan Neuvostoliiton katoaminen jätti jälkeensä suuren tyhjiön. \”Sota terrorismia vastaan\” ei kyennyt sitä täyttämään, vaikka lännen ja islamin välistä \”sivilisaatioiden yhteentörmäystä\” yritettiin korostaa Bushin hallinnon ja neokonservatiivien kulta-aikana. Kiina sopii täydellisesti lännen viholliskuvaan. Yhdysvalloille se on ideologinen, sotilaallinen ja taloudellinen vihollinen, jota tarvitaan tänä päivänä. Wolf sanoo tulleensa näihin johtopäätöksiin \”tämän vuoden Bilderberg-kokouksen myötä\”.

Ei ole väliä, onko Donald Trump Kiina-vastaisuuden takana. Trumpia kutsutaan toki \”protektionistiksi\” ja jopa \”nationalistiksi\”, olipa tässä todellisuudessa perää tai ei. Taustalla on Yhdysvaltojen pysyvän valtiokoneiston ja ulkopoliittisen doktriinin laatijoiden halu pitkittää Amerikan hegemoniaa. Tähän pyritään kontrolloimalla ja vastustamalla Kiinaa. Wolfin mielestä on harhaista kuvitella, että \”sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys ja globalisoitu talous\” tulisivat selviytymään tästä konfliktista.

Wolfista on \”masentavaa\”, että Kiina on itse asiassa oikeassa monessa asiassa. Yhdysvaltojen syytökset Kiinan suorittamista arvokkaiden tietojen ja yrityssalaisuuksien varastamisesta ja hakkeroinneista ovat Wolfista kyseenalaisia ja liioiteltuja. Kiinan syyttäminen epäreilusta kaupankäynnistä ja huijaamisesta on myös tekopyhää, koska Wolfin mukaan Trumpin hallinto on itse rikkonut kaikkia yhteisesti laadittuja sääntöjä. Niinpä sille ei jää enää muuta neuvotteluasemaa Kiinan suhteen kuin suorasukainen uhkailu ja voimapolitiikka.

Kauppasodan kimurantit kuviot voitaisiin sopia huolellisella neuvottelulla, mutta näin ei tule käymään, sillä Yhdysvallat kyseenalaistaa Kiinan koko valtiojohtoisen talousjärjestelmän. Pelko Huawein ylivoimaisuudesta on saanut Washingtonin demonisoimaan Kiinaa \”uhkana kansalliselle turvallisuudelle\” ja \”teknologiselle autonomialle\”. Vapaa kaupankäynti ja yritysten halu päästä Kiinan markkinoille nähdään Valkoisen talon silmissä yhä enemmän \”veljeilynä vihollisen kanssa\”, Wolf arvioi.

Kilpailu Pekingiä vastaan saa myös uuden kylmän sodan piirteitä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, Yhdysvaltojen ulkoministeriön ulkopoliittisen linjan suunnittelusta vastaava Kiron Skinner on todennut, että \”ensimmäistä kertaa Yhdysvalloilla on vastassa kilpaileva suurvalta, joka ei ole kaukaasialainen\”. Skinner on raamittanut Yhdysvaltojen ja Kiinan konfliktin \”sivilisationaalisena ja rodullisena sotana\”, ja siten \”ratkaisemattomana konfliktina\”. Wolfin mielestä tämä ei ole sattumaa ja kertoo jotain Yhdysvaltojen suunnasta. Rasistisen oloisista lausunnoistaan huolimatta Skinner (joka on itse afroamerikkalainen), saa yhä jatkaa työssään.

Yhdysvaltojen ja Kiinan konfliktia esitellään myös ideologisena ja taloudellisena kamppailuna. Tällöin painotetaan presidentti Xi Jinpingin \”marxilaista retoriikkaa\” ja vedotaan Kiinan kommunistisen puolueen vahvaan rooliin. Finanssipuolella taas korostetaan Kiinan uhkaa \”nousevana talousmahtina\”. Molemmat näkökulmat luovat asetelmaa pidemmän aikavälin konfliktista, joka on vasta alullaan.

Wolf on sitä mieltä, että kyseessä on \”aikamme tärkein geopoliittinen tapahtuma\”. Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen konflikti pakottaa ennemmin tai myöhemmin kaikki muut valitsemaan puolensa, tai ylikorostamaan puolueettomuuttaan. Wolfin mielestä tämä on erittäin vaarallista ja voi tehdä tulehtuneesta, mutta kuitenkin yhä hallinnassa olevasta tilanteesta, täysimittaisen suurvaltojen välisen konfliktin ilman järkevää syytä.

Wolfin mukaan Kiinan ideologia ei ole uhka lännen liberaalille demokratialle Neuvostoliiton tavoin. Hänen mielestään \”oikeistolaiset demagogit\” ovat paljon vaarallisempia. Länsi ei kuitenkaan kykene estämään Kiinan taloudellista ja teknologista kehitystä. Lännen liberalismiin ilmeisen sokeasti luottava Wolf on sitä mieltä, että vakavaraiset, älykkäät ja koulutetut kiinalaiset tulevat ennen pitkää \”vaatimaan lisää vapauksia\”, ja tämä \”luonnollinen kehitys\” vaarantuu, jos Kiinan nousua uhataan. Kiinan menestys johtuu Wolfin mielestä myös lännen eliittien omasta epäpätevyydestä taloudenhoidossaan. Yritys säilyttää \”neljän prosentin ylivalta\” lopun ihmiskunnan yli ei ole myöskään legitiimi vaatimus.

Wolf luottaa siihen, että \”vapauden\”, \”demokratian\”, \”sääntöpohjaisen monenkeskisyyden\”, ja \”globaalin yhteistyön\” arvoilla länsi voi turvallisesti kohdata Kiinan. Wolf muistelee nostalgisesti, kuinka nämä \”arvot\” toivat menneisyydessä Yhdysvalloille kannattajia maapallon joka kolkasta. Väitteen todenperäisyys jää historiasta perillä olevan lukijan arvioitavaksi. Monet kiinalaiset tuntevat Wolfin mukaan yhä vetoa lännen liberalismiin. Wolfista lännen tulee \”ylläpitää näitä ajatuksia ja painottaa niitä vahvemmin\”, ja samaan aikaan tehdä yhteistyötä Kiinan kanssa \”ympäristönsuojelun, kaupankäynnin ja rauhan ylläpitämisen\” saroilla.

Wolfin mielestä on traagista, että Trumpin hallinto pyrkii samaan aikaan konfliktiin kahden suurvallan, Venäjän ja Kiinan, kanssa, hyökkää omia liittolaisiaan vastaan, ja tuhoaa sodanjälkeisen, Yhdysvaltojen johtaman järjestyksen luomia instituutioita. Tämän päivän hyökkäykset Kiinaa vastaan ovat Wolfista \”väärää sodankäyntiä, jota käydään väärällä tavalla ja väärässä ympäristössä\”.

Yhdysvallat on aloittamassa merkittävän ja vaarallisen muutoksen politiikassaan, arvioi myös Alastair Crooke. Hänen näkemyksensä on, että amerikkalainen eliitti on balkanisoitunut, eikä kykene enää täysin kommunikoimaan keskenään. Valtiokoneiston ja eliitin kesken muhii sisäinen konflikti, jolla on vaikutuksia laajemmaltikin.

Yksi faktio vaatii \”kylmä sota-kakkosta\” ylläpitämään ja uudistamaan ylimitoitettua sotateollista kompleksia, jonka osuus on yli puolet Amerikan bruttokansantuotteesta. Toinen faktio vaatii dollarin maailmanlaajuisen hegemonian säilyttämistä. \”Suon kuivatus\”-faktio taas haluaa lisäksi siivota eliitin korruption ja seksuaalisen degeneraation, väittää Crooke.

Kaikki sisäiset faktiot kuitenkin uskovat, että Yhdysvaltojen hegemonia-asemaa voidaan yhä ylläpitää sodankäynnin ja viholliskuvien voimistamisen kautta. Kiina, Venäjä ja Iran sopivat tähän yhtälöön, vaikka vasallit Euroopassa eivät välttämättä enää täysin jaa Washingtonin näkemystä. Pakkomielteinen globaalin ylivallan ylläpitäminen voi olla myös kustannusteknisesti liian haastavaa: eliitin käsitys omista kyvyistään ja oikeuksistaan on liioiteltu. Niinpä \”satavuotinen konflikti\” Kiinan kanssa ei välttämättä tule kestämään niin kauan, ja voi hyvinkin päättyä lännen häviöön.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s