Kuukausi: toukokuu 2019

Hallitseeko Trump hallintoaan vaiko hallinto Trumpia, kysyy Paul Craig Roberts, ihmetellen viime aikaisia tapahtumia ja Washingtonin alati kovenevaa Iranin vastaista uhittelua.

Kuten Iranin ulkoministeri Javad Zarif on aiemmin todennut, Trumpin hallinnon ulkopolitiikkaan vaikuttaa vahvasti niin sanottu \”B-tiimi\”: turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton, pääministeri Benjamin \’Bibi\’ Netanjahu, saudiprinssi Bin Salman ja emiraattiprinssi Bin Zayed, kaikki neljä Iranin vannoutuneita vihollisia.

Roberts arvelee, että tämän tiimin tarkoitus on tehtailla valehyökkäys, joka antaisi Yhdysvalloille tekosyyn iskeä Iraniin. Koska Israelilla on vahvasti näppinsä pelissä, on spekuloitu, että juuri sionistivaltio ampuisi alas amerikkalaiskoneen tai upottaisi laivaston aluksen. Tämän jälkeen valtamedia ryhtyisi syyttämään tapauksesta Irania, vakuuttaakseen massat siitä, että Washingtonilla on \”moraalinen oikeus ja velvollisuus\” vastatoimiin.

Suunnitelma näyttää olevan jo käynnissä. Sekä John Bolton että virkaa tekevä puolustusministeri Patrick Shanahan ovat ilmoittaneet saaneensa tietoa \”uskottavasta uhasta Iranin taholta\”. Tämän vuoksi Yhdysvallat on lähettänyt \”merivoimien iskuryhmän\” Lähi-idän alueelle. Merellä seilaa USS Abraham Lincoln-lentotukialus, mukanaan ryhmä pommikoneita. Tarkoituksena on Boltonin mukaan osoittaa Iranille, että \”kaikenlaisiin Yhdysvaltojen tai sen liittolaisten etua haittaaviin hyökkäyksiin vastataan armottomalla voimalla\”.

Bolton ei itse tietenkään selitä tarkemmin, mikä Iranin \”uhka\” tai \”hyökkäys\” tarkalleen ottaen on. Mutta se on vain jotenkin tapahtumassa, vaikka mikään taho maailmassa, Washingtonia, Israelia ja Saudi-Arabiaa lukuun ottamatta, ei ole sellaisesta tietoinen. Myös ulkoministeri Pompeo matkusti Rovaniemeltä Irakiin, syynä \”Iranista tuleva uhka\”. CNN on jo valjastettu infosotaan. Se on uutisoinut \”nimettömien virkamiesten\” vahvistavan, että Yhdysvalloilla on \”erityistä ja uskottavaa\” tiedustelutietoa Iranin suunnittelemasta iskusta Yhdysvaltojen joukkoja vastaan. Tiedustelutietojen takana on – yllätys, yllätys – Israelin tiedustelupalvelu Mossad.

Juutalaisten toisinajattelijoiden julkaisu, Mondoweiss, kertoo, että juuri Israel yllyttää Trumpin hallintoa iskemään Teherania vastaan, mutta asiasta vaietaan amerikkalaisessa mediassa. Lehtien otsikoissa ovat vain Yhdysvaltojen Iranille asettamat pakotteet ja tavoite pysäyttää Iranin öljytoimitukset. James Northin mielestä toimittajien pitäisi esittää ulkoministeriölle ja Pompeolle tiukkoja kysymyksiä Israelin roolista Washingtonin Iran-politiikassa, mutta sellaista ei tapahdu.

Jälleen haluttu päämäärä, Iranin tuhoaminen, yritetään saavuttaa petoksen kautta. Kuulostaako tutulta? Hieman kuin \”Saddamin joukkotuhoaseet\” ja \”Assadin kemiallisten aseiden käyttö\”. On esitetty myös, että merivoimien iskuryhmän lähettämisellä yritetään provosoida Iran luopumaan ydinsopimuksen noudattamisesta, josta Yhdysvallat itse jo vetäytyi, mutta jossa ovat vielä Iranin lisäksi mukana muut sopimuksen allekirjoittaneet hallitukset, Ranska, Iso-Britannia, Saksa, Venäjä ja Kiina.

Viimeisimmän tiedon mukaan, Iran ei aio vetäytyä ydinsopimuksesta. Tämä ei varmaankaan pysäytä Trumpin hallinnon sotahaukkoja, jotka yrittävät häpeilemättä järjestää uuden laajamittaisen konfliktin Lähi-itään. Toivottavasti sotajuoni epäonnistuu, sillä sota Irania vastaan palvelisi vain Israelin ja Saudi-Arabian intressejä. Iranin jälkeen Washingtonin listalla ovat Venäjä ja Kiina, joten näiden maiden kannattaisi nyt tukea Irania kaikin keinoin.

Mike Pompeo

Arktisen neuvoston huippukokous pidettiin Rovaniemellä. Arktinen neuvosto on perinteisesti ollut ympäristökysymyksiin keskittyvä konsensushakuinen yhteistyöelin, mutta nyt kuvaan astui mukaan geostrateginen suurvaltapolitiikka.

Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo käytti tilaisuutta hyväkseen lisätäkseen vastakkainasettelua ja haukkuakseen puheenvuoroissaan Venäjää ja Kiinaa. Kansainväliset lait ja sopimukset saivat väistyä kilpailun ja voimapolitiikan tieltä; amerikkalainen norsu mellasti arktisessa posliinikaupassa.

Ulkopoliittisen instituutin arktiseen alueeseen erikoistunut tutkija Harri Mikkola hämmästyi Pompeon kovasta, \”konfrontationaalisesta kielenkäytöstä\”, mutta Trumpin hallinnon toimintaa seuranneille tämä tuskin tuli yllätyksenä. Pompeo keskittyi ympäristönsuojelun ja ilmastoasioiden sijaan vakuuttamaan kuulijansa siitä, että Yhdysvallat ei siedä Venäjän ja Kiinan vaikutusvallan kasvua arktisella alueella. Yhdysvalloille taas täytyisi antaa siellä vapaat kädet: Amerikka ensin, niinhän se oli?

Tämän lisäksi Pompeo paljasti, että Yhdysvaltojen kiinnostuksen kohteena ovat arktisen alueen \”valtavat hyödyntämättömät luonnonvarat\” (öljy, kaasu, uraani, kulta, timantit). Pompeon mukaan Trumpin hallinto hyödyntäisi arktisia alueita tietenkin \”kestävällä tavalla\”, ja väitti Yhdysvaltojen olevan Kiinaa ja Venäjää \”paljon ympäristöystävällisempi\”, vaikka jo sana \”ilmasto\” tuntuikin olevan Trumpilla pannassa.

Ulkoministeri Pompeo ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov tapasivat myös kahden kesken. Lavrovin mukaan he kävivät yhdessä läpi useita kysymyksiä liittyen alueellisiin konflikteihin ja ydinaseisiin, mutta mitään tarkempia yksityiskohtia ei julkisuuteen kerrottu. Ulkoministerit tapaavat ensi viikolla uudemman kerran Venäjän Sotšissa, joten suurvaltapoliittinen keskustelu maiden välillä jatkuu.

Kokous, joka samalla päätti Suomen puheenjohtajuuskauden, tuntui olleen melkoinen fiasko ympäristöasioiden suhteen. Ulkoministerinä vielä hetken toimiva Timo Soini kertoi olevansa tyytyväinen huippukokouksen antiin, vaikka edes kokouksen yhteisjulistusta ei saatu aikaiseksi. Republikaani Soini ei Washingtonin agendalle uskollisena suostunut syyttämään asiassa Yhdysvaltoja. Arktisen neuvoston puheenjohtajuus siirtyy nyt Suomelta Islannille.

Suomessa on yllättävän paljon Israelin ystäviä ja ymmärtäjiä. Tämä näkyi taas viikonloppuna, kun Israel moukaroi maailman suurinta avovankilaa, Gazaa, palestiinalaisia tappaen. Sosiaalinen media täyttyi Israelia puolustelevista kommenteista ja aiheesta kirjoitettiin juutalaisvaltiota ylistävään sävyyn myös blogeissa.

Israelin iskujen virallisena syynä ovat palestiinalaisten raketti-iskut, mutta taustalla on väitetty olevan myös tietoinen provosointi Israelin taholta. Qatar on myöntänyt Gazaan avustusrahoituksen infrastruktuurin jälleenrakennustyöhön, mutta Israel on tahallaan viivästyttänyt rahoituksen perille pääsyä, saadakseen aikaan turhautuneen reaktion. Perjantaina israelilaiset ampuivat myös aseettomia gazalaisia mielenosoittajia kuoliaaksi, ja tämä johti jälleen uusiin yhteenottoihin ja tilanteen kiristymiseen.

Israel on piirittänyt Gazan panssarivaunuilla, tykistöllä ja jalkaväellä. Myös ilma- ja merivoimat ovat osallistuneet silmittömään tulitukseen viikonlopun aikana. Iskujen kohteeksi ovat joutuneet siviilien asuinrakennukset, moskeija, joukko kauppoja sekä turkkilainen Anadolu-uutistoimisto, mikä on saanut Turkin ulkoministeriön tulistumaan Israelin \”kohtuuttomista toimista\”. Ainakin 23 palestiinalaista, mukaan lukien kaksi raskaana olevaa naista ja kaksi vauvaa, on kuollut viikonlopun iskuissa ja useita on loukkaantunut vakavasti. Neljän israelilaisen kerrotaan kuolleen Gazan kaistalta ammuttujen rakettien vuoksi.

Egypti ja Euroopan unioni ovat yrittäneet hieroa sopua osapuolten välille. Valkoinen talo on myös reagoinut tilanteeseen. Presidentti Trump, tuo Suur-Israelin kätilö, on ilmaissut \”sataprosenttisen tukensa\” Israelille, ja luvannut palestiinalaisille \”lisää kärsimystä\”, jos nämä jatkavat \”terrori-iskujaan\”. \”Lopettakaa väkivalta ja tehkää työtä rauhan eteen\”, Trump twiittaili Gazan asukkaille. Yhdysvaltojen johto ei koskaan esitä minkäänlaista kritiikkiä Israelia kohtaan, joten Washingtonin rooli rauhanedistäjänä Lähi-idässä ei ole erityisen uskottava. Israelin toimet eivät aiheuta myöskään \”kansainvälisen yhteisön\” väliintuloa, YK:kin on aina vain \”huolissaan\”.

Sionistivaltio isännöi pian myös Euroviisuja. Vaikka useat kansalaisjärjestöt, sekä joukko artisteja ja taiteentekijöitä, ovat kehottaneet boikotoimaan laulukilpailuja, euroviisuihin osallistuvaa suomalaista Darudea ja kumppaneita eivät Israelin veriteot näytä haittaavan. Viisujen virallisia avajaisia vietetään Tel Avivissa ensi viikon sunnuntaina. Myös Israeliin läheiset suhteet omaava, juutalaiseen kabbalaan seonnut Madonna, esiintyy väliaikanumerona laulukilpailun finaalissa. Pääministeri Netanjahun korville Gazaan kohdistetut ilma-iskut lienevät kuitenkin sitä parhainta musiikkia?

Israel suunnittelee maailman pisimmän vedenalaisen kaasuputken rakentamista yhdessä Kyproksen ja Kreikan kanssa, tarkoituksena kuljettaa itäisen Välimeren kaasua Italiaan ja EU:n eteläisiin jäsenmaihin, kirjoittaa F. William Engdahl.

Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo on ilmoittanut kannattavansa Israelin hanketta. Se tosin kilpailee turkkilais-venäläisen TurkStream-putken sekä Qatarin, Iranin ja Syyrian potentiaalisen putken kanssa, puhumattakaan Washingtonin omasta tavoitteesta saada amerikkalaista nesteytettyä maakaasua Eurooppaan, jotta EU-maat eivät olisi niin riippuvaisia Venäjästä.

Hanketta on suunniteltu siitä lähtien, kun Israelin Haifan kaupungin edustalta löydettiin uusia maakaasuvarantoja. Niin kutsutun Leviathan-kaasukentän varantoja olisi tarkoitus kuljettaa Kyproksen, Kreetan ja Kreikan kautta Italian Otrantoon. Suunnitelma vaatisi 2100 kilometrin mittaisen putkilinjan, joka kulkisi kolmen kilometrin syvyydessä Välimeren alla. Hanke sisältää teknisiä haasteita jo pelkän syvyyden vuoksi. Viiden vuoden rakennusvaiheen alustava kustannusarvio on seitsemän miljardia dollaria; valmistumisajankohdaksi kaavaillaan vuotta 2025.

EastMed-kaasuputkihanke on osa Lähi-idän uutta ja entistä monimutkaisempaa geopoliittista kuviota. Huomionarvoista on, että Yhdistyneet Arabiemiirikunnat on investoinut hankkeeseen 100 miljoonaa dollaria. Jerusalem Post-lehti on jo kutsunut hanketta ”kulmakiveksi, joka tukee muutosta arabimaailman ja juutalaisvaltion välisissä suhteissa”.

Tämä viittaa myös Yhdysvaltojen ehdotukseen luoda Israelin tiedustelupalvelun tuella ”arabimaiden Nato” Saudi-Arabian ja muiden Persianlahden arabivaltioiden kanssa, Iranin vaikutusvallan torjumiseksi alueella. Arabi-Nato ei ole ottanut syntyäkseen, mutta Netanjahun Israelin ja tärkeimpien sunnalaisten arabimaiden väliset siteet ovat vahvistuneet.

Eräs alueellinen toimija, joka ei ole tyytyväinen Israelin suunnittelemaan EastMed-putkilinjaan, on Erdoğanin johtama Turkki. Kun Israel kertoi EastMed-hankkeesta kaksi vuotta sitten, Erdoğan kääntyi nopeasti Venäjän puoleen, allekirjoittaen sopimuksen Gazpromin kanssa TurkStream-putken rakentamisesta. Viime kuukausina Erdoğanin Turkki on lähentynyt Iranin ja varsinkin Qatarin kanssa, kun jännitteet Saudi-Arabian ja Israelin kanssa ovat lisääntyneet. Sunnien ja šiiojen väliset konfliktit näyttävät jäävän taka-alalle geopolitiikan ja kaasuputkiprojektien myötä, arvioi Engdahl.

Kesällä 2017 Persianlahden arabimaiden ja Saudi-Arabian välille syntyi dramaattinen jakolinja saudien julistettua kauppasaarron Qataria vastaan. Syyksi sanottiin Qatarin harjoittama ”terrorismin tukeminen”. Todellisuudessa siirron tarkoituksena oli hidastaa Qatarin ja Iranin välistä lisääntynyttä yhteistyötä; molemmat omistavat puolet maailman suurimmasta maakaasukentästä Persianlahdella. Qatarin osaa kutsutaan nimellä North Field ja sen nesteytetyn maakaasun sanotaan olevan maailman halvinta, mikä onkin tehnyt Qatarista suurimman LNG-toimittajan viime vuosina. Iranin valtion maakaasuyhtiö löysi omilta aluevesiltään North Field-kenttään yhtyvän South Pars-maakaasukentän vuonna 1990.

Engdahlin mukaan Qatar kulutti ensin kolme miljardia dollaria rahoittamalla Assadin ja Iranin vastaisia terroristiryhmiä Syyriassa. Perimmäisenä tarkoituksena oli saada putkilinja Syyrian kautta Turkkiin ja sieltä Euroopan markkinoille. Venäjän tultua mukaan Syyrian sotaan vuonna 2015, Qatar arvioi, että se hyötyisi vaihtamalla puolta ja ryhtymällä salaiseen yhteistyöhön Iranin, Assadin ja Erdoğanin kanssa, jotta sekä Qatarin että Iranin maakaasu saataisiin markkinoille. Tästä syystä Qatarin ja Saudi-Arabian välit tulehtuivat. Sekä Iran että Turkki riensivät Qatarin tueksi saudien asetettua maan kauppasaartoon.

Oman lisänsä tähän kilpailevien intressien geopoliittiseen sekoitukseen tuo Venäjän ja Turkin kaasuputki, jonka Mustanmeren osuus valmistui vuoden 2018 lopulla; täysipainoinen toiminta alkaa myöhemmin tänä vuonna. TurkStream-linja, kuten myös NorthStream-linja, kuljettavat maakaasun Eurooppaan, koukaten poliittisista syistä Ukrainan ohi. Turkin Kıyıköy-terminaalista Venäjän kaasu voi mennä joko Bulgariaan, Kreikkaan tai molempiin.

EU:n ulkopuolinen Serbia on juuri aloittanut TurkStream-putkilinjan Serbian puoleisen osan rakentamisen venäläisen maakaasun kuljettamiseksi Eurooppaan. Serbian ulkoministeri Ivica Dačić sanoi vieraillessaan Moskovassa, että Serbian suunnitelmat kaasuputken rakentamiseksi eivät ole riippuvaisia ​​projektissa myös mukana olevasta Bulgariasta. TurkStream tulee kuljettamaan Venäjän maakaasua Bulgarian, Serbian ja Unkarin kautta. Bryssel taas ei ole erityisen iloinen tästä kuviosta.

Nyt myös Israel tulee kuvaan mukaan, tarjoten ainakin teoriassa kilpailevan vaihtoehdon Qatarin ja Iranin sekä Turkin ja Venäjän kaasutoimituksille. Israelin kumppaneina toimivat tuttuun tapaan Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, taustatukenaan myös Washington. Israelin hanketta on rahoittamassa myös Kreikan valtion maakaasuyhtiö DEPA:n ja italialaisen Edisonin perustama IGI Poseidon-yhtiö. Hankkeeseen on suhtauduttu myös epäilevästi: sitä pidetään ensisijaisesti poliittisena, eikä kaupallisesti merkittävänä projektina. Charles Ellinasin mukaan EastMed-kaasu tulisi Euroopalle liian kalliiksi.

Turkki puolestaan uhkaa porata öljyä ja kaasua Kyproksen Turkin puoleiselta alueelta. Libanon taas kiistää Israelin yksinoikeuden Leviathan-kentän kaasulöytöön, koska kenttä ulottuu Libanonin aluevesille asti. Yhdysvaltalainen öljy- ja kaasuyhtiö ExxonMobil on ilmoittanut myös merkittävästä kaasuesiintymästä Kyproksen edustalla. Tästä on tullut jo kiistaa Turkin, Kyproksen ja Kreikan kanssa. Näyttää siis siltä, että itäisen Välimeren energia- ja geopoliittiset konfliktit tulevat vain monimutkaistumaan lähitulevaisuudessa.

Washingtonissa ymmärretään jo, ettei Kiinan nousua suurvallaksi pysäytetä perättömillä syytöksillä, joten Yhdysvallat on siirtymässä takaisin rasistiseen orientalismiin, väittää amerikkalainen Kiinan tuntija, professori Dennis Etler.

”Tämä ei ole epätyypillistä amerikkalaiselle imperialismille. Kiina ei ole enää ainoastaan ’eksistentiaalinen uhka’ Yhdysvalloille, vaan nyt Washington yrittää tehdä kiinalaisista kokonaan ’vieraan lajin’. Tarkoittaako tämä, että heidät täytyy tuhota”, Etler kysyy.

Ulkoministeri Mike Pompeon tiimi on kehittelemässä strategiaa Kiinaa vastaan. Se pohjautuu ajatukseen ”taistelusta todella erilaista sivilisaatiota ja ideologiaa vastaan, kuin mitä Yhdysvalloilla on ollut vastassaan tähän saakka”. Kuulostaa sairaassa mahtipontisuudessaan miltei kuin repliikiltä Independence Day-elokuvasta, jossa avaruusolennot hyökkäävät maahan ja tietysti juuri Yhdysvallat puolustaa ihmiskuntaa vihamielistä vieraslajia vastaan.

Yhdysvaltojen ulkoministeriön ulkopoliittisen linjan suunnittelusta vastaava Kiron Skinner on todennut, että Kiina on lännelle ”uniikki haaste, koska Pekingin hallinto ei ole länsimaisen filosofian ja historian tuotos”. Skinnerin mukaan jopa kilpailu Neuvostoliittoa vastaan tapahtui periaatteessa ”lännen sisällä”, johtuen Karl Marxin lännen politiikkaan vaikuttaneista ajatuksista. ”Ensimmäistä kertaa meillä on vastassa kilpaileva suurvalta, joka ei ole kaukaasialainen”, sanoo afroamerikkalainen Skinner.

Skinner antaa tunnustusta kenraali H.R. McMasterille, joka palveli lyhyen aikaa Valkoisen talon turvallisuuspoliittisena neuvonantajana vuosina 2017-2018. McMasterin mukaan kansallisen turvallisuuden strategia tulee organisoida Venäjän ja Kiinan kanssa käytävän suurvaltakilpailun ympärille. Skinnerin mielestä nämä Yhdysvaltojen kilpailijat eivät ole tasaväkisiä; hänen mielestään Venäjä on vain ”globaali selviytyjä”, joka jää Kiinan nousun varjoon. Kuten jo aiemmin kirjoitin, Kiina on nyt lännen uusi vihollinen numero yksi.

Kiina näyttäytyy amerikkalaisen hegemonian puolustajille ”pitkän tähtäimen uhkana”, jota vastaan on käytävä monella eri rintamalla samaan aikaan. Skinnerin mukaan Kiina on ”taloudellinen, mutta myös ideologinen kilpailija, joka pyrkii kasvattamaan vaikutusvaltaansa globaalilla tasolla, tätä ei vain huomattu vielä muutama vuosikymmen sitten”.

Yhdysvaltojen sisältä ontto ideologia, liberalismi, yhdistettynä sotaisaan öykkäröintiin, alkaa vain olla huonossa huudossa maailmalla, joten ainakin ”lännen” ulkopuolella Kiina, Venäjä ja muut Yhdysvaltojen kilpailijat, voivat vaikuttaa kelvollisilta vaihtoehdoilta uuden järjestyksen johtoon. Ideaalitilanteessa vanhaa unipolaarista hegemonia ei vaihdeta vain uuteen, vaan siirrytään monenkeskiseen, multipolaariseen järjestykseen.

Skinner muotoilee Yhdysvaltojen-Kiinan suhteita tavalla, jotka muistuttavat Samuel P. Huntingtonin geopoliittista teesiä ”sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä”. Tässä amerikkalainen arroganssi tulee hyvin esille: Kiina on viisituhatta vuotta vanha sivilisaatio, Yhdysvallat taas 1700-luvulla itsenäistynyt Euroopan entinen siirtomaa, jota asuttavat vanhalta mantereelta muuttaneiden sekä afrikkalaisten orjien jälkeläiset ja uudemmat maahanmuuttajat. Sivilisaatiosta ei voida Yhdysvaltojen kohdalla oikein edes puhua, sillä niin kutsutun ”läntisen sivilisaation” kuihtuvat rippeetkin ovat rapakon takana eurooppalaista perua.

Trump on tehnyt Kiinaa vastaan suunnatusta kauppasodasta yhden hallintonsa keskeisimmän toimenpiteen, pyrkimyksessään ”tasapainottaa kahden maailman suurimman talouden välistä suhdetta”, ts. pönkittääkseen Washingtonin hegemonista asemaa, joka on nyt toden teolla uhattuna. Ulkoministeri Pompeo varoittelee Kiinan vaikutusvallasta eri puolilla maailmaa, pelotellen turvallisuusuhista Euroopassa ja arktisella alueella, sekä Kiinan väitetystä ”laina-ansasta” läntisellä pallonpuoliskolla.

Skinnerin mielestä kauppa ei ole ainoa, eikä edes suurin ongelma Kiinan kanssa. Pompeon tiimi on yrittänyt kääntää huomion Kiinan ihmisoikeusloukkauksiin, uiguurimuslimien, kristittyjen ja muiden uskonnollisten vähemmistöjen asemaan. Skinner myöntää, etteivät lännen laskelmoidut ihmisoikeusargumentit välttämättä toimi Kiinan tapauksessa samalla tavalla kuin entisen Neuvostoliiton kohdalla. ”Ihmisoikeudet olivat oleellinen läntinen konsepti, joka avasi ovet Neuvostoliiton totalitaristisen valtion alas ajamiseksi”, Skinner sanoo suoraan.

On todettu, että Yhdysvallat projisoi Kiinaan paljon omia epämiellyttäviä piirteitään. Näkevätkö ihmiset jo tämän kuluneen disinformaation läpi? Kiina ei välttämättä tule toimimaan samoin kuin Yhdysvallat: tähän asti Kiina ei ole aloittanut sotia, eikä yrittänyt suistaa muiden maiden hallituksia vallasta, kansainvälisen terrorismin tukemisesta puhumattakaan. Heikentyneen lännen hybridisodankäynti Kiinaa vastaan tulee kuitenkin kiihtymään. ”Karhu se on pandakarhukin”, totesi suomalainen länsipropagandisti Ylen kolumnissaan. Selviydymmekö uuteen euraasialaiseen järjestykseen ilman ”maailmojen sotaa”?

Englannin politiikassa kuohuu, mutta kyseessä ei nyt ole Brexit. Työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn on jälleen Israel-mielisten painostusryhmien hyökkäysten kohteena. Taas täysi arsenaali valtamediasta poliitikoihin ja julkisuuden henkilöihin on valjastettu tämän vasemmistopoliitikon mustamaalausprojektiin.

Nyt on kaivettu esiin, että Corbyn on joskus suositellut luettavaksi englantilaista taloustieteilijää, John Atkinson Hobsonia, joka imperialismia ja kapitalismia kritisoivassa kirjassaan mainitsee ”juutalaisten kontrolloivan mediaa ja poliittista diskurssia hallitsemalla eurooppalaista finanssijärjestelmää”. Corbyn kirjoitti vuonna 2011 esipuheen tähän alun perin vuonna 1902 julkaistun kirjan uuteen painokseen.

Esipuheessaan Hobsonin klassikkoon Imperialism: A Study, Corbyn kehuu tätä ”aikoinaan hyvin kiistanalaista”, mutta ”hienoa teosta”. Corbynin syyttäjät nostavat valikoiden kirjasta esiin kohtia, kuten esimerkiksi taloustieteilijän kuvaukset siitä, kuinka tietyt ”juutalaiset perhekunnat” kontrolloivat pankkeja ja sanomalehtiä. Kirja esittää, että tietyn saman etnisen ryhmän edustajat ovat hyödyntäneet talousosaamistaan hallitakseen markkinoita koko Euroopassa. Hobson väittää, että tämä talouselämän ja koko ”kansainvälisen kapitalismin” hallinta asettaa nämä vauraat juutalaiset ”ainutlaatuiseen asemaan, jossa he voivat kontrolloida eri valtioiden politiikkaa” sekä ”lehdistön välityksellä hallita myös julkista mielipidettä”. Tänä päivänä on selvää, että faktat tukevat Hobsonin väitteitä, mutta aihe on edelleen tabu.

Israelia puolustavat aktivistit ja poliitikot ovat jo luokitelleet Corbynin suosituksen ”antisemitismiksi” ja vaatineet hänen anteeksipyyntöään, jotkut jopa eroa puolueen johdosta. Entinen työväenpuolueen kansanedustaja Ian Austin hyvesignaloi sanoen, että ”Jeremy Corbynin kirjasuositus levittää rasistisia stereotypioita juutalaisista pankkiireista ja sijoittajista”. Työväenpuolue antisemitismiä vastaan-kampanjaryhmän edustaja Euan Philipps kertoo olevansa järkyttynyt siitä, että Corbyn on kirjoittanut esipuheen näin ”syvästi antisemitistiseen kirjaan”.

Työväenpuolueen veteraanikansanedustaja Rebecca Long-Bailey on todennut, ettei Corbynin kiinnostus Hobsonin ajatuksiin taloudesta ja politiikasta ole antisemitististä. Kirja on vaikuttanut lukuisiin vasemmistolaisiin aina Leniniä myöten. ”En ole itse lukenut kyseistä kirjaa, mutta ymmärtääkseni Jeremy, kuten monet poliitikot, on siteerannut tätä relevanttia poliittista ajattelijaa tarkastellen kirjan kokonaisajatusta”, Long-Bailey sanoo ja lisää, ettei Corbyn ole missään muodossa korostanut sen ”antisemitistisiä kommentteja”.

Corbyn, joka on tunnettu palestiinalaisten tukija, on toistuvasti leimattu uhkatekijäksi Britannian juutalaisille, jos hän koskaan pääsee pääministeriksi. Corbyn on tietysti kiistänyt tällaiset absurdit väitteet; hän on myös yrittänyt selvittää erimielisyydet Englannin juutalaisyhteisön kanssa, mutta tuloksetta. Lehdistö on kansainvälisesti ryhtynyt uutisoimaan Corbynista ainoastaan negatiiviseen sävyyn; myös Israelin mediassa hänestä on pyritty antamaan liioiteltu ja vääristelty kuva. Tämä poliittinen ajojahti jatkuu, jotta Britannian työväenpuolue saataisiin taas, kuten Tony Blairin aikoina, valevasemmistolaisiin, angloamerikkalaisjuutalaisen establismentin interventionismia tukeviin käsiin.

Saattaa hyvinkin olla, että Corbyn joutuu luopumaan työväenpuolueen puheenjohtajan tehtävistä. Hänen tyyliltään vanhoillisempaa, imperialismia vastustavaa vasemmistolaisuutta, ei katsota hyvällä Britannian poliittisen ja talouseliitin taholta. Corbyn omaa ”vääriä mielipiteitä” myös Lähi-idän ongelmien suhteen, joten vaikutusvaltainen Israel-lobby on päättänyt tuhota miehen uran syyttämällä Corbynia juutalaisvastaiseksi. ”Antisemitistinen? Se on vanha kikka, jota aina käytämme”, kuten entinen israelilainen ministeri Shulamit Aloni on haastattelussa myöntänyt.

Javad Zarif

Iranin ulkoministeri Javad Zarif on CBS:lle ja Fox Newsille antamissaan haastatteluissa sanonut suoraan, että Trumpin omat neuvonantajat sekä liittolaiset, kuten Israel ja Saudi-Arabia, usuttavat häntä sotaan Irania vastaan. Trumpin itsensä kannattaisi kuunnella järkevän Zarifin mietteitä.

Sanavalmis ministeri kritisoi CBS:n haastattelussa Yhdysvaltojen Mike Pompeota, jonka mukaan Yhdysvallat edustaa \”hyviä voimia\” ja tuo \”vakautta\” Lähi-itään. Zarifin mielestä Yhdysvallat operoi kaukana kotoaan, Iranin alueella. \”Siksi sitä kutsutaan Persianlahdeksi, eikä Meksikonlahdeksi. Me operoimme omalla alueellamme. Me olemme vakauttava voima alueellamme, kuten historia osoittaa\”, Zarif sanoo.

Zarifin mukaan Iranin sotilaallinen tavoite on taistella terrorismia vastaan alueen maissa. \”Me olemme pyrkineet auttamaan kaikkialla. Me olemme taistelleet terrorismia vastaan Syyriassa ja Irakissa\”, hän sanoo. Zarif osallistui jokin aika sitten muistotilaisuuteen, jossa kunnioitettiin iranilaisia sotilaita, jotka kaatuivat Irakissa, taistelussa terroristijärjestö Isisiä vastaan. \”En ole huomannut, että Saudi-Arabia tai Yhdistyneet Arabiemiirikunnat olisivat muistaneet marttyyreitaan taistelussa Isisiä vastaan\” (ehkä siksi, etteivät nämä valtiot taistele terroristeja vastaan, vaan heidän puolellaan?).

Zarif kritisoi Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeota, joka aiemmin huhtikuussa valehteli kongressille väittäen, \”ettei ole epäilystäkään yhteydestä Iranin islamilaisen tasavallan ja Al-Qaidan välillä\”. Zarif kertoo, miten asiat oikeasti ovat. \”Hän [Pompeo] on väärässä. Yhdysvallat on liittoutunut väärien tahojen kanssa Lähi-idässä. He eivät halua myöntää valinneensa väärin, eivätkä voi hyväksyä tappiotaan\”, arvioi Zarif lisäten, että Yhdysvaltojen liittolaiset, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, \”ovat vastuussa terroriuhkien luomisesta Lähi-idässä\”.

\”Heidän [Yhdysvaltojen] liittolaisensa, asiakkaansa – Saudi-Arabia ja Arabiemiirikunnat – ovat tuhlanneet miljardeja dollareita pyrkien luomaan levottomuuksia, tukien terroristijärjestöjä, jopa sellaisilla alueilla, joissa Iran ei ole edes läsnä, kuten Pohjois-Afrikassa\”, Zarif väittää. \”Teidän kannattaa tarkastella, mistä kaikki ongelmat ovat lähtöisin. Ne eivät ole lähtöisin Iranista. Kuka tarjosi [wahhabismi-] ideologian Isisille ja Al-Qaidalle? Seuraavatko he meidän ideologiaamme? Eivät todellakaan.\”

Zarifin mukaan, Pompeon ja Yhdysvaltojen tulisi oikaista asiat, sillä \”tarinoiden keksiminen\” Iranista ei ratkaise Yhdysvaltojen ongelmia, vaan johtaa vain nykyisten sotilasmenojen tarpeettomaan kasvuun. Tämän takia presidentti Trump totesi tuskastuneena jo viime vuonna Yhdysvaltojen \”tuhlanneen biljoonia dollareita Lähi-itään ilman mitään tulosta, lukuunottamatta kuolemaa ja tuhoa\”.

CBS:n toimittaja kysyy myös, keskusteleeko Zarif yhä Yhdysvaltojen entisen ulkoministerin John Kerryn kanssa, jonka Trump väittää antaneen Iranille \”huonoja neuvoja\”. Zarif kiistää ja sanoo, ettei hän ota neuvoja vastaan \”keneltäkään ulkomaalaiselta\”. \”Presidentti Trumpin kannattaisi tarkastella Iranin historiaa. Me emme ole selviytyneet 7000 vuotta toimimalla ulkomaalaisten ohjeiden varassa\”, Zarif heittää.

Zarifin mielestä Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan vaikuttaa nyt voimakkaasti ryhmä ihmisiä, joita hän kutsuu \”B-tiimiksi\”. B-tiimin jäseniä ovat neuvonantaja John Bolton, Israelin pääministeri \’Bibi\’ Netanjahu, Arabiemiraattien Bin Zayed, ja Saudi-Arabian Bin Salman. Zarifin mukaan Israelin pääministeri Netanjahu on myös kehuskellut painostaneensa Yhdysvaltoja asettamaan Iranin vallankumouskaartin terroristijärjestöjen listalleen.

Asioiden ollessa tällaisella tolalla, millaiset ovat mahdollisuudet Iranin ja Yhdysvaltojen sovinnolle? Zarifin mielestä tätä ennen Yhdysvaltojen tulisi \”tehdä oikeat johtopäätökset\” sen suhteen, \”ketkä tuovat oikeasti vakautta alueelle\”. Vaikka Iranilla ei ole diplomaattisuhteita Yhdysvaltojen kanssa, Teheran pitää silti neuvotteluyhteyttä auki Washingtonin kanssa esimerkiksi vankien vaihdon suhteen.

Zarif on pahoillaan siitä, että Yhdysvallat yksipuolisesti luopui Iranin kanssa tehdystä ydinsopimuksesta, samoin kuin muistakin kansainvälisistä sopimuksista. Hänen mielestään tämä on \”vahingoittanut Yhdysvaltojen mainetta luotettavana neuvottelukumppanina\”. Aika näyttää, mihin tämä johtaa, ja onnistuvatko Trumpin takapirut sytyttämään jälleen uuden, turhan ja tuhoisan sodan Lähi-idässä.