Slavoj Žižek

Slavoj Žižek, slovenialainen vasemmistofilosofi ja kulttuurikriitikko, haluaa EU:n luovan \”uuden maailmanjärjestyksen\” Donald Trumpin Yhdysvaltojen pysäyttämiseksi.

Vaikka Žižekistä Trump vaikuttaa impulsiiviselta öykkäriltä, ei ole kyse pelkästään hänen luonteenpiirteistään. Žižekin mielestä Trumpin käytös heijastaa sitä, että nykyinen globaali talousjärjestelmä ei enää toimi. Talouskasvu on loppumassa, 1970-luvun alkupuolella alkanut sykli on tulossa tiensä päähän. Suomessakin valtiovarainministeri Petteri Orpo on varoitellut, että talouskasvun elpyminen voi olla pian ohi.

Kreikkalainen taloustieteilijä Yanis Varoufakis on kirjoittanut aiheesta kreikkalaisella mytologialla väritetyn kirjan; siinä hän käyttää finanssimaailman globaalista järjestelmästä nimeä \”Maailmantalouden Minotauros\” (suomeksi julkaissut Vastapaino, 2014). Varoufakis kertoo, kuinka tämä rahoitusmarkkinoiden pääomavirroista elävä härkähirviö sai alkunsa 1970-luvun alussa ja pysyi hyväkuntoisena Yhdysvaltojen kierrättäessä maailman pääomia, aina vuoden 2008 globaaliin finanssikriisiin asti.

Itse asiassa jo 1960-luvun lopulla Yhdysvaltojen talous ei enää pystynyt jatkamaan ylijäämiensä kierrätystä Eurooppaan ja Aasiaan, koska ne olivat muuttuneet alijäämiksi: kulut ylittivät reippaasti tuotot. Tämän seurauksena vuonna 1971 Yhdysvaltojen hallitus vastasi tähän taantumaan strategisella muutoksella: sen sijaan, että puututtaisiin maan kasvaviin alijäämiin, päätettiinkin päinvastoin lisätä niitä. Ja kuka toimisi maksumiehenä? Muu maailma, tietenkin: niiden ylijäämät imettiin amerikkalaiseen valtiontalouteen.

Sopiva työkalu tähän kaikkeen oli \”rahan ja vallan katu\”, Wall Street, metodinaan finanssoituminen. Tämä johti pankkien ja suuryritysten vallan kasvuun sekä markkinaehtoisten ratkaisujen yleistymiseen. Kysyntää pidettiin yllä, rahavirrat kulkivat Yhdysvaltoihin, mutta lopulta systeemi sekosi, mikä johti vuonna 2008 rahoitussektorin finanssikriisiin ja maailmanlaajuiseen taantumaan. Euroalue rakennettiin myös taloushirviön varaan, joten eurollakin on ongelmansa. Ongelmasta on itse asiassa tullut globaali, eikä Amerikka enää kykene pitämään Minotaurosta kylläisenä. Tuleeko Trumpista presidentti, joka saa syyt niskoilleen kun talous romahtaa?

Monimutkainen talousmekanismi on kapitalismin epävakaudesta huolimatta toiminut, koska Yhdysvaltoihin on \”luotettu\” turvallisena ja vakaana keskuksena niin, että lukuisat maat ovat sijoittaneet ylijäämätuottonsa Yhdysvaltoihin. Nyt kuitenkin dollari on muuttumassa sijoittajille vähemmän houkuttelevaksi, koska sitä painetaan kattamaan Yhdysvaltojen alati kasvavaa velkaa. Sijoittajalegenda Jim Rogers totesi Pietarin kansainvälisessä talousfoorumissa dollarin menettävän asemansa jo ennen vuotta 2030. Onko globaali talouseliitti itse asiassa jo valmistautunut siihen, että olemme \”kiinalaisen vuosisadan\” kynnyksellä?

Trumpin hallinto yrittää lähestyä ongelmaa eri tavalla: jättäen huomiotta maailmanlaajuisen järjestelmän herkän tasapainon, hän syyllistää muita ja väittää Yhdysvaltojen kokeneen \”vääryyttä\” ja \”epäoikeudenmukaisuutta\”: valtava tuonti vähentää kotimaisia työpaikkoja, jne. Trumpin mainitsema \”epäoikeudenmukaisuus\” on itse asiassa osa järjestelmää, josta Yhdysvallat on itse aiemmin hyötynyt: amerikkalaiset \”ryöstivät\” tehokkaasti muuta maailmaa maahantuonnilla, ostamalla omia velkojaan ja painattamalla lisää rahaa.

Žižekin mukaan ei ole ihme, että Trump käsitteli Kim Jong-unia paljon ystävällisemmin kuin hänen eurooppalaisia liittolaisiaan. Kun maailmankaupan hallitseva järjestelmä alkoi hajota 1970-luvulta lähtien, Yhdysvallat on toiminut itse yhä enemmän maailmankaupan hajottajana. Toisin kuin 1945, maailma ei enää tarvitse Yhdysvaltoja, vaan Yhdysvallat tarvitsee maailmaa. Singaporessa kohtasivatkin slovenialaisfilosofin mukaan kaksi pakolaista: ulkopuolinen Kim ja järjestelmän sisäpiiristä syrjäytynyt Trump.

Trumpin tavoitteena on tehdä kauppaa yksittäisten kumppaneiden kanssa, jotka voidaan sitten kiristyksellä alistaa Yhdysvaltojen hegemonialle. Tämän vuoksi on Žižekin mielestä äärimmäisen tärkeää, että Eurooppa toimisi yhtenäisenä taloudellisena ja poliittisena voimana. Tämä uusi tilanne on täynnä vaaroja, mutta se avaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden Euroopalle: sitoutua uuden maailmanlaajuisen talousjärjestelmän luomiseen, jota Yhdysvaltojen dollari ei enää hallitsisi.

Euroopan olisi tultava tietoiseksi siitä, että entiseen järjestykseen ei ole enää paluuta. Trumpin Amerikka ei enää kauaa kykene ylläpitämään hegemoniaansa (atlantistit toki pohtivat, että jonkin sodan aloittaminen saattaisi antaa lisäaikaa?). Mutta sen sijaan, että EU omaisi poliittista tahtoa ottaa ohjat omiin käsiinsä, se vain tyytyy valittamaan Yhdysvaltojen rikkoneen \”vakiintuneita sääntöjä\”. Turvapaikanhakijoiden tulvaakaan EU:lla ei ole halua rajoittaa, joten miten Žižek voi naivisti olettaa eurooppalaisten luovan \”uuden järjestyksen\”?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s