Maailmaa hallitsevan globaalin kapitalistiluokan uusi ja paranneltu narratiivi tällä hetkellä on \”demokratia vastaan Putin-natsit\”, väittää C.J. Hopkins kirjoituksessaan The League of Assad-Loving Conspiracy Theorists.

Tätä vastakkainasettelua korostetaan jokaisessa läntisessä mediassa, ja se onkin jo aika hyvin iskostettu kansalaisten tajuntaan. Samalla tavoin mikä tahansa ajattelu tai toiminta, joka poikkeaa vähänkin globalistien yhä paranoidisemmaksi käyvästä todellisuuskuvasta, pyritään nopeasti delegitisoimaan valtamedian välityksellä.

Kuten Hopkins artikkelissaan toteaa, länsimaiset yhteiskunnat ovat jakautuneet kahteen ideologisesti erittäin laajaan, vastakkaiseen leiriin, jotka molemmat käsittävät perinteisen poliittisen jakauman mukaisesti sekä oikeiston että vasemmiston edustajia.

Hopkins kutsuu ykkösleiriä \”normaaleiksi\”. Tämä ryhmä koostuu niistä, jotka tukevat ja noudattavat maailmanlaajuisen kapitalismin arvoja ja ideologiaa riippumatta siitä, ovatko ne tunnistettavissa konservatiivisiksi, liberaaleiksi, uusliberaaleiksi, uuskonservatiivisiksi, tai miksi tahansa.

Toinen leiri taas koostuu \”ääriaineksista\”, median \”ekstremisteiksi\” leimaamista ihmisistä, jotka vastustavat maailmanlaajuista kapitalismia tai eivät noudata sen ideologiaa riippumatta siitä, ovatko he sosialisteja, kommunisteja, anarkisteja, fasisteja, antifasisteja, jihadisteja tai muita sellaisia.

Vaikka konflikti vallitseekin näiden ryhmien välillä, globaali eliitti on vähemmän huolissaan oikeisto-vasemmisto-paradigman mukaisista tavanomaisista toimijoista. Heitä huolettavat enemmän globalisaation vastustajat varsinaisesta poliittisesta leiristä riippumatta. He pyrkivätkin voittamaan leimaamalla nämä putinisteiksi, natseiksi, antisemiiteiksi, salaliittoteoreetikoiksi, ja Assadin apoleetikoiksi.

Ei ole väliä, mitä nimilappua he käyttävät. Tarkoitus on, että jokainen, joka ei hyväksy mukisematta todellisuuden globaalia kapitalistista versiota, on kaiken \”normaalin\” ja \”hyvän\” vihollinen. Myös kristilliset yhteisöt ovat saaneet tuta saman demonisoinnin vastustaessaan vaikkapa homoavioliittoja tai eutanasiaa.

Silti oikealle tai vasemmalle poliittisesti itsensä mieltävät tahot kuitenkin tuhlaavat aikaansa riitelemällä keskenään, vaikka todellisuudessa ainoa oikea vihollinen on yhteinen molemmille. Valitettavasti historian painolasti on suuri, eivätkä monetkaan kykene sitä pudottamaan, vaan pysyvät uskollisina omille väreilleen, samalla kun globaalin eliitin tavoitteet toteutuvat yksi toisensa jälkeen.

Normikansalaiselle globalistien sanomaa esitellään median ja poliitikkojen kautta. \”Kansainvälinen yhteisö\”, \”länsimaiset arvot\”, \”yhteinen arvopohja\”, näitä kuluneita sloganeita riittää, ja myös pohjoismaissa johtavat poliitikot, toimittajat ja virkamiehet ovat omaksuneet ne todella hyvin, kuten mikä tahansa julkilausuma, haastattelu tai pääkirjoitus voi todistaa. Valitettavasti myös niinsanottu oppositio, se nykyään valtaa pitävien hallitusten vastustajien joukko, jonka pitäisi kyseenalaistaa läntinen liberaalihegemonia, on usein vain näennäisesti tätä vastaan.

Tämä näennäisoppositio koostuu niin oikeistosta kuin vasemmistostakin, ja molemmissa leireissä jako \”normaaleihin\” ja \”ääriainekseen\” on usein esillä, tavalla tai toisella. Kansallismieliset ryhmät Euroopassa ovat esimerkiksi islam-vastaisia, mutta kannattavat silti pitkälti Yhdysvaltojen valta-asemaa ja liberaalidemokratiaa. Ei naisia kaavuissa, mutta Netflix kelpaa. Salonkikelpoistuneet, mutta Venäjävastaiset, jo kuopattua kommunismia yhä vastustavat \”nationalistit\” ovat usein Nato-myönteisiä atlantisteja; lännen hyödyllisiä idiootteja hekin.

Kristillisdemokraatit ovat \”Israelin ystäviä\” ja kritiikittömästi tunnustuvat poliittista sionismia, välittämättä siitä kuinka paljon rotuerotteluun pohjautuva juutalaisvaltio palestiinalaisten verta vuodattaakaan. Vasemmisto tuhlaa paukkunsa vastustamalla \”rasisteja\”, \”fasisteja\”, ja ajamalla trendivähemmistöjen asioita vahvistaen samalla läntistä hegemoniaa, jota he toisaalta väittävät vastustavansa. Tämä kaikki olisi surkuhupaisaa seurattavaa, elleivät panokset olisi niin kovia.

Kuten Hopkins selittää, nykyisessä massahysterian ja paranoian ilmapiirissä, viranomaisten kertomuksissa ei tarvitse olla järkeä, eikä niiden tarvitse kestää objektiivista tarkastelua. Ensisijaisena tarkoituksena onkin tarkoin rajata se hyväksyttävien asioiden, uskomusten, ilmaisujen ja tunteiden ideologinen alue, jota \”tolkun ihmisten\” halutaan noudattavan. Tämän alueen ulkopuolella on \”epänormaaliuden\” ja \”ääriliikkeiden\” ulompi pimeys, jonka kanssa \”normaali\” ihminen ei halua olla missään tekemisissä. Ihmiset ehdollistetaan mitä järjettömimpään ja paranoidisimpaan hölynpölyyn, jota kuvitella saattaa.

Orwellilainen uuskieli ja valvonta ajaa asiansa; globalistien hallitseva luokka tietää tämän. Sen takia heitä ei haittaa, jos luet jotain mitätöntä blogia tai valitat asioiden tilasta sosiaalisessa mediassa. Heille riittää se, että he ovat \”normaalin\” alueen rajavalvojia ja paimentavat valtamedian, virkamiesten ja poliitikkojensa kautta kansalaisia haluamaansa suuntaan. Äänekkäimmät toisinajattelijat voidaan toki vaientaa, tavalla tai toisella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s